 Helena Eronen la 22.03.2014 |
”Feministien mielipiteistä en sen enempää välitä (Vihaajat vihaa, 2013)
On pakko olla sen verran rehellinen, että Cheek oli minulle varsin tuntematon tapaus kunnes kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) teki tahtomattaan Cheekille palveluksen. En voinut olla kiinnostumatta, mikä se semmoinen jäbä on, joka närästää ministeriämme ja aiheuttaa suurta ihastusta niin äideissä kuin tyttärissäkin. Siis oikkeesti, jopa isäni on silleen ”se Cheek on tosi hyvä”. No okei, muistin kyllä hänen hittinsä ”Kyl mäkin oisi mun kaa”, joka ärsytti minua suunnattomasti. Sen sijaan se kaikkeutta hyvin kuvaava ”aah!” on viehättänyt minua aina. Tutustuttuani Cheekin tuotantoon ja persoonaan mieleeni heräsi tasan yksi kysymys: Kuinka kukaan suomalainen voi olla niin julkea ja röyhkeä? Suomessa on totuttu, että on oltava nöyrä, varsinkin taiteilijan. Kel’ onni on, se onnen kätkeköön. Taiteilijan, menestyneenkin sellaisen, on ryvettävä melankoliassa ja kurjuudessa. Edes muodollisesti. No Cheek ei todellakaan toimi niin. Minua on aina ärsyttänyt Suomessa se, että ihminen, joka näyttää menestyksensä, sen taloudellisen, saa helposti vihat niskaansa. Kyllähän suomalaiset ovat kateellisia. Jostain syystä Cheek saa kuitenkin yllättävän vähän paskaa niskaansa. Mietin, johtuisikohan se siitä, että hän tekee sen niin suoraan ja rehellisesti, mitään sen kummemmin kainostelematta, joten ehkäpä harva ilikijää häntä kritisoida? Huomasinkin tutkimusmatakaani internetissä tehdessäni, että ihmisillä on jopa jonkinlainen puolustusvimma; pienikin Cheekin kritisointi nostaa tyypit vastarintaan, joten ehkäpä Cheek sitten nosti jossain vaiheessa peilin ihmisten eteen, eikä kukaan halua nähdä peilistä kateudesta vihreää itseään. Olisiko niin, että jouduttuaan kasvokkain kateutensa kanssa ihminen toteaa sen olevan rumaa? Toisaalta, aika cheekkimäiselle röyhkeydelle ja kerskakulutuksen ylistykselle on oikea. Nuorillakin pimuilla on nykyään satojen eurojen merkkikäsilaukkuja ja muotiblogit ja ylellinen elämä ovat suosiossa. Ja samaan aikaan Cheekin musiikki on nuoruuden uhoa, joten se iisalamelainen corolla-nuorukainenkin voi sitä kuunnella. Musiikki on todella hyvin tuotettua ja kun musiikkivideoita katselin, niin nehän ovat ihan kansainvälisessäkin mittapuussa tasokkaita. En ole Cheekiä livenä nähnyt, mutta eräs ystäväni, joka oli sattumalta Cheekin keikalle ajautunut, kertoi Cheekin lavakarisman olevan jotain hyvin poikkeuksellista. Lisäksi olen ymmärtänyt, että hänen keikkansa ovat elämys, joihin on panostettu. Tuohon täydelliseen pakettiin kun yhdistää Cheekin rautaisen itsetunnon ja rohkeuden luoda itselleen ryysyistä rikkauksiin -imagon, on kaikki just jotain sellaista, mitä ei ole luultavasti koskaan ennen Suomessa nähty. Ja nimenomaan on selvää, että Cheek, tai Jare, ei ole erikoinen ihminen. Hän on erityinen.
