Suvivirren laulaminen ei mene yksiin valtiovallan neutraaliuden ja uskonnon tunnuksettomuuden kanssa, joka Suomessa säädettiin 2002. Monille suomalaisille, kuten minullekin suvivirsi tuo muistoja mieleeni enkä näe sen kanssa mitään muuta ongelmaa kuin sen, että meidän on huomioitava uskonnon tunnuksettomuus koulussa. Uskonnollisuus ei tässä ole se nimenomainen asia virsin kannattajien keskuudessa sen säilyttämisen puolustamiseksi, vaan se, että ateisteille ja tunnuksettomille nuo sanat ”Herran kansa” ja ”Jumala” koetaan tunnukselliseksi, johon taas suvivirren kannattajat eivät takerru tai eivät ole edes koko asiaa tulleet miettineeksi.
Ollaanpa rehellisiä, kuinka moni meistä on tunnuksellisia kristittyjä ja kuinka moni on käynyt kirkossa hartaasti 12kk aikana? Niinpä! Eli säilytetään tuo suvilaulu, niin, että kaikki uskonnollisuus siitä poistettaisiin, sillä koulu ei ole paikka, jossa propagandaa levitetään pienille lapsille. Ei saleissa eikä luokissakaan. Mutta koulu on paikka missä lasten kuin aikuistenkin pitää saada laulaa kevään kunniaksi!
Asiasta on tehty suuri haloo, vaikka sen pystyisi ratkaisemaan, niin, ettei laulussa olisi mitään tunnuksia uskonnollisuuteen, vaan kevään ylistämiselle! Ei lähdetä kieltämään perinnettä, mutta ei lähdetä myöskään tunnustamaan ja ylentämään tiettyä uskontoa koulussa, jota valtiovalta rahoittaa.
Alla oma ehdotukseni suvivirrelle, jonka nimi on
SUVIFOLK:
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lupaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Aurinko,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Suomen kansa
Luontoaan kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Luontoo kiitä,
kun armelias on.
Heh aika hyvät ”uudet” sanat. Ton ”sieluni” vois vielä vaihtaa muotoon ”aatoksein”. Mutta hyvät tekstit oot laittanu :)
Hyvä huomio muuten tapi! Ja mukavaa, että pidit sanoituksista ;)
Joo sustahan vois tulla näihin suomen perinne lauluihin uusi sanoittaja, alku näyttää tosi lupaavalta, mä oon ylpeä susta ;)
Hei, eihän tämänkään laulun sanat uskonnottomia ole! Siinähän kiitetään hyvyydestä ja armeliaisuudesta Aurinkoa ja Luontoa (vielä isolla kirjaimella kirjoitettuna). Aurinkoa palvotaan jumalana useissa luonnonuskonnoissa, samoin muinaisessa Egyptissä kuten myös vanhoissa suomalaisissa pakanauskonnoissa (mm. samanismi). Eli ojasta allikkoon mentäisiin, jos suvivirren sanoja lähdettäisiin tällaisiksi muuttamaan. Lapset oppisivat elotonta luontoa ja aurinkoa kiittelemään…
Onhan siinä enemmän perää kiittää luontoa ja aurinkoa kuin kiittää jumalaa, jonka olemassaolosta ei ole todisteita toisin kuin luonnosta ja auringosta on. Ja sen verran haluisin vielä sanoa, että aurinko ja luonto voidaan ihan hyvin kirjoittaa pienelläkin alkukirjaimella. Jos tässä näin pilkkua viilataan, niin silloin koko suvivirsi pitäisi jättää pois. Jotta voi ymmärtää miksi suvivirsiä ei saisi laulaa koulussa, on ymmärrettävä, että koulu on valtion ylläpitämä, eli verorahoin sitä ylläpidetään, jotan neutraalius olisi paikallaan.
Kirjoitin viestini siksi, että minua on ärsyttänyt tämä saivartelu suomalaiseen traditioon kuuluvasta Suvivirrestä. Mielestäni sitä voidaan laulaa ihan entisillä sanoilla elämänkatsomuksesta riippumatta. En usko, että lapsille on mitään haittaa asiasta. Suomalaisista joululauluistakin jäisi suurin osa (ne kaikkein kauneimmat) kouluissa laulamatta, jos niiden hengellisiin sanoihin puututtaisiin. Jäisivät vain tonttulaulut jäljelle, ja kun ei tonttujenkaan olemassaoloa ole todistettu…
Halusin viestilläni osoittaa, että laulun sanoja on vaikea muuttaa täysin uskontoneutraaleiksi, aina niistä joku voi vetää herneen nenäänsä. Nuo aurinkoa ja luontoa kiittelevät kohdat saattaisivat loukata Jumalaan uskovia, koska niistä tulee mieleen pakanauskontojen auringonpalvonta.
Täysin uskonnottomia luulisin olevan Suomessa aika vähän. Useimmat meistä uskovat johonkin korkeampaan voimaan, vaikkeivat mihinkään kirkkokuntaan kuuluisikaan. Toivoisin suvaitsevaisuutta puolin ja toisin, ja sitä, ettei alettaisi saivarrella kaikenlaisista pikkuasioista, kun maailmassa on niin paljon todellista parannettavaa.
Olet blogeissasi tarttunut moneen tärkeään asiaan. Kiitos sinulle aktiivisuudestasi!
Olen kanssasi samaa mieltä. Pienestä asiasta on tehty suuri, vaikka suvivirsi onkin vastoin valtion neutraaliutta. Toisaalta voisimme oikeasti niitä ongelmia, jotka aiheuttavat todellista tuskaa ja harmia. Suvivirsi kun on laulu, jossa ei kehoteta väkivaltaan tai muutenkaan siinä ei ole mitään negatiivista. Jos itse saisin päättää, niin suvivirsi pysyisi kouluissa, mutta uskonnonopetus poistettaisiin kokonaan, koska koulussa ei pitäisi uskontoa OPETTAA vaan kertoa eri uskonnoista ja heidän tavoistaan. Oiva paikka tähän on elämänkatsomustiedon tunti. Siellä pääsisivät eri uskonnon edustajat keskustelemaan asioista. Itse olen käynyt elämänkatsomustiedon tunnin ja se oli yksi huikeimmista tunneista koulussa, kun luokassa oli niin ateisteja, jehovan todistajia kuin sitten muslimeja. Saatoimme keskustella tunnilla esimerkiksi homoudesta, joka nostatti melkosta keskustelua :D Sellaista mikä on toivottua, rakentavaa argumentointia. Elämänkatsomustiedon tunti on myös taloudellisesti kannatettavampaa kuin se, että tarjoaisimme kaikille oman uskonnon opetusta, uskontoja kun on satoja. Tällä perusteella koulussakin pitäisi kaikille tarjota omaa uskonnon opetusta, oli uskonto mormonismi tai karhun uskonto.
Kiitos sinulle selkeyttämisestä ja pointtisi kyllä tulikin esille hieman jo edellisessä viestissäsi. Vaikka suvivirsi onkin hieman kyseenalainen lain edessä, niin voisimme pohtia, mitkä ovat ne ongelmat, josta älämölöä pitäisi todella nostaa. Suvivirsi keskustelu on pilkun viilaamista, lähes turhaa sellaista, koska kyseessä nyt ei ole elämää mullistava asia. Vaikka en olekaan uskonnollinen, niin laulan mielelläni suvivirttä ja lapsenikin saavat tulevaisuudessa laulaa myös. Suvivirsi on perinne, ei enää uskonnollinen.