Kun mä olin ala-asteella, tuntui lukiolaiset ihan sika isoilta. Ne oli aikuisia jumalia, jotka ties kaiken.

Kun olin lukiossa, olin olevinani maailman viisain ja magein. Tiesin kaiken ja osasin kaiken. Kun täytin 18 v. olin omasta mielestäni yhteiskuntakelpoinen aikuinen.

Ollessani 24 v. ja edelleen sinkku, olin varma etten koskaan löydä ketään ja jään yksin. Olinhan jo niin vanha!

Kun 27- vuotiaana sain kaksoset, koin olevani oikean ikäinen synnyttämään esikoiseni ja perustamaan tanssikoulun, joka on tarkoitettu aikuisille. (Aluksi koulussani oli vain aikuisten tunteja). Olin ylpeä iästäni ja sen tuomasta uskottavuudesta. Kun olin 28 v. ajattelin, että urani tanssijana lähenee loppuaan. Oletin myös, että rikastun yritystoiminnalla.

30- vuotiaana myönsin itselleni, etten vieläkään ollut aikuinen, vaan leikkisä likan riiviö aikuisen naisen vartalossa. En kärsinyt minkäänlaisesta kolmenkympin kriisistä. Oletan, että kriiseilen enemmän, kun täytän 40 v.

Nyt, 32- vuotiaana olen hyvin sinut itseni kanssa. Tiedän heikkouteni ja osaan nauraa niille. En oleta olevani jotain muuta kuin olen, enkä yritä väkipakoin saavuttaa sellaista, mitä muut minulta haluavat, mutta mitä en. Olen sinut kroppani ja ulkonäköni kanssa. Olen sinut elämäntilanteeni kanssa. Osaan nauraa itselleni ja naurattaa läheisiäni. Lisäksi, näin 32- vuotiaana olen tajunnut, etten sittenkään rikastu tanssikouluyrittäjänä. Mutten anna sen lannistaa minua.

Tällä hetkellä oletan, että elämäni jatkuu suht normaalina sittenkin, kun täytän 40 v. Ainoa, mitä hiukan vieroksun on juonteet kasvoissa ja käsissä….

50- vuotiaana haluan matkustella ja nähdä maailmaa! (Tällöin en enää välitä juonteista) 60- vuotiaana haluan rauhoittua ja nauttia (toivottavasti) lapsenlapsista. 70- vuotiaana laitan nuoruudenaikaisen tanssikuvan seinälleni ja yritän selittää jälkipolville, että tiedän kyllä mitä he käyvät läpi ja millaista nuoruus on. 80 -vuotiaana katselen ikkunasta ulos ja mietin mitä kaikkea elämä minulle antoikaan. Tänään syntymäpäiviäni on juhlittu aamuisella kahveella, laululla ja lahjoilla, sekä näin iltapäivällä jäätelökakulla ja pullilla, jotka leivoimme eilen lasten kanssa. Juhlat kestivät noin 15 minuuttia, sitten muksut ilmoittivat lähtevänsä katsomaan piirrettyjä.

Nyt olisi taas aika laskeutua juhlahumusta ja lähteä tanssitunnille. Illalla hautaudun sohvalle tapittamaan viidakon tähtösiä! Mukavaa torstaipäivää sinulle!

Love -Miau-