Jaa jaa jaaa. Kiirettä pukkaa. Taas. Inhottaa, kun kaikkeen on nykyisin niin kiire. On kiire miettiä työkuviot, kiire blogata, kiire lähteä iltaopetuksiin, kiire tehdä lapselle naamiaisasu, kiire mennä nukkumaan ja siinä kiireessä pitäisi vielä muistaa ja ehtiä syödä ja rauhoittua. Vaikkakin, kiire on täysin itseaiheutettua. Täysin, 100 %: sti. Tavallaan voisin siis onnitella itseäni siitä, miten mestarillisesti sain taas tänäänkin järjestettyä itselleni kiireen. Hienoa, hurraa!
Näkisitte välillä, kuinka kirjaimellisesti juoksen ympäri kotiamme, että ehtisin kaikkialle. Miten kaupungilla matkaan Guessin 12 cm. korot jalassa juosten paikasta toiseen. Ja täysin itse aiheutetusti. On muka pakko ehtiä kaikkialle, ei muka voi jättää jotain asiaa toiselle päivälle tai toiseen hetkeen. Kaikki on tehtävä nyt heti. Ja sitten tulee kiire. Ääärgh!
Pahinta tässä kaikessa on se, että vaikka tiedostan ongelman, en tee asialle mitään. Luulen edelleen, että tekemällä kaiken mitä haluan, ehdin silti tehdä ne jutut, jotka on pakko tehdä. Ja niinhän minä tavallaan ehdinkin. Mutta kiireen ja stressin kustannuksella. Vaikkakin, en koe kärsiväni tästä (vielä) ruumiillisesti. Henkisellä tasolla hitusen harmittaa, kun koko ajan on juostava ja kiiruhdettava. Kroppa on pysynyt vielä perässä, enkä koe tarvetta pysähtelylle tai burnouteille. Ei itse asiassa sinne päinkään. Arkeni on viihdyttävää, riemastuttavaa, hauskaa ja antoisaa. Mutta kiireistä ja omasta syystä. 
Voisin hetkeksi mennä itseeni ja miettiä mitä voisin tehdä toisin. Siis sellaisia asioita, joita ihan oikeasti haluaisin itsessäni muuttaa. No, ekana tulee mieleen se, että ehkä minun kannattaisi herätä joka aamu aikaisin ja tehdä kaikki päivän työt heti alta pois. Toimistotyöt voisi olla tehtyinä siinä klo 10 maissa. Jos toisinaan joudun koreografioimaan, olisi sekin urakka takana viimeistään klo 13. Tällöin työt olisi paketissa, eikä minun tarvitsisi murehtia niistä koko loppupäivänä. (Kokeilen tätä muuten heti huomenna!) Toiseksi, voisin aikatauluttaa bloggaamiseen käytettävän ajan niin, ettei se lähtisi rönsyilemään tai etten pahimmassa tapauksessa tekisi ”ylimääräisellä” ajalla vielä toista postausta samalle päivälle. :/ Haluan kuitenkin, että jokainen postaus on sisällöltään rakentava ja ehyt. Jos kulutan yhden postaukseen noin 2 h. menee kahteen tietenkin tuplaten aikaa. Eih. 
Valttini ja selviytymiskeinoni on asioiden tekeminen samanaikaisesti. Syön samalla kun kirjoitan, nettiin ladattava video raksuttaa taustalla, vastailen sähköposteihin silloin, kun video latautuu You Tubeen ja vedän tanssivaatteet ylle, kun blogini päivittyy on-lineen. Pystyn siis tähän kaikkeen, mutta ei se hauskaa ole. Ainakaan pidemmän päälle.
Pahintahan kaikessa on tietenkin se, että nautin niin paljon kaikesta mitä teen. Kiireestä välittämättä. Menen ja tohotan asioiden parissa, enkä ota huomioon sitä tosiasiaa, että muutamia juttuja olisi vielä pakko tehdä ennen nukkumaanmenoa. Vasta silloin, kun olen kotona uuvahtaneena, blogi on päivittämättä, tanssisarjat on tekemättä ja opetukset alkaisivat tunnin kuluttua. Vasta silloin myönnän epäonnistuneeni. Ja koska leipä edellä mennään, teen tanssini ensin ja jätän blogin odottamaan iltaan. Ehtiihän sen vielä sittenkin… ;)
Arvatkaa mitä, nyt säntään tuhatta ja sataa tanssisalille, opetukset alkavat ihan pian!
Love -Miau-
Moips.
