 Mia pe 27.12.2013 |
Moipsis! Kokoan nyt ihanan joulumme yhteen postaukseen, vaikka kuvia on tosi paljon. Sitten vuoden kuluttua / sen aikana on ihana palata yhteen paikkaa kurkkaamaan millainen joulumme 2013 olikaan. Tuntuu, että nykyisin on on niin helppo unohtaa. Jollei kuvia ole, ei ensi vuonna olisi hajuakaan millainen kattaus meillä oli, miten ruokamme oli tarjoilla ja niin edelleen. Tai millainen joulupukki meillä vieraili….. Vaikkakin sen mielelläni unohtaisin. Hhahaaaa! Aamumme alkoi lastenohjelmilla. Oli ihan kummallista tuijottaa Joulupukin kuumaalinjaa, kun tuttu Komo-pukki puuttui ruudusta! Tilalle oli tullut leppoinen setä, jonka sanoista en kokenut kertaakaan myötähäpeätä, enkä joutunut tuntemaan sääliä linjoille soittanutta lasta kohtaan. Vapauttavaa, mutta ihmeellistä! Kuulin jälkeenpäin, että Komo-pukki oli sen verran sairas, ettei hän päässyt lähetykseen. Ehkä taas ensi vuonna pääsemme kuuntelemaan hänen piikittelyjään ja ilkeitä sanavalintoja… Hih! Puoliltapäivin saimme seuraamme veljeni ja hänen vaimonsa. Valmistin meille riisipuurot ja kun vielä isäni – siinä klo 13 – saapui, pääsimme pöytään. Olin topakkana lisännyt puuroon mantelinkin, mutta koska sitä ei viimeiseenkään lusikalliseen mennessä ollut löytynyt, jouduin myöntämään töppini. Manteli oli ajautunut kauhakuorman mukana roskikseen, kun olin siistinyt puurosta pohjaanpalaneita kohtia. Millaistahan tuuria se tietää talon emännälle…?
Iltapäivällä saimme lisää vieraita, kun äitini perheineen saapui meille. Kokosimme jouluruuat tarjoille, joimme glögiä, saunoimme ja kävimme ulkoporealtaassa. Ja sitten söimme. Viimeisen päälle! Tarjoilla oli kaloja, mätiä, itsetehtyjä laatikoita, kinkkua ja sille niin ikää itsetehtyä sinappia. Oli vastaleivottuja leipiä ja luomuperunoita. Ei voisi paremmin olla!
Kun olimme syöneet, ovikello soi. Takana seisoi ehkä maailman laihin joulupukki. Hän oli myös pistäväkatseinen ja vaitelias. On sanottava, että tämä oli ehkä heikoin pukki, joka meillä on koskaan käynyt. Olis nyt laittanut edes tyynyn mahaan ja rillit silmille, jottei katse olisi ollut ihan niin polttava. Mulle tuli sellainen tunne, että hän tuntee mut jostain…. Toki niin tuli kaikille muillekin, kun jälkeenpäin juteltiin. Olen varma, että pukki myös katseli kotiamme siihen malliin, löytyisikö sieltä jotain anastettavaa. Veikkaan, että heti kun lähdemme kaupoille, hän hyppää vähintäänkin ulkoporealtaaseemme lillumaan ja pakenee paikalta kun auto taas kaasuttaa pihaan. ;) No vitsi vitsi, mutta epäilyttävä hän joka tapauksessa oli.
