Kokoomuksen äänitorvet Nykypäivä ja Verkkouutiset olivat teettäneet kyselyn suomalaisten Nato-kannoista. Ei liene yllätys, että puolustusvoimien alennustilassa ja Venäjän isotellessa reilu puolet kansasta ilmaisi kannattavansa Nato-jäsenyyttä. Pääministeri Katainen siitä jo riemulla kiljahti, että kansalta ois tuki ja nyt kaikki riippuu vain poliitikkojen asenteesta.
Tosiasiallisesti minulla ei ole tietoa siitä, kuinka hyvin Suomen puolustusvoimat voisivat nykypäivänä puolustaa maamme koskemattomuutta. Pari vuotta sitten tehtiin rajuja leikkauksia ja kuulinpa sellaistakin, että itäistä Suomea ei nykyään enää edes pyrittäisi puolustamaan, vaan puolustuslinjat kulkisivat jossain Etelä- ja Keski-Suomen hujakoilla suurimpia kaupunkeja ja Ruuhka-Suomea suojellen.
Palaan kuitenkin Verkkolehden suomalaisten Nato-kantaa koskevaan juttuun, jossa kerrotaan näin:
”Pääministerin mielestä kansan vastustus on ”huono peruste” torjua Nato-jäsenyys.”
ja näin:
”Ei voida olettaa, että näin suuressa asiassa ihmiset voisivat vetää johtopäätöksiä, kun monella ei ole edes mahdollisuutta perehtyä asioihin niin yksityiskohtaisesti kuin poliitikoilla, Katainen huomauttaa.”
Tuohon kulminoituukin suunnilleen kaikki se vastustus, johon itse olen suorademokraattina huomannut törmääväni. Kansa ei tiedä, poliitikot tietävät.
On totta, että poliitikoilla on päätöstensä tukena tutkimuksia, lausuntoja ja kansanedustajillahan on oikeus saada suunnilleen mitä tahansa tietoa mistä tahansa. Periaatteessa. Esim. eurokriisi on osoittanut, että tietoja mielellään pimitellään ja sopimusten luovuttamista rivipoliitikoille vitkutellaan. Monet merkittävätkin sopimustekstin on kirjoitettu niin vaikeaselkoisesti, että avustajilla on oikeastikin tekemistä löytää sieltä se oikea sisältö ja lopulta vastaan tulee ryhmäkuri; on aivan se ja sama, mitä mieltä yksittäinen kansanedustaja jostain asiasta faktojenkin valossa on, se on äänestys ryhmän mukana tai ulos.
Jos tietää, kuinka päätöksentekoprosessi todellisuudessa eduskunnassa toimii, alkaa tuo Kataisen väite siitä, että ei kansa tiedä, poliitikot tietävät, naurattaa melkoisestikin.
Minusta itsestäni tuli suorademokraatti, kun tajusin sen, että jos kansalaisilla olisi asioista samat asiakirjat, lausunnot ja taustatiedot saatavilla, voisi kansa pystyä tekemään jopa objektiivisempia päätöksiä, sillä kansalaisten kantaa ei määräisi ryhmäkuri tai muukaan epädemokraattinen pelleily. Kyllä suomalaiset jaksaisivat tutustua tärkeistä asioista päätettäessä myöskin päätökseen liittyviin faktatietoihin. On aivan turhaa vedota siihen, että eihän kukaan viitsisi tai ehtisi jokaista lappusta lukea, kun kyse on kuitenkin vain siitä, että suomalaiset voisivat päättää esim. Nato-jäsenyyden kaltaisista merkittävistä ja pitkävaikutteisista asioista suoraan ja ihan itse omaa älyään ja omatuntoaan kuunnellen.
”Pääministerin mielestä kansan vastustus on ”huono peruste” torjua Nato-jäsenyys.”
