Heip,

Ajattelin palata taas Espanjan kamaralle, sillä kävimme viime reissulla tutustumassa lasten tulevaan kouluun. Olimme kertoneet lapsille, että kaikki luokkatoverit osaavat suomea ja että opetus olisi samanlaista, kuin täällä kotimaassakin. Lapset olivat lähinnä hymistelleet tyylillä ”tiedetään, tiedetään…” Ei niitä siis liikaan kouluun tutustuminen pelottanut tai kiinnostanut. Vielä silloin….

Tutustumisaamu alkoi tavallisesti. Puimme, pesimme hampaat ja lähdimme liikenteeseen. Matkalla oli tarkoitus poiketa aamupalalle Fuengirolan rantakadulle, mutta koska kello alkoi epäilyttävästi kiitää kohti sovittua tapaamisaikaa, päätimme ottaa suunnaksi jonkin kahvilan koulun läheltä. Jätimme auton koulun viereen ja lähdimme etsimään aamiaispaikkaa. Ensimmäinen oli kiinni, toinen näytti kahvilalta, mutta olikin kauppa. Kolmatta emme lähteneet enää etsimään sillä aikaa ei ollut. Niinpä keksimme napata paniikki-aamiaisen kaupasta. Alueelta ei sattunut heti silmiin muuta kauppaa kuin tavallinen krääsäkauppa, jossa myytiin sateenvarjoja, uimapatjoja ja sen sellaisia. Ruokaa ei tietenkään ollut ja namejakin aika vähän. Otimme jääkaapista mehut ja hyllystä Kindermunat. Koimme, että tällä emme voisi epäonnistua ja lapset saisivat hiukan energiaa noin 30 min. mittaisen visiitin ajaksi.

Kävelimme istumaan koulun vieressä olevalle pienelle puistoalueelle, jossa sattui olemaan penkki. Nooa repi oman munansa samantien auki ja tunki sen oletettavasti kokonaisena suuhunsa. Nooa on noissa asioissa todella nopea. Lumi availi omaa käärettään rauhalliseen tahtiin ja kun olin kääntyneenä, kuulin pienen kolahduksen. Käännyin katsomaan ja näin Lumin munan kellallaan maassa. Vilkaisin S:ää paniikissa ja pohdin kuumeisesti voisiko munaa vielä syödä. Siinä missä Nooa olisi pyyhkinyt munan housuihinsa ja laittanut sen suuhun, ei Lumi voinut ajatellakaan samaa. Hän on meidän perheen hienohelma. Kahden sekuntin kuluttua Lumi alkoi vollottaa ”multa karkasi ilmapallo” -henkisellä äänellä. Mä yritin vielä tarjota munan kuperaa osaa hänelle, sitä joka ei ollut koskenut maahan, mutta Lumi heitti sen teatraalisesti alas ja polkaisi virelä jalallaan toisen munanpuolikkaan päälle, niin että se meni tuhansiksi palasiksi.

Kello oli 9:58 ja treffit olivat koululla klo 10:00.

Kamalan suostuttelun, lepyttelyn, uhkailun ja lopulta pakotuksen jälkeen saimme tyttäremme liikkeelle. Lippalakki oli vedetty syvälle silmille ja huulet pysyivät kääntyneenä alas. Tippa valui villinä tuulessa liehuviin kiharoihin. Koululle saavuttuamme näimme, että siellä oli vielä välitunti käynnissä. Silloin myös Nooaa rupesi jännittämään. Meidän yleensä niin reipas poika meni lukkoon ja halusi samantien antaa rakkaimman lelunsa (NERF-pyssyn) isälle, jota hän oli siihen saakka kantanut kädessään koko reissun ajan. Siinä me sitten seistiin, klo 10 koulun edessä kahden pelokkaan ja panikoivan lapsen kanssa. Pyssy käsissä ja vatsat tyhjinä. Heitimme turhat tavarat nopeasti autolle ja kun kello soi tunnin alkamisen merkiksi, painelimme viimein sisään. Minä ja Nooa etunenässä, myrtsi Lumi ja S perässä.

Alkukankeuden jälkeen tilanne alkoi rauhoittumaan ja kun vielä pääsimme koulun leikkialueelle, oli edessäni taas tavalliset ja iloiset lapset. Tutustuimme lasten tulevaan luokkaan ja luokkakavereihin. Näimme ruokalan ja pihan. Ja kun vielä koulun jälkeen ajelimme merenrantaan aamiaiselle oli päivä taas hyvällä mallilla.

Kyllä tämä nyt saattaa naurattaa, mutta silloin kenelläkään ei ollut hauskaa….. :D

Love -Miau-