Joulupäivänä piipahdimme Mammalla ja Marjulla, jonne perinteisesti koko isäni puoleinen suku kokoontuu. Söimme taas hyvin ja puhua kalkatimme kaikki toistemme päälle. Tuskin kukaan muistaa näin jälkeenpäin kuulleensa mitä toinen on kertonut. Kunhan oman jutun on saanut suollettua ulos, on tyytyväinen. Hahhaaa! Mammalta nappasimme kyytiin serkkuni Hannan, joka tuli luoksemme viettämään Tapaninpäivää. Oli ihana parantaa Hannan kanssa maailmaa. Juttelimme varmaan puoli neljään yöllä ennen kuin pääsimme nukkumaan. Ja sama jatkui seuraavana päivänä. Nyt olisi taas läjäpäin mielipiteitä, joista tänne teillekin voisin vaahdota. Odottakaa vain. :D
Noh, nyt istahdan sorvin ääreen ja alan miettimään ensi kauden tanssikuvioita. Kun kroppa on taas täynnä virtaa, on hyvä paneutua työjuttuihin. Ihanaa joulun jatkoa ja perjantaita sinullekin! Love -Miau-
|
8 kommenttiaVastaa |
Ihanan iloisia kuvia ja tyylikästä ruokien esillelaittoa :) Pakko kommentoida, että minuu ärsyttää kun ihmiset mainostavat itsetehtyjä laatikoita, jotka todellisuudessa ovat vain itse maustettuja kaupan valmissoseita. Laatikot on itsetehtyjä, kun ne tehdään alusta asti itse, eikä puolesta välistä :)
Kiitos kivoista sanoista koskien ruuan esillelaittoa! :) Tarkoitat varmaan laatikoiden kohdalla esim. niitä pakastimesta löytyviä pusseja, jotka kaadetaan vuokiin ja laitetaan uuniin. Ne eivät juu taida olla sen kummempia, kuin saarioisten foliovuokaisetkaan… :D Hahhaaa!
Äitini on ravintoloitsija, joten meidän perheessä valmiiden laatikoiden lämmittäminen ei tullut kuuloonkaan. Kyllä kaikki on siis ihan alusta asti valmistettua ja maustettua. Oli myös ihana huomata, että laatikoiden tekeminen oli oikeastaan ihan törkeän helppoa! Me satsasimme vielä luomuraaka-aineisin, joten maku oli ihan kuin Mammani (86 v.) valmistama. Perinteinen ja puhdas! Kirjoitin reseptit ylös, joten tästä lähtien osaan valmistaa laatikot tulevaisuudessakin itse. :)
Juu, juuri näitä valmissoseita, pakastettuja tai vihanneshyllystä napattuja pötköjä tarkoitin :) Laatikot on mielestäni itsetehtyjä vasta silloin, kun ne aloitetaan porkkanoiden ja lanttujen kuorimisesta. On hauska huomata, että nykyään nuorempi sukupolvi (jota myös itse edustan :) ), tekee paljon ruokia itse ja satsaa ylipäätänsä ruoanlaittoon ja leivontaan. Tykkään :)
Mukavaa vuoden vaihtumista!
Olen niin samaa mieltä sun kanssa! Vanhat arvot on taas onneksi nostaneet päätään ja me eines-kansalaiset aletaan tajuamaan mitä puhtaalla ruualla tarkoitetaan. :) Itse tulen satsaamaan tähän ainakin ihan tosissani alkavana vuotena! Ihanaa vuoden vaihdetta sinullekin! <3
Voi ei tuo pukki, oon ihan samaa mieltä tosta katseesta! Aivan ihana toi kattaus ja oot hirmu kaunis taas kerran:)
Oliko sun lapset muuten tyytyväisiä lahjoihin? ja mitä itse sait lahjaks:)?
Kiitos taas ihanista kehuista! …ja eiks vaan et tos pukis on jotain epäilyttävää… 18 v. ujo poika ei viel ole valmis ottamaan 60 € visiitistä ja leikkimään aikuista. :/ Noh, ens vuonna tiedetään.
Lapset oli niin tyytyväisiä! Ei olis parempia lahjoja voineet saada. :) Tänään on rakennettu koko pv Leijonien Chi-temppeliä ja Lumi on pelannut saamaansa pleikkapeliä ja piirtänyt uusiin kirjoihinsa. Mä sain lahjaks kaikenlaista ihanaa! mm. kasan tanssileffoja, Glorian ruoka,- ja viinilehden vuodeksi, kolme lahjakorttia, pokkarin jne jne. Lisäks S lupas satsata kultasormukseen, kunhan löydän tarpeeks halvan ja hienon. :D Hahahaaa! Toivottavasti teilläkin oli ihana aatto!
mä olin ihan varma et S oli tuo pukki ;) ;)
Vaan ei ollut… :D