Muutama vuosi takaperin suomalaiset kokivat huumaavan valtaantumisen tunteen, kun rakkaassa kotimaassamme otettiin käyttöön kansalaisaloitteet. 50 000 kannattajaa aloitteelle ja eduskunnan on otettava asia käsittelyyn. Vihdoinkin joku keino, jolla vaikuttaa niihin arkisiin, ihmistä lähellä oleviin asioihin, jotka niin usein unohtuvat poliitikkojen pelatessa pelejään ja eturyhmien vaikuttaessa taustalla päätöksiin.

Aloitteita on tehty paljon ja useita onkin päätynyt eduskuntaan saakka. Ja siinäpä se sitten onkin ollut. Valitettavasti kun aiheet ovat sellaisia, usein kansanedustajien ja puolueiden arvomaailmoja ravistelevia, ettei niistä oikein haluta päätöstä tehdä. Puoluekuri ja kansanedustajien taiteilu oman mielipiteen ja oman asemansa välillä on suuri muuri kansalaisaloitteiden ja reaalipolitiikan välillä. Kansalaisaloitteet hautautuvat valiokuntiin, niitä ei ”ehditä” eduskunnassa käsitellä ja sen jälkeen ne päätyvät paperisilppuriin, koska ne eivät periydy seuraavalle eduskunnalle.

Kansalaisaloitteet ovat herättäneet kysymyksiä, millaisia päätöksiä eduskunnassa kuuluisi tehdä ja kuinka. Tai tulisiko edustuksellisen demokratian rinnalle nostaa uusia kansalaisten perustuslaillista vallankäyttöä tukevia käytäntöjä, esimerkiksi kansanäänestykset.

Ylen aamuinen uutinen käsittelee aihetta. Haastateltu on mm. valtio-opin professori Jan Sundbergia:

”Sundberg vie ajatuksen vielä pitemmälle. Hän pitää mahdollisena, että kansalaisaloite johtaisi joissain tapauksissa suoraan kansanäänestyksiin.

”Yleensä aloitteet on kytketty kansanäänestyksiin. Näinhän ei ole nyt sitten Suomessa. Jos sille annettaisiin enemmän valtaa, niin voisi ehkä tulla enemmän vallanjakoa. Mutta tämä on tällaista jossittelua ja ajattelua, jota voisi ehkä tulla tulevaisuudessa, Sundberg sanoo.”

Viikonloppuna närkästystä, huvittuneisuutta ja kiukkuakin aiheutti paljon puhuttanut uusi alkoholipoliittinen laki ja viranomaislinjaukset. Moni lakia kannattanut ja sen puolesta äänestänyt puolue ja kansanedustaja kritisoi kuitenkin somessa säätämäänsä lakia. Poliittisia irtopisteitä on suhteellisen helppo keräillä luottaen siihen, etteivät ihmiset osaa lukea, ajatella tai käyttää Googlea. Mutta suomalaiset osaavat. Ja tilanne, jossa poliitikot tekevät yhtä ja sanovat toista ei johda kauhean hyvää lopputulokseen. Kun rinnalla on sitten mihinkään johtamaton kansalaisaloitejärjestelmä ja käytännössä ihmisten on hyvin vaikea vaikuttaa päätöksentekoon saatikka saada kumoon huonolta tuntuvaa päätöstä, on demokratiassamme sitovien kansanäänestysten menevä aukko.

Itse toki suorademokraattina olen hieman puolueellinen asiasta kirjoittamaan, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kansalaisaloitteet, jotka eivät menisi eduskunnassa läpi, tulisi alistaa kansanäänestyksille. Lisäksi sitovilla kansanäänestyksillä tulisi aina päättää perustuslakiin tehtävät muutokset ja suomalaisilla tulisi olla veto-oikeus silloin kun joku eduskunnan päätös koettaisiin kansalaismielipiteen vastaiseksi. Suoralla demokratialla saavutettaisiin luultavasti niin monta hyvää asiaa, että ihmettelen, miksi siitä ei puhuta enemmän. Kansalaisten suora vaikutusmahdollisuus karsisi osaltaan poliittista peliä ja henkistä korruptiota ja toimisi pienenä pelotteena kikkaileville ja juonitteleville puolueille. Se pakottaisi kansanedustajat ja puolueet seisomaan vaalilupaustensa takana ja vaatisi myöskin poliitikoilta, erityisesti hallitukselta, enemmän ja parempia perusteluita tekemilleen päätöksille. Sen lisäksi se palauttaisi kansalaisten uskon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja toisi päätöksenteon lähemmäksi niitä, joille ylin päätöksentekovalta lopulta kuuluu, eli äänestysikäisille kansalaisille.

