Eilen oli hieno päivä. Vaikka yöllä tulikin valvottua Lumin heräämisten takia, olin päivällä pirteä ja onnellinen. Juttelimme toissailtana pitkään S:n kanssa ja puhelin jälkeen olo muuttui jotenkin tosi kotoisaksi. Ihan kuin en yks kaks olisikaan täällä yksin, vaan se toinenkin puolikas olisi taas rinnallani. Lisäksi ilahduin hirveästi siitä haileasta toivonkipinästä, että S pääsisi tänne mahdollisesti jo ensi viikolla! Voi olla ettei pääse, mutta kauaa siinä ei kuitenkaan enää pitäisi mennä.

Uutisesta ilahtuneena sain yläkerran toimistohuonetta eteenpäin. Purin muutamia laatikoita ja kannoin tavaraa omille paikoilleen. Ennen lasten koulusta hakua minun ei ollut tarkoitus meikata lainkaan. Hiukseni olivat likaiset ja keltaiset. Ne ällötti eniten, mutta en suostunut pesemään niitä ennen kuin kävisin ostamassa hopea-shampoota. Laitoin siis hiukseni kiinni ja juuri kun olin lähdössä, muutin mieleni. Miksi ihmeessä kulkisin nuutuneen ja sotkuisen näköisenä, kun kerran olisi aikaa meikata ja siistiytyäkin. Laitoin siis sudin töihin ja alta aikayksikön olin taas oma itseni. Hyvässä fiiliksessä nappasin vielä vaatimattomasta asustani kuvat. Oikeastaan tarkoitukseni ei ollut ikuistaa asua, vaan se kertakaikkisen hyvä fiilis! Pystyin taas jälleen kerran näkemään kotipihamme- ja maisemiemme kauneuden. Suoraan pihaltamme kun näkee vuoret, meren, kukkasia, palmuja ja nurmikkoa. Sääkin oli täydellinen. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä. Autossa kuuntelin radiota ja iloitsin siitä, että tajusin sanoja sieltä täältä. Joku mainosti Latinotanssitunneista (alkoi heti kiinnostaa) ja toinen kauppaa, joka oli auki joka päivä. Ymmärsin vastaoppimani sanan keskiviikko ja aika hyvin ne numerotkin alkoivat sujumaan. Pieniä iloja, tiedättehän!

Iltapäivällä, haettuani lapset koulusta, menimme suorinta tietä huonekalukaupoille. Löysin ihanan, kolmeen kerrokseen rakennetun tyylihuonekaluliikkeen (vähän kuin Suomen Cobello) ja kävin vesi kielellä läpi valikoimaa. Tarpeenamme on löytää mulle ja S:lle sänky, vierashuoneen sohvasänky, kaapistoja ja ulkokalusteet. Mansikoitahan nuo taas tulee maksamaan… En tiedä mitä hiivattia me siellä Suomessa oikein kuvittelimme, kun myimme esim. grillimme ja jätimme kuormasta ulkokalusteet… Tai no tiedänhän minä. Grilli oli jo vanha, eikä uusi sellainen ihan kamalasti maksa (mutta maksaa kuitenkin) ja ulkokalusteet jäi siinä paniikissa, kun muuttokuorma olikin yks kaks täynnä. Jokatapauksessa, kalliiksi tulee.

Eilen saimme myös ensimmäiset postimme (kolme viikkoa siinä sitten menikin…)! Kun posteljooni soitti ovikelloa ja seisoi paketti käsissä, hypin kirjaimellisesti onnesta ja suutelin kirjekasaa! Luulisi posteljoonin nyt kiikuttavan meille toistekin kirjeitä, kun tajuaa minun niistä niin ilahtuvan. Hahaaa! Tuskin kasassa kuitenkaan kaikki eksyneet kirjeemme oli… Mukana oli uusi visakortti (ei sitä salasala-kirjettä), pari laskua ja uusi SIM-kortinlukija iPhoneeni hävinneen tilalle. Noh, olen toiveikas, ehkä tämä postijupakkakin tästä pikkuhiljaa aukenee.

Illalla pesin hiukseni kahteen kertaan hopeashamppoolla ja harkitsin täyttäväni NIE -hakemusta Hennan kanssa. Tänään käyn sen kanssa poliisilaitoksella ja katson saanko sen kulkeutumaan eteenpäin. :)

Mutta nyt lopettelen ja kiiruhdan. Iloista päivää sinne sinulle!

Shortsit – Zara / kengät – Stradivarius / paita – HM / tukka – varsin likainen, mutta ponnarilla ok / iho – auringon värjäämä

Love -Miau-