 Mia ma 27.01.2014 |
Heip! Kerroinkin teille jo jokunen viikko sitten, että mieltäni on painaneet suuret elämänmuutokset. En vielä tällöin ollut halukas puhumaan aiheesta, mutta nyt kun viikot on vierähtäneet kuukaudeksi ja ajatukset on hiukan selventyneet, on asiasta jo pystyttävä puhumaan. Suuri uutisemme on se, että muutamme perheeni kanssa elokuussa Espanjaan. Se on ollut iso haaveemme jo kauan ja nyt on aika tehdä siirto. Asia on tavallaan ihana! Pääsee toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan ja elämäään yhtä palaa unelmistaan. Toisaalta henkinen matka tähän mielenrauhaan (joka on vieläkin vähän niin ja näin) on ollut hyvin pitkä ja hyvin takkuinen. Joudumme nimittäin myös luopumaan niin paljosta! Taakse jää maailman kaunein koti, jonka juuri ennen joulua sisustimme entistä hienommaksi. Taakse jää upeat tanssioppilaat ja omat ihanat tunnit. Taakse jää kaikki sukulaiset, ystävät, naapurit ja ne viikonloppuillat kun kaverit on tulleet meille kyläilemään. Täytyy siis vain toivoa ja rukoilla, että teemme viisaan päätöksen. Ettemme hylkää täydellistä elämäämme täällä, yhden pienen unelman takia.
Toisaalta koen, että olisin eräällä tapaa luovuttaja, jos emme yrittäisi. Olisi nimittäin hyvin helppoa jäädä Suomeen. On helppoa turvautua kliseisiin, kuten sosiaaliturva, koulutusjärjestelmä ja hyvät työt. On niin helppoa antaa vaan olla ja uskoa noihin kaikkiin. Kuitenkin, oma elämä ei ole luovuttamista varten. On uskallettava ottaa riskejä, jos niitä on kauan halunnut ottaa. On uskallettava luopua, jos haluaa saavuttaa jotain uutta. Voi olla, että kaikki menee pieleen ja tulemme huhtikuussa itkuisina takaisin. Mutta sitten yksi väylä on tutkittu, eikä meidän enää koskaan tarvitse huhuilla ulkomaiden perään. Voi käydä jopa niin, että siinä rytäkässä rakastumme uudelleen kotimaahamme, emmekä enää koskaan lähde täältä pois. Ja hyvä niin! Olkoon lopputulos sitten mikä tahansa, on pystyttävä ottamaan riskejä, jotta voisi kasvaa ihmisenä.
Syy miksi lähdemme juuri nyt, on monisäikeinen. Syksyn aikana olimme ensimmäistä kertaa tyytyväisempiä elämäämme, kuin koskaan. Meillä molemmilla oli töitä enemmän kuin koskaan ja lapset viihtyivät uudessa eskarissa. Tanssikoululla oli päällä hyvä draivi ja tunnelma oli kaikin puolin loistava! Äitini kysyikin minulta lokakuussa, että olemmeko vielä suunnitelleet ulkomaille muuttoa. Sanoin, että S lähtisi koska vain, mutta nyt minä olin toista mieltä. Aika ei tuntunut oikealta. Tuntui kerrankin taivaalliselta, kun rahaa riitti muuhunkin kuin pakolliseen ja kaikesta ei tarvinut tehdä taloudellisesti niin hankalaa. Sitten, heti uuden vuoden jälkeen työkuviot muuttuivat radikaalisti. Olimme taas kaksi epätoivoista yrittäjää maassa, jossa tukia ei heru vaikka tuloja olisi minimaalisesti. Ja siihen katkesi kamelin selkä. Lisäksi lapset aloittavat koulun ensi lukukaudella, jolloin myös heillä olisi ollut edessään pakollinen ympäristön muutos.