Miten sä oikeasti jaksat :) sullahan on paljon ohjelmaa joka päivälle. Mutta hyvä jos nautit, älä stressaa liikaa :) Minä olen äippälomalla ja on aivan ihanaa kun saa olla kotona ja vain olla. Ei ole ikävä töitä mutta joskus vähän ikävä muita aikuisia sillä mun seurana kotona on 6 kk vanha tyttövauva ja kohta 6 v tyttö (Alina). Alina onneksi on jo niin iso että hänen kanssa pystyy puhumaan ja puuhaamaan vaikka mitä. Mun tuleva aviomies on joka ilta korvat punaisena kun saa kuunnella mun höpötystä, yleensä aloitan kun hän tulee töistä kotiin. Siis aivan kauhea puhe-ripuli :) kun ei ole muita aikuisia nähnyt koko päivänä. Hihi.
Tosi kiva seurata sun blogia :)
Heip Heidi! Kiitos kivasta kommentista. Kyllä mä jaksan, kun saan viettää iltojani ihanien Alina-nimisten pienten kanssa. ;)
Ymmärrän sun tilanteen täysin! Kun itse olin yksin kotona pienten vauvojen kanssa, oli aikuisen juttuseura enemmän kuin tervetullutta. Voisin pulista aiheesta vaikka kuinka, vauvojen hoito on iloineen ja onnentunteineen myös erittäin raskasta ja yksinäistä. Mutta saapahan olla kotona ja (ainakin joskus) relata. ;)
Mukavaa viikon jatkoa, mä hiivin nyt nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä taas tekemään töitä. :)
Stressaannuin kun luin tekstisi…että sinä ehdit paljon yhden vuorokauden aikana!
Hahhaaa, elähän sie siellä stressaanu! ;)
Minä en varmaan ikinä selviäisi yrittäjyydestä juurikin sen takia, että en jaksaisi työtahtia joka sen vaatii. Rutiinilla toimiva toimistotyöaika on tällaiselle haihattelijalle parempi. Muuten unohtuisin kuitenkin jonnekin matkan varrelle :)
Olen itse akviitivimmillani aamulla, herääkin kuudelta että saan rauhassa vastata maileihin (bloggaamisen kanssa niitä ei juuri tule, mutta toinen harrastus sitten syökin aikaa ja hyvä niin). Kerkeän kuitenkin lukemaan myös kasan suosikkiblogieni uusia päivityksia aamusta ja monesti kommentoimaankin niihin. Tottakai samaan aikaan kun teen tätä laitan tukan ja naaman kuntoon ja juon aamukahvin jne. Koneelta noustua tarttee enää vain pukea ja sujahtaa töihin.
Illalla on sitten aika rauhoittua, meillä koneet lävähtävät kiinni ysiltä (hyvin poikkeustilanteissa kuten Nectarinen lukijaillan jälkeen) istuin koneella pidempään. Eilen esim. en avannut koko konetta töiden jälkeen.
Kunnioitettavaa, että jaksat tehdä noin paljon asioita, minä en jaksaisi. Sen verran ”ikä painaa” (olemme saman ikäisiä), että joka paikkaan repeäminen tuntuu mahdottomalta.
Hahhaaa, vai että ”ikä painaa”. :D Yrittäjyydessä on kaksi puolta. Toinen pakottaa tekemään kaiken. Täydellisesti. Toinen antaa täydellisen vapauden tehdä mitä ikinä haluttaa. Kun nämä kaksi puolta saa balanssiin, on yrittäjyys ihan mukavaa. Minä en ole sellainen, että tekisin vain ja vain ja vain töitä. Teen päivän aikana kaikkea muutakin ja siksi jaksan. Välillä toki haaveilen paluusta normaalien työaikojen pariin, mutta sitten muistan, ettei esim. talvella tekemämme Thaimaan matka olisi tällöin ollut mahdollinen. Eli puolensa kaikessa. :)
Mukavaista päivän jatkoa sinulle!
Sama homma välistä täälläkin :D Kiirettä saa aikaan ihan mistä vaan :D Ihanat noi sateenkaaren väriset kynnet, tosi keväiset! ♥
Hihii, kiire on tavattoman helppoa hommata. ;) Siitä luopuminen (sisältää kivoista asioista luopumista) onkin sitten vaikeampaa…
Kiitos kynsikehusta! Vaatimattomana suomalaisena joudun sanomaan, että niin onkin! Ne on omastanikin mielestä tavattoman ihanat ja saa olon keväiseksi ja aurinkoiseksi. Jokaisen kannattaisi kokeilla!!! :)
Kyntesi on kuin karkkia. Ihania postauksia todellakin. I like.
Samaa mieltä. ;) Et arvaa miten naurettavan onnelliseksi ne on mut tehneet…