Hei,

Te pitkään matkassani kulkeneet jo tiedättekin, että olen kova tyttö innostumaan asioista. Musta on maailman hauskinta paneutua hetkeksi johonkin ja tehdä sitä kunnolla. Tällä hetkellä olen (yllätys yllätys) hurahtanut liikuntaan. Voisin pyöräillä, lenkkeillä tai saleilla päivittäin ja himoitsen koko ajan liikkeelle lähdöstä. Eilenkin tulin kotiin super puuhakkaan päivän jälkeen ihan väsyneenä ja mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa, joko menen nukkumaan tai pyörälenkille. Jos S olisi ollut kotona, olisin ilman muuta valinnut pyöräilyn, mutta koska olin yksin lasten kanssa, jouduin ottamaan löhöilijän roolin. Siis sen, mitä ennen rakastin yli kaiken! Nyt minua söi niin paljon… Huomaan myös miettiväni usein uusia kiinnostavia lajeja (crossfit, squash, pesis, golf, hot jooga…….), joita olisi kiva kokeilla harrastusmielessä. Moniin näistä tarvitsen kuitenkin pelikaverin, eli ennen sitä joudun pitäytymään haaveilijan roolissa. Mutta jossain vaiheessa. :)

(kuvat tämänpäiväiseltä pyörälenkiltä)

Olen tiennyt että liikuntaan on helppo hurahtaa, mutta ajatus on viime vuosina ärsyttänyt minua. Olen inhonnut voihotusta kaikesta liiallisesta ja liian täydellisestä. Toki tiedostan sen, että ärsytys on johtunut omasta saamattomuudestani. Omasta laiskuudestani ja vaikka halua olisi ollut, mitään ei ole tapahtunut. Tanssitunneilla liikuntani on viime vuosina ollut enemmän ja vähemmän pakollista. Olen hikoillut tarkoituksenmukaisesti minimimäärän, sillä sekin on jollain lailla ärsyttänyt minua. Minipanoksestani huolimatta olen silti tullut tanssitunneilta kotiin iloisena ja hyväntuulisena. Virkeänä ja reippaana. Ja tyytynyt siihen, tavallaan täydelliseen olotilaan. Mutta nyt kun olen vetänyt parin viikon treenit myös itselleni, itseäni ja omaa kuntoani ajatellen, olen tajunnut miten hölmöä on ollut jättää omat treenit niin heikoille. Tiedän sen, tiesin sen aikaisemminkin, mutta koska pääni ei ollut silloin mukana, en ollut pakotettavissa.

Hassua miten pienistä jutuista innostumiset lähtevät. Omani lähti puhtaasti mieheni treenien kautta. Lähdin kaveriksi salille ja huomasin, kuinka helpolla sain lihaksiin tuntuman ja kuinka kevyesti jaksoinkaan juosta. Ja tässä ollaan. Vauhtia täynnä! Uuden kuviot mielessä ja erilaiset treenisivustot avoinna. :) Jess!

Toivottavasti sinäkin inspiroidut aloittamaan liikunnan edes pienissä määrin ja lähdet kokeilemaan erilaisia lajeja. Olkoon se sitten sähly, futis, tanssi tai yleisurheilu, kullekin omat lajinsa. Aloittelijana kannattaa aloittaa pienesti, ettei into lopahda liian pitkiin suoritusaikoihin. 15 min. kävely 4 kertaa viikossa on jo alku. Ja joka kerta voi yrittää kävellä saman minuuttimäärän sisällä pikkuisen pidemmällä. Pienin askelin, omien rajojen sisällä liikunnasta ei katoa hohto ja saavutat kesän täynnä iloista ja energistä mieltä!

Love -Miau-