”Erikoiset elämät luo erikoisii ihmisiä (Timantit on ikuisia, 2013) Lueskelin tuossa ihan ajatuksella Cheekin lyriikoita. En tiedä, kirjoittaako hän niitä yksin vai onko taustalla isompikin porukka, joka tarjoaa julkeaa huvia sosialistiseen realismiin kyllästyneelle kaurismäkeläissuomelle, mutta ymmärrän nyt varsin hyvin sen, miksi vasemmistolaisen ministerin huumorintaju loppui. Benteleyn uudet nahkapenkit tuoksuu, misukoita on vaikka kokonaiselle kompanjalle ja nenällä keikkuvat harkitun huolettomina Cartierin 18 karatin pokat. Kuvissa ja musiikkivideoilla istutaan limusiinissa sylissä naisen hoidetut sääret ja lentokoneen ykkösluokassa katsellaan ikkunasta ulos miettelijäänä. Keskelle luksusta asetetaan mies, jota ei voi millään tasolla luonnehtia pinnalliseksi. Ja silti niin pinnallista, niin ärsyttävää ja niin käsittämättömän puhuttelevaa. Ja myyvää.
”Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään (Niille joil on paha olla, 2013)
Musiikissa minua kiinnostaa hieman liikaakin sanat ja tarinat. Cheekin sanoitukset voi jakaa kolmeen kategoriaan; luksuselämäblingbling, rakkauden kaipuu (jonkun entisen ja jonkun tulevan) ja henkilökohtaisen elämän tilittäminen. Ja yleensä nuo kaikki löytyvät yhdestä biisistä. Jos Cheek kirjoittelee lyriikkansa ihan puhtaasti sielunsa perukoilta kumpuavista ajatuksista, niin enpä voi kuin ihmetellä ja ihaillakin sitä rehellisyyttä, jolla hän avaa hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Mutta jos tekstit ovat tarkkaan harkittuja ja laskelmoituja, on taustalla joko erityisen taidokas mainosfirma tai sitten Cheek on itse sellainen markkinamies (noh, Cheekhän on markkinoinnin tradenomi), joka tulee vielä tekemään viihdealalla pitkän ja hyvin menestyksekkään uran. Nerokas on se tyyli, jolla Cheek saa miehet (ja naiset. Itse ainakin olen inspiroitunut ihan aidosti näistä jutuista. Olen nyt viikon kuunnellut Cheekin biisejä aamulenkillä juuri tuosta syystä :D ) ajattelemaan, että ehkä minullakin on mahdollisuudet saavuttaa jotain tuollaista, jos teen kovasti töitä ja uskon omaan juttuuni. Sanoma kun on kuitenkin se, että päättäväisyydellä ja ahkeruudella voi saavuttaa unelmien elämän. Ja sitten taas jokainen tyttönen tai naikkonen voi kuvitella itsensä istumaan siihen Bentleyn nahkapenkille vierellään ”Burberry Prorsumin pukuun, Tom Fordin rusetitiin ja Versacen kenkiin” sonnustautunut Cheek. Ja kun Cheek vielä laulaa luikauttaa menneisyyden vaikeista asioista ja menetetystä rakkaudesta, syntyy tilanne, jossa Bentleyn nahkapenkille itsensä kuvitelmissaan asetteleva neitokainen voi ajatella myöskin olevansa se Cheekin surullisen sydämen korjaava suuri rakkaus, ja mikä parasta, siihen samaan sanoitukseen ja fiilikseen voi jokainen sydämensä särkenyt nuorimies samaistaa itsensä. Ja toisaalta, koska Cheek asettelee itselleen korkean riman nais<ten suhteen, on harvassa se mies, joka kokee hänen uhkaavan parisuhdeonnea.
