Muutama vuosi takaperin suomalaiset kokivat huumaavan valtaantumisen tunteen, kun rakkaassa kotimaassamme otettiin käyttöön kansalaisaloitteet. 50 000 kannattajaa aloitteelle ja eduskunnan on otettava asia käsittelyyn. Vihdoinkin joku keino, jolla vaikuttaa niihin arkisiin, ihmistä lähellä oleviin asioihin, jotka niin usein unohtuvat poliitikkojen pelatessa pelejään ja eturyhmien vaikuttaessa taustalla päätöksiin.
Aloitteita on tehty paljon ja useita onkin päätynyt eduskuntaan saakka. Ja siinäpä se sitten onkin ollut. Valitettavasti kun aiheet ovat sellaisia, usein kansanedustajien ja puolueiden arvomaailmoja ravistelevia, ettei niistä oikein haluta päätöstä tehdä. Puoluekuri ja kansanedustajien taiteilu oman mielipiteen ja oman asemansa välillä on suuri muuri kansalaisaloitteiden ja reaalipolitiikan välillä. Kansalaisaloitteet hautautuvat valiokuntiin, niitä ei ”ehditä” eduskunnassa käsitellä ja sen jälkeen ne päätyvät paperisilppuriin, koska ne eivät periydy seuraavalle eduskunnalle.
Kansalaisaloitteet ovat herättäneet kysymyksiä, millaisia päätöksiä eduskunnassa kuuluisi tehdä ja kuinka. Tai tulisiko edustuksellisen demokratian rinnalle nostaa uusia kansalaisten perustuslaillista vallankäyttöä tukevia käytäntöjä, esimerkiksi kansanäänestykset.
Ylen aamuinen uutinen käsittelee aihetta. Haastateltu on mm. valtio-opin professori Jan Sundbergia:
”Sundberg vie ajatuksen vielä pitemmälle. Hän pitää mahdollisena, että kansalaisaloite johtaisi joissain tapauksissa suoraan kansanäänestyksiin.
”Yleensä aloitteet on kytketty kansanäänestyksiin. Näinhän ei ole nyt sitten Suomessa. Jos sille annettaisiin enemmän valtaa, niin voisi ehkä tulla enemmän vallanjakoa. Mutta tämä on tällaista jossittelua ja ajattelua, jota voisi ehkä tulla tulevaisuudessa, Sundberg sanoo.”
Viikonloppuna närkästystä, huvittuneisuutta ja kiukkuakin aiheutti paljon puhuttanut uusi alkoholipoliittinen laki ja viranomaislinjaukset. Moni lakia kannattanut ja sen puolesta äänestänyt puolue ja kansanedustaja kritisoi kuitenkin somessa säätämäänsä lakia. Poliittisia irtopisteitä on suhteellisen helppo keräillä luottaen siihen, etteivät ihmiset osaa lukea, ajatella tai käyttää Googlea. Mutta suomalaiset osaavat. Ja tilanne, jossa poliitikot tekevät yhtä ja sanovat toista ei johda kauhean hyvää lopputulokseen. Kun rinnalla on sitten mihinkään johtamaton kansalaisaloitejärjestelmä ja käytännössä ihmisten on hyvin vaikea vaikuttaa päätöksentekoon saatikka saada kumoon huonolta tuntuvaa päätöstä, on demokratiassamme sitovien kansanäänestysten menevä aukko.
Itse toki suorademokraattina olen hieman puolueellinen asiasta kirjoittamaan, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kansalaisaloitteet, jotka eivät menisi eduskunnassa läpi, tulisi alistaa kansanäänestyksille. Lisäksi sitovilla kansanäänestyksillä tulisi aina päättää perustuslakiin tehtävät muutokset ja suomalaisilla tulisi olla veto-oikeus silloin kun joku eduskunnan päätös koettaisiin kansalaismielipiteen vastaiseksi. Suoralla demokratialla saavutettaisiin luultavasti niin monta hyvää asiaa, että ihmettelen, miksi siitä ei puhuta enemmän. Kansalaisten suora vaikutusmahdollisuus karsisi osaltaan poliittista peliä ja henkistä korruptiota ja toimisi pienenä pelotteena kikkaileville ja juonitteleville puolueille. Se pakottaisi kansanedustajat ja puolueet seisomaan vaalilupaustensa takana ja vaatisi myöskin poliitikoilta, erityisesti hallitukselta, enemmän ja parempia perusteluita tekemilleen päätöksille. Sen lisäksi se palauttaisi kansalaisten uskon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja toisi päätöksenteon lähemmäksi niitä, joille ylin päätöksentekovalta lopulta kuuluu, eli äänestysikäisille kansalaisille.
Itse olen miettinyt, että sitovia kansanäänestyksiä voisi kokeilla alkuun vaikka kuntatasolla. Nyt, kun kuntia joudutaan yhdistämään, voi moni kokea, että kuntatason päätökset tehdään jossain kaukana, vaikka nimenomaan kuntapolitiikka on se, joka vaikuttaa kaikkein eniten ihmisten arkeen. Jos vaikka kerran vuodessa kunnissa järjestettäisiin tarvittaessa sitovia kansanäänestyksiä, joissa kuntalaiset voisivat päättää suoraan äänestämällä eniten puhuttavista ja mieltä painavista asioista, olisi päätöksenteko heti lähempänä ihmisiä ja toisaalta se karsisi varmasti kaikenlaista kepulointia, jota uskon kuntatasolla aivan erityisesti harrastettavan.
Keskellä Eurooppaa elelevä sitoutumaton ja liittoutumaton sveitsiläinen kansa toimii juuri sitovien kansanäänestysten kautta. Siellä on kunnilla hyvin pitkälle viety itsemääräämisoikeus ja kuntalaisilla valta päättää lähellä olevista asioista. On helppoa keksiä miljoona syytä sille, miksei vastaava toimisi Suomessakin, mutta mitä enemmän ihmiset saavat tietoa, sitä enemmän uskon ihmisten myöskin pääsevän yli siitä ajatuksesta, että kyllä ”ne” tietävät paremmin.
Sitovien kansanäänestysten käyttöönottaminen ei oikeastaan vaatisi mitään muuta kuin demokratian kunnioittamisen ja puolueettoman tiedonvälityksen. Sitä en sitten tiedä, onko moisia ylellisyyksiä mahdollisuus saavuttaa.
1