Se mitä tulemme tekemään Aurinkorannikolla tulee tuskin poikkeamaan paljoakaan siitä mitä olemme tehneet täällä. Minä perustan tanssikoulun suomalaisille lapsille ja aikuisille ja S jatkaa omalla alallaan. Ensimmäinen puoli vuotta tulee menemään varmasti ihmettelyyn ja asioiden järjestelyyn, mutta eiköhän homma ala sitten rullaamaan. Jotenkin mulla on ihan hyvät höpinät tästä. Tanssiva Porvoo on yritykseni, jonka perustin 6,5 vuotta sitten. Se on ollut minulle kuin oma lapsi, jota olen sinnikkäästi kasvattanut ja varjellut. En ole tehnyt vielä päätöksiä tanssikoulun jatkosta, joten en lähde tänne asiaa spekuloimaan. Kun jotain tiedotettavaa on, teen sen kyllä! Syy, miksi juuri Aurinkorannikko on yksinkertainen: Suomalainen koulu ja suomalaiset lapset. Haluamme, että myös muksumme kokevat olonsa turvallisiksi kun edessä on näinkin iso elämänmuutos. Kun Espanjan kieli on hallussa, voi vaihtaa halutessaan muihinkin kouluihin, mutta näin aluksi tuo on helpoin tapa sopeutua uuteen.
Voisin jatkaa kaikesta loputtomiin, mutta kai mun on jätettävä jotein seuraaviinkin postauksiin. Hitsi miten ihanaa, että aiheesta voi tämän jälkeen puhua vapautuneesti! On ollut ihan kuraa yrittää keksiä aiheita ”päivän asu”-postausten ympärille, kun jokainen ajatus on ollut tulevassa matkassa. :D Mitä ajatuksia tämä herättää? Onko joku teistä käynyt Fuengirolan Suomalaista koulua / käy edelleen? Onko joku teistä asunut Espanjassa / asuu edelleen? Olisi ihana kuulla arvokkaita mielipiteitänne. :) Love -Miau- |
41 kommenttiaVastaa |
Voi vitsi miten ihanaa! Itekki haluaisin joskus asua Espanjassa :) suomenkielinen tanssikoulu on varmasti suomalaisille lapsille siellä tosi tervetullut! :) onnea matkaan ja nauttikaa nyt vielä viimesistä pakkasista ja lumisateista ;)
Oih, kiitos Susanna!!! Me niin ”nautitaan” vielä näistä viimeisistä pakkasista. ;)
Oho, no on kyllä tosissaan suuria muutoksia. OHO, oon ihan suu ammollaan. wautsiwau, kumpa itsekin uskaltaisi joskus kääntää veneen nokkaa ihan toiseen suuntaan.
No sanoppa se! Sä voit vaan arvata mitä tunteiden sekamelskaa oon käyny läpi ku oon yrittänyt jäsennellä tanssikoulun asioita mielessäni. Ei mikään pikkujuttu mulle… :/
No todellakin voin arvata, että on ollut vaikea tehdä päätöksiä myöskin t-koulun takia. Voi: Harmi kun en enää asu ympäristössä… mä olisin ollut kiinnostunut vaikka ja mistä !! Toivottavasti keksit ratkaisun tai olet jo keksinyt :) JA toivottavasti nähdään ennen teidän muuttoa!!!
Olen miettinyt niin samaa… Täällä olis ollut sulle paljon käyttöä. :/ Me asutaan täällä vielä puoli vuotta, joten ihan varmasti nähdään ennen lähtöä. :)
Ihanaa että jaksatte toteuttaa unelmanne.Mulla myös haaveena olis joskus muuttaa ulkomaille mutta vielä se ei ole mahdollista.mun vanhemmat viettivät juuri 2 kk siellä ja ovat tykänneet ihan hirveästi.eli varmasti paikkana loistava,sanoivat tulevansa ensi vuonna uudestaan eli ehkä äiti voi osallistua sun tanssi kurssille
No äiti tanssimaan tietenkin! :D Nyt ku päästiin käymään siellä ekaa kertaa, niin ihanaks paikaks voin mäkin sitä kehua! Kertakaikkisen kaunis. <3 Pitäkää tekin unelmat elossa, joku päivä nähdään sitten etelän lämmössä. :)
WAU! Ihan mahtavaa, toivottavasti blogi jatkaa auringon alla!? :) Rohkeaa myös että lähdette ”ominpäin” ettekä firman lähetteinä. Olisi kiva kuulla lähtöprosessista sitä mukaan kun se etenee? Arvailin jo aiemmin että ulkomailla asuminen saattais olla se iso muutos.
