Moi!

Rupesin lauantaina miettimään yritystoiminnassa tehtäviä liiketoimintasuunnitelmia. Liiketoimintasuunnitelmien eteen nähdään kauheasti vauvaa. Otetaan asioista selvää, ratkotaan ongelmia jo ennen, kun ne edes pääsevät syntymään, pyritään välttämään sudenkuoppia, asetetaan tavoitteita ja edetään määrätietoisesti niin, että tavoitteet jossain vaiheessa saavutetaan. Yritystoiminnassa ihminen huomioi verkostonsa ja haalii niitä yhteistyökumppaneita, joista toiminnalle on hyötyä ja joiden avulla yrityksen strategiaa on mahdollista viedä eteenpäin. Toiminta on hyvin suunniteltua, harkittua ja huolella toteutettua. Tavoitteille asetetaan 3-5 vuoden määräaikoja ja pohditaan tilaa, jossa yritys on esim. viiden vuoden kuluttua.Yrityksiin kyllä panostetaan, mutta entäs meihin ihmisiin? Miksi me emme voisi laatia vastaavia henkilökohtaisia ”liiketoimintasuunnitelmia” omalle elämällemme? Voisimme esittää itsellemme täysin samat kysymykset, kuin yritykselle. Missä haluamme olla viiden vuoden kuluttua? Mitä tarvitaan, että haave saavutetaan? Mitä verkostoja ja yhteistyökumppaneita haaveen saavuttamiseen tarvitaan, millaisia esteitä / ongelmia matkalle tulee ja kuinka niiden yli päästään? Jos toimisimme näin, meillä olisi mahdollista saavuttaa haaveemme. Meillä olisi mahdollisuuksia edetä omassa elämässä ja tehdä niitä asioita, jotka me sydämessämme koemme tärkeiksi ja joiden eteen me haluamme taistella.Otetaanpa esimerkiksi sketsinäytteleminen, josta minä olen haaveillut koko ikäni tekemättä asian eteen yhtään mitään. Voin vain kysellä ja ihmetellä, miksen ole tehnyt tavoitteellista toimintasuunnitelmaa haaveeni eteenpäin viemiseksi. Miksen ole aktiivisesti etsinyt yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä? Miksen ole kuvannut parempia ja parempia sketsejä ja kehittynyt niiden teossa? Miksen käy alan tapahtumissa tai ota yhteyttä Porvoossakin asuviin tekijöihin? Miksen suunnitelmallisesti ole laatinut itselleni aikataulua miten asiassa edetä, milloin kuvataan, milloin leikataan, milloin myydään, missä tuotokset julkaistaan, miten niitä markkinoidaan, mikä on budjetti ja mitä sen kasaamiseen tarvitsen, mikä on kohderyhmäni, minkä suuruista yleisöä tavoittelen ja mikä on realistinen aika saavuttaa unelma? Mitään näistä en ole tehnyt, sillä olen panostanut kaikkeen muuhun ja vain haaveillut koomikon urasta. Olen keskittynyt kaiken ”pakollisen” ja välttämättömän eteenpäin viemiseen ja vaikka olenkin saanut arjen pyörimään hienosti, on sisälläni tyhjä olo. Oman itseni kannalta olen panostanut ”vääriin” juttuihin ja tässä urakeskeisessä maailmassa paahtanut niiden asioiden parissa, joista uskon olevan minulle hyötyä ja joista uskon pitäväni. Ja vaikka rakastankin tanssia ja olen enemmän kuin onnellinen, että saan tehdä sitä työkseni, kaipaan silti niitä sketsejä elämääni. Haluaisin edes kerran kokeilla. Jos saan turpiini, hyvä. Jos menestyn, hyvä. Ihan sama miten minulle loppupeleissä käy, mutten haluaisi vanhana harmitella sitä, miksen edes yrittänyt. En tarkoita, että jokaisen tulisi kurkotella kuuhun, mutta koen että esimerkiksi niinkin yksinkertainen haave, kuin tasapainoinen elämä, on mahdollista saavuttaa, kun sen eteen tekee hiukan töitä. Mitä tasapainoinen elämä oikeastaan vaatii? Työpaikan, jossa viihtyy. Perheen, jonka kanssa on hyvä olla. Asuinseudun, jossa mielellään asuu. Harrastukset, joista saa energiaa ja vastapainoa työlle. Ystäviä ja vapaa aikaa. Jokaiselle elämän osa-alueelle tulee antaa tasapuolisesti aikaa ja ajatusta. Jos sinulta puuttuu harrastus, mieti mitä mieluiten tekisit. Älä mieti, mikä olisi järkevintä, mistä miehesi / vaimosi / äitisi pitäisi. Mieti mitä sinä haluaisit tehdä? Mikä tekee sinun olostasi tasapainoisemman. Onko se kortinpeluu kaveriporukassa, musiikin tekeminen tai kuunteleminen, lihasmassan kasvattaminen kuntosalilla tai runojen kirjoittaminen. Varaa uuden harrastuksen kokeilemisille aikaa ja aloita tekeminen. Käytämme elämästämme liian paljon aikaa ja energiaa sanoihin ”mun pitäis” ja ”mä haluisin”. Kokeile vaikka. Lausi ääneen noi sanat ja ajattele jotain, mitä haluaisit tehdä. Eikö olekin ahdistavaa. Mitäpä jos kerrankin vain varaisit ajan kalenterista ja tekisit. Yksi sunnuntai-iltapäivä varattu harrastuksille klo 14-16. Työlista: Soita läpi ne kaverit, joiden kanssa haluat harrastaa, varaa mahdollinen harrastuspaikka, katso että omistat harrastukseen sopivat välineet ja hommaa mahdollinen lastenvahti. Eihän se niin hankalalta enää kuulostakaan. Oman elämäni 3-5 v. toimintasuunnitelmaa lähtisin (tällä hetkellä) rakentamaan näiden haaveiden pohjalta: 1) muutto ulkomaille (sis. siihen liittyvät tehtävät, kuten töiden hakeminen ulkomailta / tanssikoulun jatkaminen kaukaa käsin, kodin vuokraus, lasten koulun etsiminen jne.) 2) kokeile niitä sketsejä ihan oikeasti 3) varaa aikaa lapsille ja perheelle 4) harrasta; maalaa ja kirjoita lauluihin sanoituksia. Vaikka näin nopeasti vilkaistuna listasta tuleekin hiukan ähky, olen varma että hyvin suunniteltuna aika riittäisi tuon kaiken tekemiseen. Se riittäisi siksikin, että ne asiat joiden eteen teet töitä, on niitä asioita, joita eniten haluat ja joiden eteen olet valmis tekemään töitä ilman kellokortteja ja ylityökorvauksia. Intohimo ajaa ihmistä eteenpäin ja antaa päivään tarvittavia lisätunteja. Mieti siis, mitä elämältä haluat. Kirjoita se ylös ja pohdi, miten saavutaisit unelmasi. Keitä tarvitset avuksi, millä aikataululla haaveet on realistista toteuttaa ja miten ne kannattaisi toteuttaa. Olen varma, että onnistut!

Love -Miau-