Tuo lausahdus kuvaa mielestäni erityisen hyvin sitä, kuinka kauaksi demokratiasta on poliittinen eliitti itsensä saatellut. Sen sijaan, jos Katainen haluaisi saada minut tukemaan Nato-jäsenyyttä, hänen tulisi esittää laskelmia siitä, mitä Nato-jäsenyys maksaisi ja sopimusteksti, joka kertoisi, kuinka varmasti Suomi sitten tarvittaessa apua Natolta saisi.
Valitettavasti se ei vaan toimi tässä elitistidemokratiassa niin. Homma toimii niin, että Katainen sanoo, ”trust me” ja sitten meidän olisi vaan luotettava.
Mutta moniko oikeasti antaisi henkensä Jyrki Kataisen käsiin?
6 kommenttia
Käsittääkseni (muistaakseni) NATO vaatii kansan enemmistön tuen, ennenkuin otetaan jäseneksi. Sitä en sitten tiijjä, riittääkö joku Galluppi vai pitääkö järjestää oikein kansanäänestys, mikä ei Suomessa ole kovin yleistä. :)
SKP, STP, KTP ja Vasemmistoliitto ovat tätä kokoomuksen yleensä ja Kataisen vähättelyä erityisesti pitäneet vaaliteemanaan, siitä voi katsoa kuinka hyvin se toimii. Sen sijaan että pyrkii kertomaan mitä muut tekevät väärin, olisi hyvä keskittyä oikeastaan sen esittelyyn mitä pitää itse oikeana. Hyvän tekstin vesitti turha henkilöön meneminen. Politiikkaa voi toki arvostella, ihmisten vähättelyä tuskin sietäisi Muutoskaan jos joku ehdokas sitä teidän toimijoihinne julkisesti kohdistaisi. Tämä ihan ystävällisenä huomautuksena.
En uskaltaisi antaa edes parkkikukkaroani J. Kataisen käsiin, hengestä tai terveydestä puhumattakaan. Et silleen.
50 kertaa ei ja 1 kerran kyllä tarkoittaa kyllä
Kirjoituksesi sisältää monta elementtiä, joista voi vaihtaa ajatuksia. Suomi on tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle, joka äänestämällä niin Eduskunta- kuin kunnallisvaaleissa valitsee neljän vuoden välein edustajat eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon. Tästä lähtöpisteestä voivat alkaa samalla myös ongelmat. Jokainen poliittisen puolueen toimiva koneisto valitsee käytännössä ehdokkaat. Yksi ongelma on, minkälaisia ehdokkaita on listoilla. Kuvitellaan, että jokainen vaihe punnittaisiin huolella, niin alussa pitäisi varmistua parhaasta mahdollisesta ehdokasaineksesta. Yksi tapa olisi se, että puolueiden jäsenet valitsisivat ehdokkaat jäsenäänestyksellä. Toinen vaihtoehto olisi, että puolueraati pitäisi jokaiselle ehdokkaalle ”työhönottohaastattelut” ja sitä kautta pyrkisi valkkaamaan parhaimmat ja kyvykkäimmät puolueen ehdokkaat tietyillä kriteereillä. Todellisuudessa taitaa kaikilla puolueilla olla tietty osa ehdokkaista niin sanottuja ”varmoja tapauksia” ja listojen täytteeksi voidaan valita syvällisesti punnitsematta tyylillä, kunhan saadaan riittävä määrä ehdokkaita, kyvykkyydestä viis. No on päästy siihen vaiheeseen, että ehdokkaat on asetettu ja käydään vaalikampanja. Kansa voi vaalitaiston aikana käyttää valtaansa tenttaamalla ahkerasti ehdokkaitaan, mutta se edellyttää sitä, että äänestäjillä on riittävästi tietoa yhteiskunnallisista asioista ja vallitsevista epäkohdista, mitkä täytyisi saada kuntoon. Totuus on se, että kansalaisten tieto/taito vaihtelee suuresti. Mikä osuus on tekijöillä, jotka Helena Eronen mainitsi, että vallassa olevat päättäjät pimittävät kansalta tietoa ja silloin kansaa on helpompi viedä kuin pässiä narussa, tietty merkitys tällä asialla ilman muuta on. Vaalit on sitten käyty ja valitut ovat selvillä. Sitten käydään vaalituloksen mukaiset toimet eli suurin puolue aloittaa hallitustunnustelut. Tästä vaiheesta on voitu galluppien ja muiden intressien perusteella tehdä kaikensorttisia etukäteiskaavailuja käytännössä valtapuolueiden sisällä, menneisyydessä on puhuttu kassakaappi- ym. sopimuksista. Joka tapauksessa hallitus lopulta muodostetaan ja pyritään tietenkin siihen, että sillä on takanaan Eduskunnan enemmistö. Vähemmistöhallituksella on erittäin huonot toimintamahdollisuudet.