Itse olen miettinyt, että sitovia kansanäänestyksiä voisi kokeilla alkuun vaikka kuntatasolla. Nyt, kun kuntia joudutaan yhdistämään, voi moni kokea, että kuntatason päätökset tehdään jossain kaukana, vaikka nimenomaan kuntapolitiikka on se, joka vaikuttaa kaikkein eniten ihmisten arkeen. Jos vaikka kerran vuodessa kunnissa järjestettäisiin tarvittaessa sitovia kansanäänestyksiä, joissa kuntalaiset voisivat päättää suoraan äänestämällä eniten puhuttavista ja mieltä painavista asioista, olisi päätöksenteko heti lähempänä ihmisiä ja toisaalta se karsisi varmasti kaikenlaista kepulointia, jota uskon kuntatasolla aivan erityisesti harrastettavan.

Keskellä Eurooppaa elelevä sitoutumaton ja liittoutumaton sveitsiläinen kansa toimii juuri sitovien kansanäänestysten kautta. Siellä on kunnilla hyvin pitkälle viety itsemääräämisoikeus ja kuntalaisilla valta päättää lähellä olevista asioista. On helppoa keksiä miljoona syytä sille, miksei vastaava toimisi Suomessakin, mutta mitä enemmän ihmiset saavat tietoa, sitä enemmän uskon ihmisten myöskin pääsevän yli siitä ajatuksesta, että kyllä ”ne” tietävät paremmin.

Sitovien kansanäänestysten käyttöönottaminen ei oikeastaan vaatisi mitään muuta kuin demokratian kunnioittamisen ja puolueettoman tiedonvälityksen. Sitä en sitten tiedä, onko moisia ylellisyyksiä mahdollisuus saavuttaa.

 

Väkivaltainen nuorisojengi on kylvänyt pelkoa kesän loppupuolelta alkaen pääkaupunkiseudullamme. Olen seuraillut tilanteen ja uutisoinnin kehittymistä Tikkurilan kahakan jälkeen ja mieleeni on kohonnut suuri ihmetys ja suru. Miksi viranomaiset ja valtiohallinto eivät suojele lapsiamme?

Nyt, kun tilanne on eskaloitunut oikein urakalla, kaikki puhuvat näistä väkivaltaisista nuorista ja heidän ongelmistaan. Puhutaan rasisteista ja siitä, kuinka yhteiskuntamme on ajanut nämä nuoret narsismin ja empatiakyvyttömyyden tilaan. Mietitään mitä kaikkea voidaan tehdä, jotteivat nämä kultanuppuset enää hakkaa ihmisiä ja voi että, kun köyhyys ja eriarvoisuus ja rasistit.

KUKA MUISTAA NIITÄ LAPSIA JA NUORIA, JOTKA ELÄVÄT JUURI NYT PELON KESKELLÄ?

Ei kukaan.

Helsingin Uutiset sentään kysyi artikkelissaan, miksi poliisi ei varoittanut tästä väkivaltaisesta porukasta. Poliisi-setä Lotta toteaa ”Kyllä asia (tiedottaminen, Helenan huom.) oli esillä jo muutama viikko sitten. Tuolloin joku lehtikin kirjoitti jengin väkivallanteoista ” ja ”Asia on jo ihmisten tiedossa, koska media on siitä kirjoitellut. Sosiaalivirastokin tiedotti asiasta eilen. Jengistä varoittavaa erillistä poliisitiedotetta ei ole tulossa.”

Mitä vittua!?

Tämän sekopäisen, väkivaltaisen porukan uhreja on jo varmaan 100 ja poliisin, jonka tehtävä on suojella ihmisiä, asenne on tuo!

Ja onko tilanteeseen ottanut kantaa sisäministeriö? Pääministeri? Kukaan? Ihmiset jauhavat vain ja ainoastaan asian maahanmuuttopoliittista tai nuorisopoliittista näkökulmaa, mutta KUKAAN ei puhu siitä, että kuinka yhteiskunta suojelee niitä, jotka ovat väkivaltaelostelijaporukan potentiaalisia uhreja.

