Kuten monet tietävät, olen jo vuosia ja vuosia osallistunut poliittiseen keskusteluun. Aivan uudenlaisen näkemyksen aiheeseen tarjosi lyhyt ja ytimekäs työurani eduskunnan sisällä. Se ei juurikaan muuttanut käsitystäni siitä, kuinka politiikkaa tehdään – päinvastoin vahvisti näkemyksiäni. Nyt olen ensimmäisen kerran ehdokkaana yhtään missään ja kyllähän tämä taas on omalta osaltaan tuonut syvyyttä jo oleviin ajatuksiini.
Eilen osallistuin erääseen toritapahtumaan, jossa oli edustusta ainakin kaikista eduskuntapuolueista. Ehdokkaat saivat halutessaan pitää tapahtumassa puheitaan ja paljon siellä porukkaa puhumassa ramppasikin. Koska puolueemme teltta oli siinä lavan lähellä, tuli niitä puheita kuunneltua. Siinä vaiheessa, kun eräs ehdokas rupesi paasaamaan ”ME vastustamme sitä, että eurooppalaisille pankeille syydetään rahaa tukipakettien nimissä”, pääsi suustani spontaani ”voi vittu LOL!”, sillä kyseisen ehdokkaan puolueen puheenjohtaja on useamman vuoden valtiovarainministerin salkkua ympäri Eurooppaa mukanaan kannellut.
Rupesin sitten miettimään sitä, että onko todellakin niin, että politiikassa pärjäävät parhaiten ne, joilla on tarpeeksi sosiaalista kykyä puhua pokkana paskaa?
Kaikkihan sen tietävät, että poliitikkojen musta on hyvin usein valkoinen. Musta puhutaan valkoiseksi jankkaamalla fraasia ”musta on valkoinen, musta on valkoinen” niin kauan, että äänestäjät hokevat transsissa ”musta on valkoinen, musta on valkoinen”. Vaalien välillä voi sitten touhuta mitä tahansa, kunhan tarpeeksi aikaisin ennen seuraavia vaaleja sitten rupeaa taas toitottamaan mustaa valkoiseksi, ja tekee sen hyvin ja itseään sen kummemmin kyseenalaistamatta.
Vaalikoneet on myöskin yksi naurun ja epätoivon rajamaille minut saatelleista asioista. Useat puolueet ja ehdokkaat ovat ottaneet strategiakseen vastata vaalikoneissa ”en osaa sanoa”, mikä maksimoi näkyvyyden. Ja aivan erityisesti näköjään ammattipoliitikot sitä tekevät. Toisaalta, kyllähän he jo sen verran konkareita ovat, että tietävät joutuvansa joka tapauksessa alistumaan ryhmäkuriin, eli sillä mielipiteellä ei niin suurta merkitystä reaalimaailmassa olekaan. Mutta silti; ”äänestä minua!” ”Noh, mitäs mieltä olet asioista?” ”En osaa sanoa.”
Sikäli on sääli, että varsin vähän puhutaan ihan itse asioista; liittovaltiosta, joka tulee olemaan todellisuutta muutaman vuoden sisällä, tai siitä EU-alueen verotuksen ja sosiaalitukien yhtenäistämisestä, joista jo puhutaan siellä, missä eivät tavalliset äänestäjät pyöri. Niistä asioista näissä vaaleissa päätetään, ei Nato-jäsenyydestä eikä esim. menneistä eurotukipäätökistä, jotka on jo tehty ja joista ei päästä eroon.
Eduskuntapuolueilla – varsinkin suurimmilla – on rahaa, millä vaaleissa mällätä. Puolisen miljoonaa euroa on aika paljon enemmän kuin esim. oman puolueeni muutama tonni. Ja ei, en ole katkera tai kateellinen, sillä olen huomannut, että kun ihmiset oikeasti uskovat johonkin ajatukseen ja ideaan, kekseliäisyys venyy uskomattomiin tekoihin, mutta kyllähän se naurattaa, kun toimittajat laittavat sähköpostia, että ”mikä teidän mainostoimistonne on ja paljon laitatte rahaa mainostamiseen?”. Siis eihän se voi olla niin, että demokratiassa vaalit voittaa se, jolla onnistunein mainoskampanja ja toisaalta, onko Suomella edes varaa rahoittaa tuollaista toimintaa?
Mutta onhan tämä ollut aivan tavattoman mielenkiintoista. Itseäni on harmittanut ehkä se, että kun vaalipiirinä on koko Suomi ja on ehdokkaana suomalaisten edustajaksi Eu:n parlamenttiin, niin pienpuoluelaisena ei niin ole varaa niitä maakuntakierroksia tehdä, koska ainakin itse koen ehdokkuuden parhaaksi puoleksi tavata ihmisiä ihan kasvokkain, mutta on ollut upeaa markkinoida aivan uudenlaista ajattelua poliittiseen maailman ja meidät on yllättävän hyvin otettu vastaan niin tavallisten äänestäjien kuin monien suurempienkin puolueiden taholta. Ihmiset ovat kuitenkin nykyään aika älyttömän hyvin perillä asioista eikä ehkä se bullshitti mene enää niin hyvin läpi, ainakaan toivottavasti, ja kyllä tämä kaikki vahvistaa entisestään omaa kutkuani siitä, että Suomi tarvitsee nimenomaan suomalaisille sen veto-oikeuden, jolla voitaisiin osaltaan pakottaa päättävät poliitikot tekemään suomalaisten edun mukaisia päätöksiä.