Toki kirjoittelu jatkuu! Ja pääsette ilman muuta seuraamaan valmistuleju läheltä. :) Olen jo kirjoittanut jotain parin viikon takaa, ku pää oli vielä hajota kaikkeen. :D Julkaisen näitäkin, jotta saatte kokonaiskuvan kaikesta. :)
Wou mikä elämänmuutos! Kaikilla ei todellakaan ois rohkeutta tehdä jotain tollasta. Joten toivottavasti viihdytte siellä!:)
Mulle tuli jotenkin semmonen ikävän tunne, että sä häviät kauas pois, mutta tavallaan sama asiahan se on bloggailetko sä täältä Suomesta vaiko Espanjasta.
En tiiä oonko yliempaattinen vaiko mitä, mut tuli jotenkin haikee olo sun puolesta kun luovut kaikesta täällä ja varsinkin kaikista tanssijutuista, kun oot varmasti sen tanssikoulunkin kanssa selviytynyt vaikeuksista ja kokenut mitä ihanimpia hetkiä.
Mut toisaalta varmaan upeeta tavallaan alottaa uus elämänvaihe ja saavuttaa jotain mistä on pitkään haaveillut!
Kaikkee hyvää tulevaan ♥
Oih, voin niin samaistua sun tunteeseen! En lähtenyt postauksessani vielä yhtään itkemään sitä tuskaa, mitä muutokset tanssikoulussa tulee aiheuttamaan / on jo aiheuttaneet. Mut sitä se on ollut. :( Pakko vaan toivoa, et päätös on oikea enkä joudu sitä katumaan.
Lisäks älä huoli, näit samoi blogijorinoita on luvassa myös toisesta maasta! :) Hih.
Hieno päätös! Vuodet ulkomailla ovat olleet ainakin meille todella antoisia. Ei aina helppoja, mutta kasvattavia. Lapset omaksuvat helposti vanhempiensa asenteen eli ovat ihan yhtä innostuneita ja avoimia kuin aikuiset kun heille antaa siihen tilaisuuden. N. Ilmoittautuu saman tien innokkaana espanjan opiskelijana teille seuraavaksi kesäksi aupairiksi ;) Onnea matkaan!
Ihanaa kun kommentoit!!! Arvostan sun mielipidettä ihan hirveästi sillä tiedän, että tekin olette näitä vaikeita päätöksiä joutuneet tekemään. Jalanjäljissä siis kuljetaan. :) Ja voi nenä tota N:aa. Jos Au Pairia aletaan haikailemaan, niin hän on ehdottomasti listalla nro 1. :)
Voi että!! Mitä jättimäisen jännittäviä, ihania ja positiivisia uutisia!! Ymmärrän todella, todella hyvin mitä kaikkia ajatuksia risteilee nyt päässä. Ensimmäisenä tuli mieleen sama mitä itsekin sanoit, kotiin pääsee aina. Ja se on sata kertaa helpompaa kuin lähteminen! Eikä mahdollista kotiintuloa tarvitse ajatella sitten myöskään tappiona. Joka tapauksessa elämänmuutoksenne tulee takuulla antamaan teille aivan valtavasti!
Itse olen tässä juuri pakkaamassa kamoja Suomeen paluuta varten, mutta toisaalta en tiedä missä päin olen taas vaikka vuoden kuluttua. Nyt Suomi ja työkuviot kutsuvat minua (siippa jää kevääksi Ranskaan), mutta on täältä silti haikea lähteä… myönnetään :) Erityisesti ilmastoa, valoa & aurinkoa tulen kaipaamaan valtavasti. Mutta kotona on sitten paljon muuta ihanaa :)
Olen tosi iloinen että teette yhdessä, omalla tiimillä, noin hienon ratkaisun! Upeaa!