Vaikka en haluaisi tähän nyt vetää mitään mamut vs. kantikset juttua, mutta miettikääpäs ihan huviksenne ja itseksenne, jos asetelma olisi niin, että joku kantasuomalaisporukka jahtaisi etnisvähemmistöläisiä satunnaisia lapsia ja nuoria, niin mitä tapahtuisi? Koko maa olisi ollut jo elokuusta alkaen poikkeustilassa, rautatieasemat ja puistikot olisivat täynnä poliiseja ja vartijoita ja tv:n ajankohtaisohjelmat ja uutiset olisivat pullollaan keskustelua aiheesta. Jos mikään on ikinä osoittanut Suomen tekopyhyyden ja halveksunnan omaa kansaansa kohtaan, niin tämä tilanne.

Mutta tästä tilanteesta annan kuitenkin pyyhkeitä moneen suuntaan. Tästä on nyt tullut sellainen ”katsokaa nyt kun mamut on just tommosia” -näkökulmien ja ”katsokaa nyt mitä rasistisuus saa aikaan” -näkökulmien taisto. Ja samaan aikaan ne todennäköiset uhrit ja jo tuon roskajoukon uhriksi joutuneet on unohdettu täysin, vaikka he ovat tässä tilanteessa kaikkein tärkeimpiä. Millaisen kuvan yhteiskunnastamme tämä meidän nuorisollemme antaa?

Tuon väkivaltaisen (tai itse uskon, että tilanne on karannut käsistä ja näitä porukoita on jo useampi) idioottiporukan uhreiksi on joutunut jopa ala-asteikäisiä lapsia. Jotain on todella pahasti vinossa tässä yhteiskunnassa silloin kun heidät unohdetaan täysin. Jos eläisimme yhtään eteläisemmässä Euroopassa olisivat aikuiset jo kaduilla vaatimassa valtiolta toimia lastensa turvallisuuden takaamiseksi. Mutta ei Absurdistanissa, ei. Täällä jeesustellaan vaan, kuinka pullaposkilla on paha olla.

Suomesta on tullut oksettava valtio ja haluan esittää pahoitteluni maamme nuorisolle siitä, ettei valtiomme ole teistä kiinnostunut.

 

 

 

 

Loppuun suomalaisen kirjallisuuden päivänä kahden mestarin yhteistyylinäyte, mutta pääosassa olkoon Eino Leinon runo, joka on niin hieno, että kun kuolen, toivon ateistihautajaisissani tämän esitettävän. ;)

 

Syyriaan lähteneiden suomalaissotureiden todellista määrää ei ilmeisesti tiedä oikeastaan kukaan. Puhutaan yli 50 lähteneestä ja useasta siellä jossain kaatuneesta sankarivainajasta. Ilmeisesti nämä rohkeat miehet ja naiset eivät edes ole kaikki samalla puolella taistelevia, vaan osa on lähtenyt rakentamaan puhdasuskoista ja jumalansa armosta oikeamielistä Irakin ja Suur-Syyrian islamilaista valtiota, osa taas ilmeisestikin taistelee ISIS:tä vastaan. Näitä nuoria ja kirkasotsaisia miehiä ja naisia on värvätty moskeijoissa, kouluissa, ostareilla ja jopa kaduilta on sopivan riuskoja ja reipashenkisiä nuoria ihmisiä saatu houkuteltua mukaan täyttämään suurta tehtävää.

Siinä missä viranomaiset ovat luoneet uusia järjestelyjä kytätä Turkin lomalentojen asiakaskuntaa, on moderni Suomi kohdannut uudenlaisen tilanteen. Syyriasta on alkanut palata sotaveteraaneja kotiin.