Joo, ajatuksenani oli pitää tämä blogini vapaana poliittisesta toiminnastani, mutta sallinette kuitenkin, että jaan tämä ihanan mainoskuvan esimerkkinä siitä, että myöskin talkootyöllä saa kaunista jälkeä aikaan, eli siitä harvinainen vaalimainos, ettei se maksa veronmaksajille senttiäkään. ;)
9 kommenttia
Viime päivien poliittisista keskusteluista on jäänyt mieleen se kamala ruotsinkielinen EU-vaaliväittely, jota en vieläkään ole jaksanut katsoa loppuun. Sipilä alkoi puhua suomea, Arhinmäki ei tiennyt mikä on YK ruotsiksi jne.
Tämä oli hyvä: ”Siinä vaiheessa, kun eräs ehdokas rupesi paasaamaan ”ME vastustamme sitä, että eurooppalaisille pankeille syydetään rahaa tukipakettien nimissä”, pääsi suustani spontaani ”voi vittu LOL!”, sillä kyseisen ehdokkaan puolueen puheenjohtaja on useamman vuoden valtiovarainministerin salkkua ympäri Eurooppaa mukanaan kannellut.”
Olen jo veren perintönä ollut kiinnostunut politiikasta. Isäni oli aktiivi taustavaikuttaja, vanhempi veljeni toimi aktiivisesti kunnallispolitiikassa, 2 vuotta kaupungin hallituksen puheenjohtajana. Olen kanssasi samoilla linjoilla politiikan käytännön harjoittamisesta. Politiikoilla on oma kielensä. he varovat sanomasta ehdottomia, tarkkoja vastauksia, sillä jos asiat eivät mene politiikon sanomalla tavalla, politiikko pääsee herkästi lausumaan esim. en minä tuota tarkoittanut, minut on ymmärretty väärin jne. Eduskunnan kyselytunti on yksi farssi esitys. Tarkoitus on opposition lähinnä arvostella hallitusta, mistä vain vähänkin aihetta löytyy. Ministerin vastaukset noudattavat samaa kaavaa, paljon puhetta, mutta ei sisältöä. Jos jossakin, vaikka opetustoimessa on epäkohtia, kuin ihmeen kautta opetusministeri on ennättänyt pistää ongelman selvityksen alle, yleensä on perustettu työryhmä, jonka tuloksia tässä odotellaan ja niistä riippuu, mihin toimenpiteisiin ryhdytään. Olen myös fundeerannut sitä, että koska jokainen istuva hallitus on aina omasta mielestään paras ja tehokkain, niin ongelmat ja epäkohdat eivät vähene millään, istuva hallitus syyttää hyvin usein edellisiä hallituksia, joiden virheitä he joutuvat nyt sitten korjaamaan eikä pääse näin ollen kehittämään niin paljon uutta. Kun perusasetelma on siis se, että oppositio vastustaa hallituksen esityksiä ja päätöksiä pelkästään oppositio aseman vuoksi. Yleisesti hallituksen muodostamisessa pyritään siihen, että hallituksella on Eduskunnan enemmistö takanaan, joten esitykset menevät läpi, välikysymykset kaatuvat jne. Puoluepolitiikka on suurena jarruna tärkeiden asioiden kuntoon saamisessa, koska tärkeä asia, joka todella hyödyttäisi asiasta riippuen pienempää tai suurempaa kansanosaa, ei saa kaikkia viisaita aivoja käyttöönsä. Tarkoitan sitä, että hallitus tuo tärkeän lakiehdotuksen Eduskuntaan ja siinä onkin puutteita ja korjaamisen tarvetta, jonka sattumoisin oppositiossa olevan puolueen edustajat huomaavat ja yrittävät saada esitystä oikaistua, niin silloin vastaavasti hallituspuolueiden edustajat vastustavat parannusesitystä siitä syystä, koska ko. puolueet ovat hallituksessa.
EU:n näen suurena ongelmakasana kuin toimivana yhteisönä. Euroopan unioinia ruvettiin alunperin laajentamaan sen vuoksi, että Jenkit ja Japani eivät pääse sanelemaan maailman kauppaa. Maailma oli tuolloin vielä kolminapainen. Mutta melko pian EU:n toimintaan tuli kaupallisuuden rinnalle poliittisia piirteitä ja silloin alkoi mennä pieleen. Toisaalta EU:iin otettiin erilaisia valtioita niin kulttuurin kuin taloudellisen tilan perusteella, EU:sta yritettiin tehdä yhtä suurta sulatusuunia, ei siihen tarvitse kummasta neropattia oivaltamaan, että sellainen on mahdotonta ja nyt seuraukset näkyvät. Myös EU:n vaikutusvalta on heikko, EU on hampaaton.
