Mä yritin niin kovasti kasvattaa omat, luonnolliset hiukseni takaisin. Halusin, että niiden kanssa olisi helppoa Espanjassa. Aurinko ei pilaisi tai kellastuttaisi niitä, eikä mun tarvitsisi juosta kampaajalla muuta kuin katkomassa huonokuntoisia latvoja. Halusin. Tosi paljon. Kunnes eilen en enää halunnutkaan.

Näin nimittäin ne eiliset kuvat ja turkoosin silmämeikin. Ja opi-oranssit hiukset (en julkaissut niitä pahimpia…) ja harmaan juurikasvun, jota koitin peitellä kuvarajauksin. Ja sitten Tipu tuli palaveriin. Ja sitten löisinkin itseni puhelin kädessä juttelemassa kampaajani kanssa. Ja sitten olin kaupassa ja kohta värit päässä. Ja nyt olen taas brunette. Ja nyt olen taas iloinen!

(ylimmässä kuvassa kotikampaajani oli juuri saanut migreenikohtauksen.)

Käytin värjäykseen Loreal Casting Creme Gloss- kevytvärejä. Sekoitin sävyt 513 ja 8034 yhteen, sillä en halunnut hiuksistani liian tummia. Myöskään liian vaaleaksi en halunnut hiuksiani jättää, sillä pelkäsin ettei se silloin peittäisi punaisuutta tarpeeksi. Vaikutusaika oli yhteensä 20 minuuttia, joista 13 ensimmäistä pelkästään tyveen (15 sanottiin ohjeessa, mutta mä olin malttamaton). Lopun ajan annoin värin vaikuttaa koko päässä. Miltä lopputulos vaikuttaa?

Tässä vielä muistin virkistämiseksi kuva eilisaamulta, kun en ollut värjännyt…….

Koska tuohon kuvaan ei voi postausta lopettaa, heitän tänne vielä yhden. Ja lisään loppukaneetin. Mulla on ikää 33 v. Jos annan pitkän tukkani kasvaa täyteen mittaansa ilman värjäilyjä, olen 35 -vuotias. Pian ensimmäiset harmaat ilmaantuvat päähän (oikeasti…) ja mitä teen: värjään hiukseni tummemmiksi. Eli hah, ei mitään järkeä sinnitellä punapäänä paria vuotta ja olettaa muuttuvansa ”täydellisen oman väriseksi” kun niin ei todellakaan enää tämän ikäisenä tule käymään.

Tästedes annan elämän viedä olematta sen koukeroille liian ehdoton tai jyrkkä. 

Love -Miau-