Olen hamasta lapsuudesta saakka halunnut hypätä ennakkoluulottomasti uusiin haasteisiin ja uuden tekniikan mahdollistamiin maailmoihin aina kun mahdollista, mieli avoimena kohti tulevaisuutta. Esimerkkejä olisi pilvin pimein, mutta mainitsen vain muutaman tietotekniikkaan ja sosiaaliseen mediaan liittyvän ilmiön.
Olin jo kasariajalla ensimmäisten joukossa tekemässä musiikkia tietokoneen avulla. Myös nuottikirjoja väsättiin nykyaikaan nähden varsin vaatimattomalla tietokoneella. Syntetisaattorit yhdistettiin tietokoneeseen midi-piuhoilla. Yllättävän laadukkaita sähkösoittimia oli jo tuolloin saatavilla.
Olipa muuten hauskaa kuunnella pitkästä aikaa noita vanhoja sävellyksiä ja äänityksiä.
Myös keskustelufoorumien toimintaan osallistuin heti kun se tuli mahdolliseksi, jo vuosia ennen internetiä. Silloin käytettiin puhelinlinjaan liitettäviä modeemeja, joiden kautta otettiin yhteyttä keskustelupalstojen ylläpitäjien koneisiin. Keskustelu oli vilkasta, ja parhaimmilla foorumeilla oli satoja käyttäjiä.
INTERNET
Internet kuitenkin mullisti maailman, ja keskustelualueetkin siirtyivät sinne. Pidin itse vuosikaudet yllä suosittua listaa internetin suomenkielisistä keskustelufoorumeista.
Vähitellen blogipalvelimet tulivat yhä tärkeämmiksi sosiaalisen median kanaviksi. Kommentointimahdollisuus lisäsi käyttäjien vuorovaikutusta merkittävässä määrin. Uusi Suomi tarjosi blogipalvelua ensimmäisten joukossa, ja minutkin tuoreena poliitikkona kutsuttiin mukaan. Nyttemmin hysteerinen moderointi on laskenut tasoa alle sietorajan.
Niinpä olen viime aikoina pitänyt ihan ikiomaa blogiani WordPressissä. Olen säilyttänyt myös vanhan sensuroimattoman blogini, jonne on kertynyt 300 kirjoitusta.
Facebook, Twitter ja blogipalvelimet ovat kaikki tyypiltään aivan erilaisina sosiaalisen median palveluina vakiinnuttaneet paikkansa satojen tuhansien suomalaisten jokapäiväisessä käytössä.
Olen sosiaalisen median ihminen. Politiikkaankin olen tullut pelkästään somen kautta. Olin ensimmäinen Google-mainontaa käyttävä poliitikko Suomessa. Toimin politiikassa ennen kaikkea somen kautta. Se on minun tapani toimia.
En ole friikki siinä mielessä, että aktiivisesti etsisin aina uusinta uutta. En ole trendipelle. Mutta jostakin syystä usein automaattisesti vain ajaudun aikani ytimeen – tai toki haluaisin pikemminkin sanoa: edelle aikaani. Sitä voisi ehkä kutsua intuitiiviseksi visioinniksi.
Ensimmäisten joukossa, ennakkoluulottomasti ja mielelläni olen heittäytynyt myös tänne BlogBookin ihmeelliseen maailmaan ja upeiden blogistien seuraan. Perästä kuuluu. :)
2 kommenttia
Kiitokset kultaisen omakuvan avaamisesta meille kaikille sekä ulkoapäin katsottuna hupaisan itseironisesta otsikosta.
Julkisuuden ja median välittämä kuva on vain pienen pieni siivu persoonastani ja elämästäni, joka on 95-prosenttisesti ollut ihan muuta kuin politiikkaa. Oma mieleni on todellakin ystävällisesti avoinna kaikelle. Itse hämmästelen kaikkea umpimielisyyttä, ilkeämielisyyttä ja vihamielisyyttä, ja kun poliitttiset näkemyserot tuhoavat ihmissuhteita, ollaan jo aivan kuusessa. Onneksi on muutospuolue, joka ei edusta minkäänlaista poteropolitiikkaa vaan hienosti kokoaa yhteen aivan eri tavalla ajattelevia ihmisiä.