Lasten ensimmäinen koulupäivä sujui hienosti! Aloitimme yhteisellä tapaamisella rehtorin, opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa koulun palloilukentällä. Kuumuus oli heti aamusta valtava. Hiki virtasi ja varjoisan paikan löytäminen oli hankalaa. Täytyy sanoa, että oman olon tukaluus aiheutti sen, etten juurikaan keskittynyt kuulemiini tervetuloa-kouluun puheisiin. No, samat infot kuulemma myöhemminkin.

Noin 25 minuutin jälkeen opettaja kokosi ryhmänsä ja ryhmä ekaluokkalaisia lähti reippaasti kohti luokkahuonettaan. Meille vanhemmille kerrotiin muutamista käytännön jutuista ja sitten meidät laskettiin pullalle ja kahville. Lapset tuli noutaa koululta klo 12, eli meillä oli noin 1,5 h aikaa tehdä mitä mieli teki.

Olen joskus aikaisemminkin kertonut, että olen maailman huonoin sosialisoimaan. Tavallaan rakastan jutella ihmisten kanssa, mutta tilanteeseen mukaan lähteminen on minulle hankalaa. Katselin aikani kun porukka jonotti pulliaan ja ajattelin että siihen sitä pitäisi jatkoksi mennä. Varmasti saisin juttukaverin ja siinä me sitten puitaisiin uutta koulua ja uuden syksyn tuomia jännittäviä kujeita. Katselin jonoa 30 s ja kävelin ulos. Ilman pullaa ja ilman juttukaveria.

Koulupäivä oli sujunut hyvin! Lapset saivat ”läksyjä” =kasan kaavakkeita, joita minä täyttelin…. Nooa sai ystävän ja Lumikin vaikutti oikein ihastuneelta uuteen opinahjoonsa. :)

Iltapäivällä meille sattui ihan mystinen juttu. Olin päikkäreillä ja havahdun Lumin ”äitiiiiiiiii”- huutoihin. Menin heti katsomaan mitä oli tapahtunut. Lapset olivat Nooan huoneessa, eivätkä päässeet ulos. Ovi oli totaallisen lukossa, vaikka siinä ei edes ole lukkoa! Nostin kahvasta, vedin sitä voimalla, työnsin, kiskoin ja tein kaikkeni. Ovi ei auennut. Lumilla oli tietenkin myös vessahätä, joten yritin jouduttaa prosessia sillä, että olisin saanut nostettua lapset ikkunasta ulos. Harmiksemme ikkuna on jyrkkien rappusten päällä, joten pudotus alas olisi ollut jotain 2-3 m luokkaa. Pihallamme ei ollut tikkaita tai muitakaan apuvälineitä, joten se sitten siitä. Kiiruhdin sisään soittamaan Tinolle, joka vastaa alueemme tekniikasta. Tino oli jossain kaukana, joten hän ei päässyt paikalle. Soitin puutarhurillemme Juanille, joka myöskin oli pitemmän matkan takana. Sitten kävelin naapuriin ja kysyin sieltä apuja. Naapurin mies tuli jeesiin, mutta ovea emme saaneet auki. Lopulta joskus 45 min kuluttua soitostani Juan viimein ennätti luoksemme. Hän ähelsi ovenkahvan kokonaan pois, tuloksetta. Sitten hän kiipesi lasten ikkunasta sisään ja rikkoin pieniin paloihin nipusen, joka jokaisessa ovessa on. Se oli pieninä murusina hänen kädellään. Mutta lukko aukesi.

Huh hei, sanon vaan! En ikinä ole kuullut, että on edes mahdollista jäädä lukottoman oven taakse lukkoon. Koko operaatio tuntui ihan mystiseltä haamuhommalta… Onneksi oli apujoukkoja lähellä! Heistä oli tavattoman suuri, jopa korvaamaton apu.

Ilta meni onneksi taas hyvin! Sain kuulla, että kauden ensimmäiset tanssitunnit olivat sujuneet hienosti, vaikka pikkutanssijoita olikin ollut paljon. Tämän päivän tunteja siis taas jännittäessä! :) Ihanaa keskiviikkoa sinullekin!

Hame – Zara / Kengät – Stradivarius / Laukku – MK / Kaulakoru – HM / Kello – CK

Love -Mia-