Nyt on koettu ensimmäinen Thaimaalainen junamatka. Ja lossi. Varasimme liput Koh Lantalta Trangiin ja sieltä Hua Hiniin paikallisesta matkatoimistosta. Yhteishinnaksi perheellemme (2 lasta ja 2 aikuista) tuli noin 100 €. Matkavaraus sisälti bussikuljetuksen hotellita Koh Lantan lossille, sieltä Trangiin ja trangin juna-asemalta junalla Hua Hiniin. Bussimatka oli kamala! 12-paikkainen minibussi sullottiin täyteen matkustajia ja kaikkien matkalaukkuja. Koska matkustajia oli paljon ja kaikilla useita laukkuja (niille ei oltu varattu tilaa), jouduttiin bussin lattia täyttämään laukuilla, eikä kukaan matkustajista päässyt liikkumaan niiden yli. Jos joku olisi kärsinyt ahtaanpaikankammosta, olisi hänellä ollut koettelemuksellinen reissu. Matka hotellilta satamaan kesti jotakuinkin 45 min. Siitä lossille. Lossimatka kesti noin 10 minuuttia. Siitä jatkoimme toiselle lossille ja siitä vielä 1,5 tuntia Trangiin. Bussissa oli älyttömän kuuma ja se pomppi ihan hulluna. Suurin osa matkustajista yritti nukkua, jotta matka olisi taittunut edes joten kuten.

Trangissa meitä neuvottiin menemään K.K. nimiseen matkatoimistoon, jossa aikaisemmin ostamamme junaliput oli tarkoitus muuttaa oikeiksi. Löysimme paikan ja saimme liput. Kävimme vielä pienellä kävelyllä, söimme ja kahvittelimme. Sitten oli aika nousta junaan.

Juna kolisee. Se heittelehtii puolelta toiselle ja pitää kamalaa ääntä. Seon täynnä tarjoilijoita ja kanavartaita myyviä kauppiaita. Junan ulko-ovet ovat auki ja päädystä näkee kauas. Minun olisi jopa mahdollista kiivetä junan katolle. Tunnelma on kuin Clint Eastwood-leffassa. Junassa on ravintolavaunu, josta saisi eväitä joko siellä nautittuna tai omalle paikalle tuotuna. Vaunumme on ilmastoitu ja istuimet mukavan leveitä. Olemme luokassa 2. Luokissa 3 ja 4 ei ole makuupaikkoja. Ihmiset istuvat tavallisilla penkillä. Mitä taaemmaksi mennää, sitä hurjemmaksi vaunut käyvät. Viimeisessä vaunussa haisee pissalle. Hengailemme hetken lukien kirjoja ja katsellen maisemia, mutta päätämme luovuttaa jo klo 20 aikoihin. Meitä väsyttää ja aamuyöllä 4:12 olemme perillä Hua Hinissä. Istun nyt yläpedissäni, jotka meille loihdittiin pyynnöstämme. Ei toivoakaan, että tässä kolinassa saisi unta. Mutta pakko se on yrittää.

Love –Miau-