Paskaa on helppo puhua, koska suurin osa ihmisistä ei seuraa politiikkaa ollenkaan. Äänestyspäätös perustuu lähinnä siihen mikä horoskooppimerkki ehdokkaalla on tai johonkin mielikuvaan joka on hiottu mainostoimistoja myöten.
Onko tossa mainoksessa fotoshopattu sinun naamasi joutsenpukuiseen naiseen?
Menestystä, Helena!! Pienet, isänmaalliset liikkeet olisivat aivan oikea vaihtoehto sekä euro- että eduskuntavaaleissa, mutta valitettavasti isoilla on taas veronmaksajien rahat, jotka laitetaan mainostoimistoille, jotka huijaavat ihmisiä vuodesta toiseen. Tai sitten Suomessa on rumaa vaalivilppiä ylätasolla, sitäkään en enää pidä mahdottomana. Meillähän ei tehdä ”ovensuukyselyitä” tyyliin, että ”ketä äänestitte?” Ei tietenkään tehdä, sehän vaarantaisi petoksen.
Nätti vaalimainos, sitä on ilo katsoa. Oletteko pohdiskelleet minkälaista mielikuvaa sen on tarkoitus herättää äänestäjissä jotka eivät tiedä puolueesta paljon mitään ?
Mitä tulee tuohon poliittiseen potaskan puhumiseen, niin oma käsitykseni on se että poliitikkojen ymmärrys asioista on yleensäkin heikolla tasolla. EU:n harjoittama pankkien tukeminenkin on monella tapaa epäsuoraa toimintaa jota suurin osa poliitikoista ei taida ymmärtää.
Poliitiikka on likaista toimintaa, on valehtelua ja mielikuvamainontaa, puolueen ihmiset puhuvat kaikesta kauniista mutta tekevät sitten paljon muuta siinä sivussa josta ollaan hiljaa.
Esimerkkeinä voisi olla vaikka se miten vasemmisto ja kommarit puhuvat olevansa työväen puolue, vaikka näille vähintään yhtä tärkeätä on monikulttuuri ja muslimien asuttaminen länsimaihin. Tuskin on työväen etujen tai ylipäänsä kenenkään etujen mukaista.
Tai että kokoomus kannattaisi markkinataloutta ja olisi isänmaallinen puolue, mutta on nähty jo useaan kertaan miten EU:lle ollaan syydetty rahaa miljarditolkulla ja ollaan sosialistien mukana pelastamassa pankkeja veronmaksajien varoilla vaikka markkinatalouteen kuuluu että pankkien omistajien kuuluisia vastata siitä että näiden omistamat pankit pärjäävät. Kokkarit ovat myös olleet innolla tukemassa monikulttuuria ja kehitysmaiden väen maahanmuuttoa vaikka sen seurauksena lisääntyvät menot kasvattavat paineita veronkorotuksille. Lisäksi kokkarit ovat tukeneet rikkidirektiiviä, päästömaksuja, YK:n ilmastomaksuja, kehitysapua, maamiinojen poistamista, tai vaikkapa vapaavuoren töppäilyt kun menetettiin miljardiluokan risteilijä tilaukset ranskaan jne. jne., lukemattomia kansalaisten kannalta täysin tarpeettomia valtion menoja jotka aiheuttavat veronkorotustarpeita ja velkaantumista. Ei voi puhua isänmaallisesta tai asiallista taloudenpitoa kannattavasta puolueesta.
Ihanan narsistinen ja egoistinen vaalimainos! Kuvaa todella hyvin koko Suomen poliittista kenttää.
Meikä on Persu mutta fanitan Muutosta. Takkia en viitsi kääntää ja liittyä muutokseen, mutta persuissa minua raivostuttaa se maahanmuutto- ja eurokriittisten äänillä ääneen päässyt ja omiaan selkään puukottava luikero peruspomo perkele. Tällä hetkellä mielestäni tämän maan toivo on muutoshenkisissä ja halla-aholaisissa. Loppuis tuo saakelin piipitys ja sekoilu jo vihdoin :(
Kuka Suomineitoa tanssittaa? Tai kuka täällä määrää, kakaratko? Eikös meidän itsemme pitäisi omista asioistamme päättää.
Asiat pitäisi olla niin, että aina vähintään viiden (5) vuoden välein, niin kauan kuin Suomi on EU:n jäsen, kansalta kysyttäisiin kansanäänestyksellä: Haluatko, että Suomi on EU:n jäsen.
Ja tuon äänestyksen lopputulosta pitäisi aina kunnioittaa!
Meillä on sukupolvia, joka ei koskaan ole saanut olla mukana päättämässä näistä asiasta. Ja samaten, ne sukupolvet, jotka äänestivät EU:hun liittymisen puolesta, EIVÄT äänestäneet minkään nykyisenlaiseen EU:hun liittymisen puolesta. Näiden seikkojen tähden tällaiset äänestykset pitäisi pitää.