Kiusaaminen, tuo henkisen alistamisen muoto, joka johtaa kohteensa pahimmillaan mielenterveysongelmiin, syrjäytymiseen ja jopa itsemurhaan, on noussut näkyväksi osaksi yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Erityisen huolestuttavaa on se, että osa poliittisen eliitin edustajista on tehnyt kiusaamisesta keinon edistää aatettaan ja agendaansa. Se on ilmiönä saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että iso osa suomalaisista ei tunnu enää näkevän metsää puilta.

Koulu- ja työpaikkakiusaaminen tuomitaan yleisesti, mutta nettipalstoilla, somessa ja muualla julkisessa keskustelussa aikuiset ihmiset hurraavat varauksettomasti solvauksille, kunhan ne on kohdistettu itselle epämiellyttävään ihmiseen tai demografiin. Alkoholistien ongelmia sympataan, mutta näiden parin tabloidilehdistön sivuilla keikkuvan kansallisreppanan keikat ovat kerta toisensa jälkeen täynnä ilkkujia, tuopinheittelijöitä ja päällesylkijöitä.

Viimeisin julkisesti kiusaajaksi toiminnallaan ilmoittautunut poliitikkomme on Sirpa Asko-Seljavaara, joka Facebook-päivityksissään tituleeraa Euroviisujen voittaja Conchita Wurstia ”parrakkaaksi naiseksi”, ”puistattavaksi ilmestykseksi” ja ”epänormaaliksi”. Koulusta tai työpaikasta tuollaista kieltä käyttävä ihminen olisi voitu jopa erottaa. Jos sanojana olisi ollut kuka tahansa perussuomalainen, olisi poliittisen korrektiuden Via Appialle ilmestynyt ristiinnaulittuja ennätysvauhtia, kuten oikein olisikin. En keksi ainuttakaan syytä, miksei Sirpa Asko-Seljavaaraa tulisi pistää median rakentamaan häpeäpuuhun rasistien, antisemitistien ja muiden henkisesti epäkypsien aikuisten seuraksi.

Asko-Seljavaaralle tiedoksi, että Conchita Wurst ei ole ”parrakas nainen”. Conchita Wurst on taiteilija ja hahmo, jonka takana on mies nimeltä Thomas Neuwirth. Kukaan ei muutu naiseksi pukeutumalla iltapukuun tai meikkaamalla stereotyyppisen feminiinisti. Kenestäkään ei myöskään tule miestä vain sen takia, että hänellä kasvaa parta.

Asko-Seljavaaran lausahdus kehitysvammaisista ja synnynnäisiä epämuodostumia saaneista implikoi vahvasti, että hänen mielestään kehitysvammaisia tai epämuodostuneita ihmisiä ei tulisi esittää ainakaan television viihdeohjelmissa. Toki jokainen on oikeutettu mielipiteeseensä, mutta hyvin harvoin Suomessa poliitikko pääsee näin selkeän syrjivistä lausunnoista ilman julkista kritiikkiä.

Asko-Seljavaara osoittaa hienosti, että viisaus tai älykkyys ei automaattisesti kartu sen enempää elämänkokemuksen kuin koulutuksenkaan myötä. On todella erikoista, että 74-vuotias lääkäri, professori, entinen kansanedustaja ja Helsingin terveyslautakunnan entinen puheenjohtaja ei ole kyennyt edes alkeellisen tason itsetutkiskeluun tai filosofiseen pohdintaan. Mistähän hiuksensa kirkuvan punaisiksi värjäävän ja itseään raskaasti meikkaava Sirpa Asko-Seljavaara, joka on elättänyt itsensä vuosikausia PLASTIIKKAKIRURGIALLA, ammentaa moraalisen oikeutuksensa arvostella toisten ihmisten ulkonäköä?

Jo Asko-Seljavaaran vaikeus jäsennellä sellaisia termejä kuin sukupuoli, seksuaali-identiteetti, seksuaalisuus, transsukupuolisuus ja transvestismi, riittää vakuuttamaan minut siitä, että hänen ei pitäisi olla missään nimessä päättämässä suomalaisten asioista. Vieläkin tärkeämpi indikaattori on se, että Sirpa Asko-Seljavaara on kiusaaja, eli ihminen, joka yrittää henkisesti talloa alleen ihmiset, jotka eivät tavalla tai toisella vastaa hänen subjektiiviseen, sisäänpäin lämpiävään ja ajastaan jälkeen jääneeseen maailmankuvaansa.

Poliittisessa eliitissä riittää kiusaajia listaksi asti ihan kaikista puolueista. Esimerkiksi Timo Soini, Mika Niikko, Päivi Räsänen, Teuvo Hakkarainen ja lukemattomat muut ovat kunnostautuneet tässä henkisen sorron muodossa häpeilemättä ja julkisesti. Miten moinen toiminta eroaa siitä, että kouluissa joitain nuoria haukutaan estoitta tai yritetään sosiaalisesti eristää ”rillipäitä”, erikoisempia vaatteita käyttäviä tai vaikkapa aknesta kärsivää koulukaveria? Miten Päivi Räsäsen seksuaalivähemmistöjä syrjivät lausunnot, tai perussuomalaisen kenttäväen henkilökohtaisuuksiin menevillä loukkauksilla ryyditetty raivo lähes kaikkea erilaista kohtaan, eroaa siitä, että työpaikalla jonkun narsistin silmätikuksi joutunutta työntekijää piinataan henkisesti ties millä tekosyyllä?

Tulevia vaaleja ajatellen sopivien ehdokkaiden valintaa voi ohjata myös eliminointimetodi. Käytännössä se tarkoittaa kaikkien epäsopivien ehdokkaiden rajaamista äänestyspäätöksen ulkopuolelle. Kun löydät muuten mieleisesi ehdokkaan, niin etsi netistä hänen kirjoituksiaan ja kommenttejaan. Kiusaajia tai edellä mainittua keskustelukulttuuria ylläpitäviä ihmisiä ei mielestäni kenenkään tulisi äänestää. Äänestämisen arvoisia ehdokkaita ovat he, jotka rakentavat substanssinsa faktatiedon ja argumentointitaitonsa varaan.