Kiitos kaima ihanasta kommentista! Just te, jotka olette myös lähteneet kotimaasta pystytte antamaan mulle paljon arvokasta tietoa. :) Täytyykin hiipiä sun blogiin nyt ihan uusin silmin. :D
Jes :) Ei se ulkomaille muuttaminen mikään maailmanloppu ole, ympäristö vähän muuttuu, mutta arki on arkea missä tahansa (ja tää on siis positiivinen asia) ;) Monet ihmiset vaan tuppaa suhtautumaan siihen jonain järkyttävän ihmeellisenä asiana, jopa myyttisenä. ’Ulkomailla vaan käydään, mutta ei siellä oikeesti asuta’ -tyyliin.
Ei muutaku asiat kuntoon, kimpsut kasaan ja menoks!
Hyvin sanottu!!!
Siis aivan mahtavaa!!! Onnea matkaan, olen tosi iloinen teiän puolesta :D. Muista sitten kirjoittaa blogiin KAIKKI kuulumiset ja uuden tanssikoulun jutut yms. Mahtista, mahtista, mä fiilistelen täällä teidän puolesta :)
Jeeeeee!!!!!! Ihan superia tosissaan!!!! <3 Lupaan pitää teidät kyl ajantasalla. <3
Mä olen asunut Españassa kun olin kahdeksan. Muutettiin sinne, pieneen vuoristoja lähellä olevaan kaupunkiin lounaisrannikolle. Asuttiin siellä vuosi ja kaikista vaikeuksista huolimatta kielen oppi paikallisessa koulussa nopeasti ja kokemus oli unohtumaton. Lähde rohkeasti uuteen mahdollisuuteen, ainakin olet kokeillut ja antanut kaikkesi, jossei paikka miellytäkkään. Ja aina voi palata takaisin !
Kerran olen käynyt myös Fuengirolassa ja ihan kiva paikka se siltä näkymältä oli. Ei ehditty viettää aikaa kaupungissa kovinkaan paljon, mutta eläinpuisto oli hurmaava !
Paljon onnea ja rohkeutta !
Isabel
Voi ihanaa, kiitos kommentista ja ihanaa et säkin olet päässyt nautimaan Espanjan oloista! Ja kiitos eläintarhavinkistä, se pitää käydä ilman muuta katsastamassa. :)
Thaimaan reissustanne asti olen sinun ja perheesi elämää seurannut. Itsekin innostuin pieni blogia pitämään,ensin ajattelin etten osaa ja tavalliset jutut ei kiinnosta. Tajusin lopulta että luenhan sinun tavallisia arki juttuja. Nyt menet toiseet lempimaahani, jee. Jatkan siis varmasti lukemista. Tsemppiä ja voimia asioiden hoitamiseen.
Kiitos Päivi!!! Ja ihanaa että olet jatkanut juttujeni seuraamista, vaikka Thaimaan rannat on jätetty taakse jo vuosi sitten! :)
Voi että! Ihania uutisia. Ulkomaille muutto on ollut minunkin haaveena pitkään.Tuon tuostakin olen miehelle vihjaillut että muutamme ulkomaille heti kun elämäntilanne sen sallii. Olkoonkin sitten joskus vaikka eläkepäiviksi ;)
Minä VIHAAN suomen talvea siinä yksi syy miksi haluisin täältä pois.
Fuengirola on kiva paikka ja siellä on ilmasto suotuinen myös talviaikaan. Siellä on myös suomalaisia paljon joten sopeutuminen tulee niiltäkin osin olemaan teille helpompaa, uskoisin.
Ihailen rohkeutta heittäytyä, mutta niin hän se on että mitään ei saavuta ellei uskalla. Kaikki tulee menemään hienosti!
Kiitos ihanan rohkaisevista sanoista! Noin se just on, jollei yritä ei voi onnistua, voi vaan lannistua. Eli eikun menoksi! Hitsi kun se sun mieskin olis valmis lähtöön, niin sun ei tarvis odotella ihan eläkepäiviin saakka. Mut parempi sekin kun ei mitään! :)
Niin,lähinnä meilläkin olis tää rykäisy pitänyt tehdä juurikin ennen kuin lapset aloitti koulunsa,nyt vois olla haastavaa vaihtaa maisemaa. Onneksi täältä pääsee pari kertaa vuodessa aina johonkin aurinkoon. Helpottaa tätä tuskaa.