”Viranomaistiimien tehtävä on sekä tarjota apua ja terapiaa konflikteihin osallistuneille ihmisille että estää heitä lähtemästä uudelleen ” kertoo Yle. Ympäri Suomea onkin jo perustettu ”väkivaltaisen ekstremismin toimenpideohjelman puitteissa” poliiseista, sosiaalityöntekijöistä ja psykiatrisista sairaanhoitajista koostuvia tiimejä. Jutussa haastateltu komisario Jari Taponen toteaa jutun lopussa näin: ”Taistelualueelle lähtijät ja sieltä palaavat ovat ilmiönä täysin uusi Suomessa. Meidän on pidettävä silmät auki ja annettava kulloinkin sitä tukea, mitä yksilölle on tarve antaa”

Koska on tietenkin selvää, että nämä sodasta palaavat henkilöt ovat sotaveteraaneja, tulikin mieleen toinen YLE:n uutinen, joka kertoi, että sotaveteraanien kuntoutusrahoja jää käyttämättä pitkälti toista miljoonaa euroa vuosittain, koska meidän perinteiset sotaveteraanimme ovat jo niin vanhoja tai kuolleita, etteivät enää esimerkiksi kuntoutuslaitosten palveluita pysty suuremmissa määrin käyttämään. Heräsikin ihmetys siitä, että lajitellaanko sotaveteraanit jotenkin etnisen taustan mukaan eriarvoisesti ja vain Suomen sotiin osallistuneet saavat sotaveteraanien kuntoutuspalveluita, mutta johonkin muuhun sotaan, esim. Syyrian vapauttamissotaan (näkökulmasta riippumatta) tai Mogadishun taisteluihin osallistuneet sotaveteraanit joutuvat tyytymään sossutätien voivottelevaan sössötykseen. Siis toiset sotaveteraanit lilluvat kuntoutushotellien kylpylöissä ja syövät seisovasta pöydästä maukasta ruokaa (tiedän nämä jutut, olen käynyt useammankin kerran sotaveteraanien kuntoutuspaikoissa), mutta toisia sotilaita kyttää pahimmillaan suojelupoliisi.

Jos nimittäin ollaan tasa-arvoinen yhteiskunta, niin ollaan sitten oikein kunnolla. Kaikille sotaveteraaneille samat palvelut, mitalit ja arvostukset (meiltähän loppuu kohta Mannerheim-ristin ritaritkin kesken…) sodasta tai veteraanin etnisestä taustasta riippumatta, tai jos halutaan tietty gloria varata vain tietyille sotaveteraaneille, tulee Suomen sotien veteraaneja tulevaisuudessa kutsua virallisissa yhteyksissä erityisesti Suomen sotien veteraaneiksi. Tosin mielestäni tuosta tulee mieleen vähän sellainen apartheid-henkinen Etelä-Afrikka, mutta sitähän tämä nyt muutenkin on, kun ottaa huomioon esimerkiksi sen, että viime aikoina pääkaupunkiseudulla liikuskellutta nuorisoporukkaa aivan erityisesti kuvaillaan ”maahanmuuttajataustaiseksi” ja ”monikulttuuriseksi” ja sitten niitä, jotka ottavat itseensä pienestä tajuttomaksipotkimisesta tai pään päällä hyppimisestä kuvaillaan arjalaishenkisesti ”blondeiksi” ja ”lukiolaisnuorukaisiksi”. Näissä ns. kriisitilanteissa tulee lopulta aina suomalaisen yhteiskunnan taustalla edelleenkin vaikuttava rotu-uskollisuus pintaan, kun sotaveteraanina ei voida nähdä muuta kuin uljasryhtinen valkohapsinen Kollaalla aikaansa aikoinaan kuluttanut ukkeli ja väkivaltaisina nuorina totta kai vain itähelsinkiläinen traumatisoitunut ja syrjäytynyt ulkomaalaistaustainen poika.

Ei ole mikään ihme kun tätä touhua katselee, että ihmiset lähtevät sotimaan Syyriaan tai potkivat toisia nuoria asemilla ja puistikoissa, sillä kyllä se vaan on tämä yhteiskunta asenteineen ja rasisteineen, joka aiheuttaa niin suunnatonta pahaa oloa, että jopa ISIS:in hallitsema Lähi-itä tuntuu liberaalimmalta kuin Suomi ja ketä kiinnostaa kantasuomalaiset nuoret, kun niitä on kuitenkin paljon enemmän kuin maahanmuuttajia. Ongelmat ratkeaisivat sillä, että kaikki sotaveteraanit saisivat yhtäläiset sotaveteraanipalvelut ja nuorille olisi enemmän ilmaista jumppaa ja askartelukerhoja. Sitä paitsi me tarvitsemme taistelukokemusta omaavia henkilöitä puolustusvoimienkin palvelukseen.