Aloitan iloisen Mijas-postauksen paljastamalla, että olen ollut pari edellistä päivää tosi väsynyt. En tiedä miksi, mutta teki mieli avautua aiheesta. Avautumista kestää vain pari kappaletta, kyllä te jaksatte. Olkaas hyvä:

Mä olen tullut siihen tulokseen, että olen parempi ihminen, kun olen nukkunut hyvin. Väsyneenä oon koko päivän poissaoleva ja äkäinen. Yritän aina ajatella, että väsy on vain tunnetila, ja etten saa antaa sen vaikuttaa fiiliksiini. Jos jotain erikoista onkin ohjelmassa, se toimii. Jos elän tavallista arkea, ei ollenkaan. Väsyneenä olen kuin PMS- oireinen hirviö. Ja tällöin seurani on oikein, siis oikein hauskaa. Toki ihmisten seurassa osaan käyttäytyä, enkä näytä heille sisäistä mylläkkääni. Mutta kun olen rakkaan perheeni kanssa, en enää osaakaan. Äh.

Näemmä uni on mulle tärkeetä… Eikä minkä tahansa mittainen uni, vaan megamittainen. 8:llakin tunnilla pärjään jotenkuten, mutta kyllä musta enemmän irti saa, kun tunteja on 10. Jee. Kivaa olla tällainen. Kivaa myös rakastaa yövalvomista ja sen tarjoamia hiljaisia tunteja, joissa keskeisessä asemassa on vain omat ajatukset ja omat jonninjoutavat tekemiset. Piristyn myös melkein aina loppuillasta. Saatan olla koko päivän klo 14 eteenpäin aivan poikki ja kun kello tulee 20, herään eloon. Silloin on kiva aloittaa keittiön siivous, googletus, skypetteleminen, instaaminen, lukeminen ja pyykinpesu. Silloin on kiva lakata kynsiä ja pakertaa blogia. Ja kun kello aamulla herättää, ottaa niin paljon päähän. Olisipa taas jo lasten kesäloma. ;)

Sitten Mijakseen.

Eilen kävimme pikkuisten kanssa Mijaksen kuvankauniissa valkoisessa kylässä tuossa ihan Fuengirolan kupeessa. En saanut mielettömistä maisemista kunnon kuvia, sillä olin varustautunut reissuun vain 85 mm linssin kanssa. Laajempi linssini olisi ikuistanut laajat ja jylhät maisemat Fugen yläpuolelta. No, joskus toiste sitten. Mijaksessa sää oli pilvistä. Lämpötila huiteli jossain +29 tuntumassa. Tuuli sopivasti ja sää oli kaikinpuolin erinomainen. Valitsin ylleni kauniit ja liehuvat housut, jotka olivat samalla sekä vilpoiset, että vekkulin erilaiset. Paidaksi laitoin HM:n spagettiolkaimisen topin ja korviksiksi valitsin isoimmat, jotka löysin. Olin kuin Madame Pomppaduur punaisissa kynsissäni ja huulissani. Heh. Lapseni eivät välittäneet  huulistani, eikä niihin oikein housunikaan uponneet. Kuinkas teihin?

Lasten toiveesta ja muutaman minuutin nau´untaan kyllästyneenä lähdimme Mijaksessa aasi-ajelulle. Sen hinta oli 15 e ja se piti sisällään lyhyen kävelyvauhtisen lenkin. Ohitsemme juoksi muutamia hevosia ja heti harmittelimme, miksemme olleet älynneet sellaisen kyytiin pyrkiä. Me tolvanat istuimme kuin tarapapat maailman hitaimman aasin kärryissä ja katsoimme, kun kyllästynyt kaveri kävelytti sitä ympäri pikkuista kylää. :D Lenkki oli sinällään ihan mukava! Näin hiukan enemmän Mijaksesta; paikkoja, joissa en ole aikaisemmilla reissuilla käynyt. Oli superidyllisiä kahviloita ja kiintoisan näköisiä pieniä kojuja. Taidan piipahtaa kylässä ihan ajan kanssa sitten, kun lapset on taas koulussa. Oli myös hellyyttävää, kun Lumi totesi aasimatkalla että ”olipa hyvä kun me muutettiin tänne. Täällä on niin paljon kaikkea kaunista”. Niin onkin! Pienten etäisyyksien päästä löytyy aina jotain uutta ja valloittavaa ja jokainen päivä tarjoilee erilaisia elämyksiä ja yllätyksiä. Love this place!

Tänään, jollei nyt mitään erikoista ilmaannu, matkaamme Benalmadenan Feriaan. Feria on suuri juhla, jossa on on paljon kaikenlaista tapahtumaa. On tanssia, musiikkia, ruokaa, juomaa, tivoli jne. Nyt siis pikaisesti laittautumaan ja kohti päivän uusia kiemuroita!

Ihaninta sunnuntaita sinullekin!

Love -Miau-