Todellakin! :)
Hei Mia!
On hienoa lukea kuulumisiasi täältä blogista ja jatkossa erityisesti! ;) Ihana nähdä kun toteutatte haaveitanne, se antaa kyllä toden totta meille monelle muullekin rohkeutta tehdä omia unelmiamme ja lähteä kurottelemaan niitä kohti!
Ihanaa muuton valmistelun aikaa ja onnea uuteen kotiin ja asuinympäristöön! Olette ajatuksissamme juuri nyt! ;)
Haliterkuin,
Tiina Pitkänen
<3 Kiitos ihanista sanoista!!!
Voi mitä uutisia! Ihanaa päästä täältä kotisohvalta seuraamaan sitten teidän elämää Espanjan lämmössä. Ite kun ei edes uskalla tuommosesta irtiotosta edes haaveilla :D
:)
Ihanaa! Minulla on myös ollut haaveena muuttaa Espanjaan jo pitkään. Fuengirola on ihana paikka, käydään siellä vähintään kerran vuodessa.
Se on ihana! Kävin siel nyt ekaa kertaa ja ihastuin! Toki Mijas siinä vierellä tais tehdä vielä suuremman vaikutuksen. Ihanaa päästä sinne takas kaikessa rauhassa koluumaan ja tutkimaan paikkoja ku viimeks kuitenkin juostiin paikasta toiseen aika vauhdilla…. :)
Moikka.
Vautsi mitä uutisia (pari päivää blogeista poissa ja huh kun täällä tapahtuu)! Itse joskus ulkomailla asuneena upeaa, että uskallatte lähteä. Ne vuodet tulee muistamaan aina, vaikka niin siinä vähän käy parhaillaan, että sitä on sen jälkeen ”kahden maan kansalainen”. Mene kotoa kotiin kun Suomeen lomalle lentää ja täältä pois.
Vitsit kun hienoja uutisia!
No on!!! Ihanaa tosiaan! :D Sanoinki S:lle tos eilen, et olispa ihanaa joskus lentää Suomeen täynnä odotusta ja täydellisellä jesssss-fiiliksellä! Yleensä Suomen harmauteen kun on tupattu palata allapäin ja haikeina… ;) Tulevaisuudessa ihan varmasti toisin!
Ooo, mitä uutisia! Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen! Vaatii rohkeutta lähteä. Vinkkinä voin kertoa, että suunnitelmista huolimatta, saattaa matkalla tulla yllätyksiä. Mutta onneksi maailma ei kaadu niihin, ehkä vähän kompastusta saattaa tulla (ja hermot mennä). Meillä oli enemminkin sääntö kuin poikkeus, että suunnitelmat tökki. Mutta hei, asiat kuitenkin järjestyi! (Eikä se maailmakaan kaatunut.) :)
Hehee, juuri niin! Kolhuja tulee ihan varmasti. Mutta niin niitä tulisi Suomessakin. :) Eli järki käteen ja realistisin mielin kohti maailmaa. Kyllä se siitä!
Ohhoh, mikä uutinen täällä oli! Kylläpä yllätti ihan täysin, en ollut osannut kuvitellakaan! :) Voin uskoa, että risteilee ajatuksia sinne sun tänne -ulkomaille muutossa on aina oma henkinen ja fyysinen hommansa. En huomannut, että tekstissä olisi ollut mainintaa siitä ootteko lähdössä ”toistaiseksi” statuksella vai ootteko päättäneet ehkä jonkun määräajan, että olette esimerkiksi pari vuotta siellä?
On se iso muutos meille! Ja koskettaa tanssikoulun kohdalla myös monia monia muitakin… Eli todellakin stressaa ja mietityttää. :/
Lähdetään ilman paluupäivämäärää, eli kotiin tullaan silloin kun halutaan. Tai ei tulla ollenkaan. Jotenki pelkään et jos lähdettäis vaan kahdeks vuodeks, olis paluu tänne niin ahdistavaa etten oikein halua kokea sitäkään.. Parempi siis et palataan jos halutaan ja jäädään, jos siltä tuntuu. :)