”joskus elin niin et itsel itseäänkin sääliks kävi (Kyyneleet, 2012)
Hetkinen. Tämähän on kuin Marilyn Monroen elämästä. Köyhä nuori ihminen nousee kovalla työllä ja sinnikkyydellä tähdeksi, mutta henkilöitä onkin kaksi; Norma Jean ja Marilyn. Cheek ja Jare. Kompleksinen ihminen vaiko laskelmoitua feikkiä? Olen vähän sitä mieltä, että aina kun joku populaarikulttuurin juttu nousee ns. koko kansan suosikiksi, on taustalla pari tekijää. Yksi on se, että oikealla hetkellä, yhteiskunnalliseen tilanteeseen kuin tilauksesta pamahtaa esiin joku poikkeuksellinen ihminen. 90-luvun kurjuudessa ihmiset kuuntelivat Sepi Kumpulaista, 2010-luvun talouskurjimuksen keskelle pamahti Cheek. Nuoret, ja vähän vanhemmatkin, haluavat nyt laulavan talonmiehen tilalle jotain täysin muuta. Voisi sanoa, että aikamme on pinnallinen, onhan se, mutta toisaalta uskon Cheekin suosion syyn olevan nimenomaan siinä, että hän luo uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että jos tarpeeksi yrität, onnistut, ja kun onnistut, tee lisää. Ja jos miettii yhteiskunnalliselta kannalta, niin eihän Cheekin luksus tosiaankaan perustu siihen, että sossurahoilla ostetaan halpaa blingblingiä ja sitten jehutaan joku feikkukultariimu kaulassa, vaan kaikki somea myöten on hyvin tarkkaan harkitun tyylikästä ja sanoituksissa jotain sellaista samaa kuin 50-luvun rock’n’rollissa. Vallankumouksellista. ”Mä pysyn himassa, vetäydyn sohvan nurkkaan (Ukonilmalla 2008) Koska kuitenkin olen valtavan utelias miettimään sitä, millainen ihminen on oikeasti tai mitä se ihmisen taustalla todella on – ja tämä koskee niin kadulla törisevää puliukkoa kuin Cheekiäkin – vilkastui mielikuvitukseni. Mikä on totta ja mikä ei? Cheekin täydelliseen imagoon sopisi mielikuva siitä, että kun verhot laskeutuvat ja kotiovi painuu kiinni, istahtaa suurelle italialaiselle sohvalleen Cheek kädessään lasi Hennesy Paradista. Cheek on pukeutunut rennosti valkoiseen pellavaan, mikä korostaa hänen Malediivin matkalla hankittua tyylikästä päivetystään, ja hän pohdiskelee, paljonko lahjoittaa lastensairaalalle ja kenetköhän voisi viedä illalliselle Roomaan. Valitettavasti itselläni pyörii mielessä ainoastaan mielikuva siitä, että sinne sohvalle lösähtää Armanit pieruverkkareihin vaihtava Jare, joka korkkaa kaljan ja lusikoi suoraan tölkistä kylmää hernekeittoa suuhunsa ballssejaan tyytyväisenä hieroen. En voi sille mitään. Minulla on vilkas mielikuvitus ja rakastan rakentaa ihmisille räikeitä kontrasteja. Erityisissä ihmisissä on aina hyvin voimakkaita kontrasteja. Mistäpä näitä tietää, ja onko se meidän asia tietääkkään enempää kuin hän kertoo? Cheekin yksityiselämästä löytyy nimittäin yllättävän vähän juoruja tai kääk! -uutisia lukuunottamatta Vauva-lehden keskustelupalstan villejä juttuja. Mietin, onko Cheekin lukuisten naisseikkailujen taustalla huomattavasti tylsempi todellisuus kuin mitä on annettu ymmärtää? Onko se käsintehty Bentley, vai mikä Mersu hänellä nykyään onkaan, firman nimissä oleva leasing? Vai onko sittenkin totta se, että Cheek harrastaa vain tasokkaita naisia ja ostelee upeita autoja, ja todistaako kaikki tämä hiljaisuus todeksi sen väitteen, että tasokkat tytöt eivät tee sitä, ”kiss and tell”? Cheek ei tee muutenkaan vonkaajille ja Iiiik, haluan panna Cheekin kaa -pimuille tilannetta kauhean helpoksi: ”Tie eteenpäin vie tääl menevää miestä (Ota mut kii, 2013)
Ensin olin silleen, että joopa joo, mutta sitten se äippä sisälläni totesi, että tuohan on nerokasta. Itse ainakin toivon, että tyttäreni ottavat neuvoista vaariin, siis että ne tasokkaat miehet haluavat tasokkaan naisen, eivät mitään julkkistyrkkyjä ääliöitä, jotka kompensoivat vajavaista älyään silikonitisseillä. Cheek on selvästi älykäs mies ja älykkäille ihmisille ääliöiden seura on tavattoman turhauttavaa. Kiltit, älykkäät ja nätit tytöt, teillä on mahdollisuus, vaikka ette Seiskan julkkisbileissä tai viidakontähtösissä pyörisikään.