Sitten käydään vielä paljon valintoja, Eduskunnan puhemiehet(varsinainen ja varapuhemiehet), valiokuntapaikat ja voi olla vielä muitakin valintoja. varsinainen työ käynnistyy. Ajatellaan yksittäistä uutta kansanedustajaa, joka aivan aidosti innokkaasti käy ajamaan kansan asioita ja lunastamaan vaalikentillä antamiaan lupauksia. Hänelle selviää melko pian, mikäli hän edustamansa puolueen mielestä on ”aisan yli potkija, mitä on puoluekuri ja mitä tarkoittaa, haluaako uusi innokas kansanedustaja edetä jatkossa puoluehierarkiassa vai ei eli syntyy demokratia vaje, tietyt puolueen keskeiset ja vaikutusvaltaiset edustajat päättävät käytännössä koko puolueen linjan vaalikaudella, muut puolueen edustajat tottelevat pomojaan ja näin jatketaan seuraavat neljä vuotta. Venäjä/Ukraina/Krimi tilanteesta olen sitä mieltä, että nyt herkässä ja vaarallisessa tilanteessa ja ottaen huomioon Putinin strategia ja joko hänen itsensä tai muiden välityksellä esitetyt Putinin mielipiteet pidän ensiarvoisen tärkeänä, että Suomi keskittyisi kaikella tarmollaan Suomen ja Venäjän kahdenkeskisten välien pitämiseen mahdollisimman hyvinä ja luottamuksellisina. Tässä(kin) tilanteessa EU on Suomelle haitaksi, mikäli Suomi pitäytyy täysin EU:n päätöksissä Venäjän painostuksessa ja talouspakotteissa. Jos Suomi tekee sen virheen, että menee EU:n kelkassa, voi tapahtua mitä vain ja kärsijä on Suomi. Tämän asetelman ymmärsi heti konkari politiikko Paavo Väyrynen ja lausui, että Suomen ei pidä mennä EU:n mukaan talouspakotteisiin eikä muihin Venäjää ärsyttäviin toimiin. Nato-kortin heiluttelu tässä vaiheessa on kuin leikkisi tulen ja bensiinin kanssa. Suomen on pidettävä suu supussa Naton suhteen ja varmistettava kaikin keinoin hyvät kahdenkeskiset suhteet rajanaapuri Venäjän kanssa. Muurahainen ei voi voittaa elefanttia.
Se on ihan selvä asia ettei kansa tiedä monesta asiasta edes alkeita minkä perusteella voisi perustellusti muodostaa mielipiteen. Tunteella tai ideologialla mennään yleensä. Valitettavasti sama pätee poliitikkoihin ja jopa asiantuntijoihin, joita poliitikot kuuntelevat. En tosiaan tiedä mikä olisi hyvä systeemi tehdä viisaita päätöksiä. Tulee mieleen, että tarvittaisiin todellista johtajuutta – siis tyyppejä joilla on OMA näkemys. Semmosia ei näistä poliitikoista löydy.