Moip!

Mulla on nyt todella kova hiuskriisi ja aion kertoa teille kaiken.

Kaikki alkoi siitä, kun halusin päästä kesän alussa eroon rakastamastani pesukarhuvärjäyksestä sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Ruskeat etuhiukseni vaalentuivat nimittäin auringossa pissin värisiksi, enkä thaimaa-kokemukseni perusteella enää halunnut kokea sitä. Varasin ajan suosikkikampaajaltani Heliltä ja lähdin tohkeissani hakemaan vaaleampaa ilmettä.

Lopputulos oli ihana. Juuri sitä, mitä tilasinkin.  …vaikkakin ruskeaan kasvojenkehykseen tottuneena koin vaaleuden alkuun hiukan tylsäksi (oletin ilman muuta palaavani tummaan heti, kun syksy koittaisi).

Julkaistuani kuvat vaaleasta etutukasta, sain ihania ja kannustavia kommentteja. (alatukka minulla oli edelleen ruskea. Tässä kuvassa se on piilossa…) Ja sitten sain ”Kampa”-nimimerkiltä viestin, joka laittoi minut ajattelemaan. Siis ihan tosissaan ajattelemaan.

”Paljon parempi kuin edellinen tukka! Upea! Nykypäivänähän luonnollisisuus on muotia, joten unohda vahvat eri värivärjäykset ja etutukat, ne vanhentavat sua, tai siis niinku näytät helposti old schoolilta muihin bloggaajiin verrattuna. Kaksväritukka jäi 2000-luvulle, nyt koko päähän just tota ihanaa vehnää!”

Old Schoolilta muihin bloggaajiin verrattuna!!!!! Pyörittelin tota lausetta päässäni ja googletin kauden tukkatrendit löytäen yhden hyvän artikkelin Voicen sivuilta. Artikkelin tärkein lause oli tämä: Ehdoton ei tänä keväänä ovat niin sanotut on värikypärät, eli tasaisen väriset hiukset. Hiusten tulee olla vivahteikkaat ja kiiltävät, ja muistuttaa omaa hiusväriä, mutta paranneltuna. Muutoinkin sanoisin että liian suuret kontrastit eivät ole tämän hetken juttu, Hytönen summaa.

Ja vaikka hiukseni oli jo osin värjätty vaaleiksi, otin tämän ”vahvat kontrastit”-jutun todella raskaasti itseeni. Tässä myös pieni ote silloisesta Facebook- keskustelusta kaverini kanssa (keskustelu osin sensuroitu):

MÄ: Luin ton artikkelin SATAAN kertaan!!!! Miten me ollaan menty niin pahasti metsään?!!! Värikypärä ja vahvat kontrastit……

KAVERI: SIIS MEINASIN DELATA NOLOUDESTA KU LUIN TON

MÄ: Hekotin oikeesti ääneen siel treeneis kun luin ton!

KAVERI: ja tiiäx, jos näkisin tollasen bloggaajan (siis mut) EN SEURAIS, koska toi tukka on PAHA

MÄ: olen ihan kauhuissani… En mäkään tollaista seurais… Nolottaa niin paljon!!! Mähän olen viel se ”muotibloggaaja”, mun tulis olla ajan hermoilla…

VÄLISSÄ YLEISTÄ JAUHANTAA…

MÄ: En kestä enää yhtään tota vanhaa yläbannerikuvaakaan. Pakko vaihtaa se pian!

KAVERI: Joo just olin sanomas, et ny jotenki kaikki noi kuvat pistää silmään eri taval… Kun taas sun uudet kuvat oli päällihiuksist ihanat. Sain hengittää.

MÄ: Kyllä!!!!! Ärsyttää, et mul on edelleen se ruskee alatukka…

KAVERI: SE ON RUTON ÄLLÖÄ.

MÄ: kiharois se saattaa viel korostua…

KAVERI: Se on niin iso kontrasti. Tai sit kiharois menee paremmin piiloo? Sun pitää enivei peitellä sitä nykyään

MÄ: Täytyy huomen piilottaa se ihan kunnolla kiharoiden sekaan.

