Olen aivan sieluni syövereitä myöten kyllästynyt nykyiseen poliittiseen järjestelmäämme ja perinteiseen puoluesysteemiin. Olen nyt noin kuuden vuoden ajan hyvin läheltä seurannut, kuinka politiikka erottaa ihmisiä toisistaan ja jakaa heitä erilaisiin poteroihin sekä kuntatasolla että valtakunnan tasolla. Olen kuullut paljon pahaa puhetta ja havainnut suoranaista vihanpitoa eri joukkueisiin sijoittuneiden ihmisten välillä. Ennakkoluulot ovat hurjat ja asenteet kivikaudelta. Ja kaikki pelkästään sen takia, että ihmiset tunnustavat jotakin poliittista väriä.

Ehkä vanha viisaus pitää paikkansa, että on kaksi asiaa, joista ei kannattaisi huudella toreilla tai väriä näyttää: uskonto ja politiikka. Ihmiset kokevat eri mieltä olevat kovin helposti vihollisikseen. Uskonasioista halutaan kiistellä, vaikka niissähän luulisi olevan kysymys uskomisesta eikä tietämisestä. Peistä väännetään kiivaasti, ja uskonto onkin yksi tunteita herättävimmistä aiheista internetin keskustelualueilla. Argumentteja puolesta ja vastaan tuntuu olevan ehtymätön määrä. Oman älyn korostaminen ja toisen leimaaminen tyhmäksi on erityisen yleistä.

”Jos minulla olisi kaikki valta, lopettaisin kaikki puolueet”

Puoluepolitiikka on ihmissuhteille suorastaan vahingollista. Jos minulla olisi kaikki valta, lopettaisin kaikki puolueet. Päätökset tehtäisiin asiakohtaisesti ja kansalaisten enemmistön tahdon mukaisina. Maassa järjestettäisiin sitovia kansanäänestyksiä. Seuraavat kansanäänestykset määräisin tehtäväksi ensi kevään eduskuntavaalien yhteydessä. Silloin kansalaiset saisivat päättää esimerkiksi Suomen kuulumisesta Natoon ja Euroopan unioniin, markan palauttamisesta, pakkoruotsista, homoliitoista, ydinvoimasta ja maahanmuutosta. Suomen kansan pitää saada päättää Suomen suunnasta. Helppo homma, vaalien yhteydessä vain rasti ruutuun eri asioiden kohdalla. Se olisi raikasta suoraa demokratiaa.

Mielestäni eduskuntaa ei tarvitse lakkauttaa, mutta kansanedustajat pitäisi velvoittaa toimimaan nimenomaan kansan edustajina. Kukin yksilö saa toki aina olla omaa mieltään, mutta päätöksissä pitäisi ilman muuta kuunnella kansalaismielipidettä. Nythän tilanne on se, että aivan liian pieni joukko jyrää hallituskurilla asioita läpi aivan armottomasti. Opposition äänellä, jota edustaa kuitenkin varsin suuri joukko eduskunnasta, ei ole minkäänlaista painoarvoa, ei myöskään kansalaisten mielipiteellä, joka lytätään maan tomuun hallituspuolueiden omien, itsekkäiden päämäärien saavuttamiseksi.

Parhaimmillaan politiikka voisi olla reilua peliä: urheiluun verrattavaa kansalaistoimintaa ja siis erilaisten aatteiden kilpailua eikä ihmisten välistä vihanpitoa. Poliittisen värin näyttäminen avoimesti on kuitenkin kansalaisille kovin riskialtista. Minä en hyväksy sitä, että meitä suomalaisia jaotellaan erilaisiin lokeroihin. Joka tapauksessa pitäisi aina muistaa, että meillä kaikilla on vähintään yksi yhteinen tekijä: Hyvä Suomi!

James Hirvisaari

(Julkaistu Itä-Häme –lehdessä 25.8.2014)