Moip!

Tänään on ollut hieno päivä. Kävimme aamuisellaan sukulaistytön synttäreillä ja iltapäivällä aloitimme pakkailupuuhat. Myös lapset lähti Mammalaan lomalle joten meillä on S:n kanssa vapaailta. Lasissani tuossa vieressä poreilee kuohuvainen ja kun ilmakin on taas suht lempeä, hiivin kohta takaisin terassille nauttimaan kesäisestä illasta. <3

Tässä tämänpäiväinen look.

En ole tainnut pitkään aikaan päivittää Espanjan muuttoaikeista. Syy on varmaan siinä, että ne on ihan retuperällä ja aihe ärsyttää mua. Kaikki kyselee innoissaan missä mennään ja vastaukseni on aina ”noh….. Ei oikein missään.” Lentoja ei ole varattu, merikonttia ei ole varattu (tai on se melkein, mutta ei ihan), tavaroita ei ole pakattu Suomessa ja isot liikkuvat asiat kuten autot on myymättä. …ja myymättä / eliminoimatta on miljoona muutakin pikkutavaraa. Puuskuttaa ajatellakin koko tuota edessä olevaa urakkaa.

Tänään kuitenkin aloitimme ensimmäisen muuttosatsin paketoimisen. Laatikot täyttyivät kirjoista, lautapeleistä, ”rakkaista tavaroista” (=lapsuusajan piirustuksista, kirjoista, leluista ym. ”elintärkeästä” jotka jälkipolvet sitten joskus ilolla polttavat) ym. enemmän ja vähemmän tärkeästä. Ja kun näitä laatikoita täyttelimme, iski totuus ensimmäistä kertaa kasvoilleni. Vasta nyt tajusin, että olemme ihan oikeasti muuttamassa pois kodistamme ja tehdäksemme näinkin ison urakan, on muuton oikeasti oltava suunniteltu ja pitkäaikainen. Fuck. Ehkei sellainen ”noooooh, me nyt käydään tossa vähän kokeilemassa” -ajatusmalli sittenkään toimi… Vaikka en mä toisaalta tiedä. Olen loppupeleissä sitä mieltä, että jos elämä osoittautuukin jossain olosuhteissa typeräksi, on muutos pystyttävä tekemään. Toki harkiten ja järkeä käyttäen. Mutta sitä on turha surra, että käytin pakkailuun täällä Suomessa muutaman viikon, olin reissussa muutaman kuukauden ja palasin ruskettuneena ja kielitaitoisena takaisin. Että se olisi muka pahempi kuin se, etten olisi lähtenyt ollenkaan. Eip.

Meillä on elämässämme noin 55 vuotta aikaa (18-75 v.) toteuttaa juuri niitä asioita, joita haluamme ja minusta se aika on pelattava hyvin. Sinä aikana tulee rakastaa ja antaa rakkautta. Tulee ottaa vastuuta ja opettaa hyviä käytöstapoja. Tulee kuunnella sydäntään ja oppia uutta. Tulee tehdä töitä ja olla nöyrä. Ja mikä tärkeintä, tulee olla onnellinen. Kirjoitin tuon joskus teinivuosinani omaan ystäväkirjaani (säälittävää…). Koin jo silloin, että ihmisen tärkein tehtävä on elää onnellisesti. Onneen kuuluu toki paljon asioita: perhe, terveys, harrastukset, kunniallinen elämä, verojen maksaminen, ystävät jne. Ja samaa mieltä olen edelleen. Ihmisten tulee tehdä elämässään niitä päätöksiä, mitkä milloinkin tekevät heidät onnellisiksi. Pieniä, isoja asioita. Ja niiden äärellä mekin olemme nyt. Toteuttamassa pitkäaikaista unelmaamme. Olkoon se sitten vuoden tai 5:n mittainen, ihan sama. Kunhan kokeilemme ja elämme. Ja olemme onnellisia.

Nyt suuntaan ulkoporealtaaseen ja viikonlopun viettoon. Ihaninta viikonloppua sinullekin lukijani!

Love -Miau-