Sain Heliltä uuden ajan ja pääsin eroon myös ruskeasta alaväristäni. Arvanettekin, että olin tyytyväinen. Kunnes käväisin kylässä isälläni…..

ISÄ: Mitäs sun tukalle on tapahtunut?

MÄ: Miten niin, ihan normaali se on…? (mulla oli tukka ponnarilla ja olin lähdössä teatteriharjoituksiin)

ISÄ: No miten se sit on noin homeisen näköinen? (siis HOMEISEN!)

(ihmisillähän on aina tarve selitellä omia virheitään. Niin nytkin.)

MÄ: aaaa, joo, kato se oli vähän likainen, niin ”pesin” sen nopeesti ennen lähtöö kuivashampoolla. Se teki siihen varmaan sellaisen vähä jauhoisen, valkoisen pinnan. Joo, kato hahhhaaaa, ei se todellakaan ole oikeasti homeisen näköinen! Varmaan täs valos näyttää vaan vähän pahemmalta….!

Keskustelu loppui siihen, mutta tiesinhän minä sydämessäni, että se näytti oikeasti ihan homeiselta. Katsokaas jos omat hiukset on tummuusasteeltaan jotain 7:aa ja vaalennettu väri jotain 9-10:ä, niin näyttäähän vähänkin likainen ponnari siltä että se olisi raidoitettu vaaleilla, homeisilla raidoilla…

Tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että tämä blondi on ehkä sittenkin liian vaalea sopiakseen minulle täydellisesti. Joudun pitämään sitä usein ponnarilla, enkä edelleenkään pese sitä kuin kaksi kertaa viikossa. Aina tulee siis niitä päiviä, jolloin hiukseni muistuttavat homeitiöistä ampiaispesää.

Ote hiukan tuoreemmasta facebook- keskustelusta:

MÄ: Mä täs tuumin tätä tukkaani. Pitäiskö mun vetää se niinku saman värisiks ku täl mallil http://marie.elle.se/ Siis hiekan väriseks… Koska ei tää keltainenkaan OIKEESTI ketään imartele…

KAVERI: Suoraan sanottuna: PITÄIS!! Kelta/home vie värin naamalta.

MÄ: Niin vie! Eikä järkky juurikasvukaan ei ole mistään kotoisin…. Mut se vaan, et sopiiko mulle BEIGEKÄÄN?!!!! Siis EI MIKÄÄN VÄRI!?

KAVERI: Sun pitää ottaa riski

MÄ: oonhan mä kuitenkin hiekan värinen enemmän, ku LAKANAN.

KAVERI: Niimpä

MÄ: Fuck….. Mä tuumin tätä

KAVERI: Ny on eloton vähä

MÄ: Älä edes puhu nykyisestä! Nyt se on KARMEE! (tarkoitan juurikasvua, kellastuneita alahiuksia ja tukan heikkoa kuntoa…). Tuleeks mieleen joitain julkkuja, joil olis beige tukka?

KAVERI: Lauren Conrad. Toi on muoti ikoni.

MÄ: Mä täl jauhotukallani en ole.

KAVERI: HAHA! Oot paras!

…………

Mulla on siis huomenna kampaaja. Haluaisin niin kovasti laittaa Lauren Conradin sävyisen beigen alahiuksiini ja muutamia raitoja ylähiuksiin. Mitä mieltä te olette? Sopisiko minulle hiukan ruskeampi sävy, vai pidättekö tästä maidonvaaleasta?

Haluan nyt sävyn, joka olisi ihan oikeasti lähellä omaa väriäni! Siis maantienharmaata (tai unohda sittenkin sana harmaa ja korvaa se kullalla. Kuulostaa paremmalta.). Heittäkääpä niitä hyviä kommenttejanne, jotta ymmärrän tulla järkiini ja tehdä hiuksilleni jotain pitkäkestoisesti kannattavaa. Kiitos murut, olette ihania!

Love -Miau-