 Seida Sohrabi ti 22.04.2014 |
Uskonnoton olen. Sen kunniaksi uskonnottomat-dokkari. Ajattelun ja kriittisyyden kunniaksi! Eläköön kyseenalaistaminen, eläköön vapaus valita itse miksi on maailma tai miksi maailmalla ei ole tarkoitusta. Eläköön tietoisuus tietämättömyydestämme ja kaiken ymmärtämisen monimutkaisuudesta, mutta samalla monimutkaisuuden ymmärtämisestä. Asiat eivät ole niin simppeleitä, mutta niistä tekee simppeleitä ja uskottavia, kun ihminen on valinnut uskoa.
Ihminen ei pelkää kuolemaa, vaan pelkää yksinäisyyttä ja tuntemattomuutta kuolemassa. Minne menemme? Näemmekö rakkaamme uudelleen? Jos ihminen pelkää elämääkin ja tulevaisuutta, joka on vierasta, kuinka voi olla etteikö hän pelkäisi kuoleman tuntemattomuutta ja mysteeriä? Kuinka voi olla, että tiedämme kuoleman jälkeisestä ajasta, kun emme näe edes huomiseen?
Kun totean, että kuolema on ihanaa, minulta saatetaan kysyä, että mitä ihanaa on siinä, että pieni lapsi kuolee syöpään? Mutta kun moni kirjoittaa; ”Elämä on ihanaa!” Kukaan ei taida kysyä; ”Mitä ihanaa on sairastaa syöpää ja kärsiä siitä?” Elämä on meille tuttua ja toteamme elämän olevan ihanaa, koska meidän elämämme on ehkäpä ihanaa. Katsomme elämää omasta perspektiivistämme kuten katsomme kuolemaakin. Useille elämä on ihanaa, kun toisille kuolema on ihanaa, koska kärsii niin paljon. Emme halua kuitenkaan myöntää kuoleman olevan ihanaa, koska se on niin vierasta meille toisin kuin meidän oma elämämme ja historiamme. On väärin todeta elämän olevan vain ja ainoastaan ihanaa, ihan samalla tavalla kuin todeta kuoleman olevan vain ja ainoastaan karmeaa. Totuus on kaikille erilainen näkökulmasta riippuen. Kun toteaa kuoleman olevan ihanaa, ei tarkoita sitä, että on ihanaa kun pieni lapsi kuolee auton alle. Samalla tavalla kun joku kirjoittaa, että elämä on ihanaa, tuskinpa ihminen tarkoittaa sillä sitä, että on ihanaa kun lapsia hakataan kotona.
Jos elämä on testi, niin miksi peli on epäreilua? Ehkäpä tämä kaikki ei ole mitään peliä, tämä ei ehkä ole testi. Minä vakuutan, että tiedän yhtä vähän kuin toinenkin kuolemasta. Mikäli joku väittää, että Jumala ei ole olemassa, totean, saatat olle yhtä väärässä kuin minäkin. Tietomme on niin vähäistä, että perustelemme asiat seikoilla, jotka hyödyttävät meitä, mutta emme voi myöntää tietomme vähyyttä. Ihminen haluaa olla oikeassa ja ihminen usein haluaa uskoa, koska niin meidät on tuhansia vuosia kasvatettu. Kulttuurimme loi meille uskon. Uskomme, että huominen tulee. Emme kyseenalaista huomista, koska pelkäämme. Ja pelko ohjaa elämäämme. Olemme niin vähätietoisia. Jotta jotkut voivat elää, heidän on uskottava. Pelko loi uskon ja pelon loi valta. Näin minä uskon, mutta olen valmis kyseenalaistamaan tuota uskoani. Rohkeutta on haastaa omat ajatuksena ja mielipiteensä. Uteliaisuus on rohkeutta. Ajattelemattomuus myrkyttävää.
Uskaltamalla kyseenalaistaa, näemme kuinka eri tavoin voi ajatella, mutta emme saa poissulkea faktoja, joita on tieteellisesti todistettu. Tiedekään ei ole täydellinen. Oppimalla, ymmärtää kuinka vähän todella tietää. Uteliaisuus ja avarakatseisuus vie ihmisen eteenpäin. Oppimalla, huomaamme kuinka pieniä ja vähäpätöisiä olemme ja juuri tuo merkityksettömyytemme tekee meistä eläväisiä ja tasavertaisia kaikkien muiden ”elämien” edessä. Tietämällä ettemme ole sen suurenmoisia kuin madotkaan tekee meistä nöyriä elämän edessä. Miksi olisimme parempia ja tärkeämpiä kuin madot, jos me kerran emme ole päättäneet olla ihmisiä kuten eivät madot matoja? Ihminen kuvittelee hallitsevansa, hallitseminen tapahtuu vallan keinoin. Vallan väline on pelko, jonka edessä ihminen alistuu. Me siis emme pelkää kuolemaa, vaan pelkäämme kuoleman tuntemattomuutta. Kuinka mahtavaa onkaan joskus kuolla. Akku loppuu. Laite sammuu. Siinä oli elämä. Mitä surullista on kuolemassa? Jos elämä on ihanaa ja kuolema on osa elämää, niin miksi tällöin kuolema ei ole ihanaa? Siinä pähkinä purtavaksi. Ajattelun ja uteliasuuden iloa!
|
Hienoa Seida, toi jos joku tai jotain on tosi hienoa. Muista aina että sinä olet sinä ja kukaan ei voi omistaa sinua tai rajoittaa sinua ja sinun tekemisiäsi ajatuksiasi eikä sinun elämääsi, sinä olet sinä ja päätät itse mikä , mitä ja mitä sinä haluat olet vain sinä kukaan ei ole oikeutettu muuttamaan sinun olemustasi ja minääsi . Kukaan ei voi omistaa toista!! Eikä pakottaa olemaan jotain muuta kun on. :) :)
Uskonnottomat dokkarissa , niin mielenkiintoinen kuin se olikin, jäi hieman vaivaamaan pieni ”uskovaisia” pilkkaava sävy. Herrat Krauss ja Dawkins eivät siihen syyllistyneet, onneksi. Kuolemani on ihanaa – kirjoituksesi on asiallinen ja fiksu. Omilla aivoilla kannattaa ajatella ja utelias täytyy aina olla. Uskontokannanottosi ovat mieleen jääviä, joten etsin erään, tosin eri kontekstista irrotetun ajatelmasi. ”Älä tuomitse niitä, jotka noudattavat uskontoaan, tuomitse ja irtisanoudu heidän uskonnostaan, sillä suvaitsemattomuuden ei – suvaitseminen ei tee sinusta suvaitsematonta”. Monimutkainen rakennelma, mutta jos sen oikein ymmärrän, niin hyvin sanottu!