Vaan nyt kun olen tehnyt tutkimusmatkan ilmiöön nimeltä Cheek, on pakko sanoa, että kun aiemmin arvostin häntä ainoastaan siksi, että hän on onnistunut nostamaan neuvostoliittolaisen Suomen uudelle tasolle tekemällä itsestään kovalla työllä oikeastikin myyvän tuotteen, ovat muutamat sanoitukset saaneet minut toteamaan, että kyllä hän on myöskin hiton hyvä käyttämään sanoja ja taiteilijana häntä pidän. Lempparikseni nousi eräs vanhempi biisi, jonka lyriikasta minulle tuli mieleen Eino Leinon Laulajan laulu. ”Mun terapeuttina toimii musta lyijytäytekynä (Lyijykynä, 2005)
|
Herran jumala, mitä mä just luin. Haluan mun viimeiset kaksi minuuttia takaisin. Aivan uskomaton riman alitus täysi-ikäiseltä (?) ihmiseltä.
Suosittelen lukemaan noita lyriikoita vielä hetken verran ja huomaat, ettei ne paljon eroa ala-asteen viimeisillä luokilla olevien nuorten äidinkielen aineiden tasosta. Kirjoita mieluummin kolumni, jossa tutkit sitä miten voit saada rakennettua noin syvällistä sanomaa noin pinnallisiin lyriikoihin. Huh huh.
Cheekistä tekee erityisen se, että hän on tajunnut, etteivät tytöt ja äidit välitä vaikka lyriikoiden lopputavut ovat kuin lastenlaulusta, eikä sanoitusten tarvitse olla syvällisiä vaan pilipalikamaa ilman minkäänlaista tulkinnanvaraa. Nyt kirjoituksestasi tuli yksi monista teinityttöfanien päiväkirjan sivuista. Harkitse vakavasti, jospa lopettaisit samantien koko blogin kirjoittamisen?
Mun mielestä oli ihan hyvin kirjotettu juttu, vaikka Cheek ärsyttääkin.
Olitpa harvinaisen röyhkeä arvostelu hyvin jäsennellylle blogikirjotukselle, häpeä.
Miten Muutos 2011 -puolueen varapuheenjohtajalla voi oikeinkirjoitustaito olla noin hukassa?
No eläpä jo kuule muuta virka! Valitettavasti oikolukijani oli epäkunnossa ja taustalla vaikuttava neurologinen ongelmani ei oikeinkirjoitukselle suotuisia olosuhteita luo, niin lopputulos on sitten mitä on, mutta ehkäpä kuitenkin pointti tuli selväksi? :)
Loistava kirjoitus! Ennakkoluuloton ote, arvostan!
Haluaisin vielä lisätä tuohon lukuisia Cheekin haastiksia nähneenä, että herra on kyllä tehnyt aika selväksi, että tota räppi”läppää” on turha odottaa häneltä vapaa-ajalla, että se kuuluu vaan siihen skeneen. Toisinsanoen uskon ja tiedän että herra on lähipiirilleen normityyppi, eikä pyri tosiaan olemaan mitään muuta.
Sori, mutta en edes lukenut koko tekstiä kun jumahdin heti alkuun:
”Feministien mielipiteistä en sen enempää välitä
sytyn kritiikistä niinkun jokainen edeltäkäviä”
Tällaistako haluat tyttäriesi oppivan? Feministit ovat yksi viharyhmä muiden joukossa, jotka pitää vaan jättää huomiotta? Jos näin on, niin kyllä olen hieman peloissani tyttäriesi tulevaisuuden puolesta.