Suosituimmat

Minun pääni

Kansalaisaloite – Avioliittolaki

Olen aiemmin suhtautunut aiheeseen äärimmäisellä ehdottomuudella.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään aiemmin lakivaliokunnassa toiminut superlahjakkuus Jani Toivola.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään nykyisin lakivaliokunnassa toimiva jokseenkin julkea Mikael Jungner.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään lakivaliokunnan alkuperäisjäsen iki-ihana Aino-Kaisa Pekonen.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään lakivaliokunnan lempimaskotti Jaana Pelkonen.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään superhyperhipsteri Silvia Modig.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään edes suuresti arvostamani kirjailija Anna Kontula.

Minun päätäni ei ole saanut kääntymään myöskään arvostamani presidenttiehdokas Pekka Haavisto.

MUT-TA.

Minun pääni ON saanut kääntymään eräs aivan äärimmäisen fiksu ja filmaattinen kansanedustaja.

Oras Tynkkynen.

Hänen takiaan, hänen persoonansa ja todellakin rakentavan asenteensa ja pitävästi perustelluiden näkemystensä pohjalta suhtaudun vireillä olevaan avioliittolakia koskevaan kansalaisaloitteeseen erittäin neutraalisti.

Jos meillä kaikilla olisi Oraksen mielenlaatu, maailma olisi heti parempi.

Itseäni häpeän, häntä aidosti kunnioitan.

Vaikka olen eri mieltä.

Kansanäänestys.

Suomi irti EU:sta

Lehdistötiedote 27.3.2014
Julkaisuvapaa

Lakialoite – kansanäänestys Suomen eroamisesta EU:sta

Kansanedustaja James Hirvisaari (m11) on laatinut lakialoitteen neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, jonka aiheena on Suomen eroaminen Euroopan unionista. Äänestys toimitettaisiin eduskuntavaalien 2015 yhteydessä.

Äänestäjien vastattavaksi esitettäisiin seuraava kysymys: ”Tuleeko Suomen erota Euroopan unionin jäsenyydestä?” Äänestäjän tulisi vastata kysymykseen joko ”KYLLÄ” tai ”EI”.

Suomi liittyi Euroopan unioniin jokseenkin ristiriitaisten vaiheiden jälkeen vuonna 1995. Liittymisestä pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys, mutta tutkimusten mukaan suomalaiset äänestivät Suomen kansallisen identiteetin ja länsimaisen imagon vahvistamisen puolesta ja Suomen ulkopoliittisen aseman vahvistamiseksi suhteessa Venäjään tietämättä, että jäsenyyden seuraukset erityisesti kansallisen identiteetin suhteen olisivatkin päinvastaiset.

Myöhemmin unioni on kehittynyt Suomen kannalta monin tavoin kielteiseen suuntaan, ja vaikka kansalaisille on jatkuvasti muuta väitetty, siitä on muodostumassa liittovaltiomainen tulonsiirtounioni. Kansallista lainsäädäntöämme jatkuvasti synkronoidaan Brysselin direktiivien mukaisiksi, ja budjettivaltaakin ollaan lahjoittamassa pois Suomesta.

Euroopan unionin positiivisiksi seikoiksi kansalaisten mieliin ovat iskostuneet lähinnä yhteisvaluutta ja matkustamisen helpottuminen, mutta toisaalta vapaa liikkuvuus on tuonut myös uudenlaisia ongelmia.

Kansalaiset ovat erityisen kyllästyneet heikosti talouttaan hoitaneille maille myönnettäviin tukipaketteihin, joihin Suomikin on maksumiehenä osallistunut merkittävässä määrin sekä rahallisesti että vakuuksina.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, haluavatko suomalaiset säilyttää maan itsenäisyyden, kansansuvereniteetin ja päätösvallan itsellään. Jos vastaus on myönteinen, eroaminen Euroopan unionista on välttämätöntä.

Aloitteen allekirjoittajat pitävät tärkeänä, että jäsenyyttä on nyt arvioitava uudelleen ja että kansalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin selvitetään kansanäänestyksellä ja että kansalaiset saavat tällä kertaa riittävästi ja tasapuolisesti informaatiota oman valintansa tueksi.

Allekirjoitusten kerääminen muilta kansanedustajilta alkaa tänään.

Lakialoite

Lisätiedot:

James Hirvisaari
james.hirvisaari@eduskunta.fi
09-4323045 

Lutfija Saarni
lutfija.saarni@eduskunta.fi
09-4324045

Hallitustunnustelut alkoivat perustuslain rikkomisella?

Perustuslaki 61 §

Valtioneuvoston muodostaminen

Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta.

Muutos 2011 eduskuntaryhmää ei kutsuttu neuvotteluihin.

Lieneekö tapahtunut muotovirhe ja perustuslain rikkominen?

 

Muutos 2011 – sitovat kansanäänestykset

Suoraa demokratiaa

Tänään on eduskunnan sähköiseen asiakirjajärjestelmään julkaistu viime viikon perjantaina keskuskansliaan jättämäni lakialoite, joka tähtää sitovien kansanäänestysten mahdollistamiseen Suomessa. Aloitteella on yhteensä seitsemän kansanedustajan allekirjoitukset, kolmesta eri eduskuntaryhmästä.

Aloite on hyvin yksikertainen, perustuslain 2 §:n ensimmäinen momentti muutettaisiin seuraavaan muotoon:

”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, joka käyttää valtaansa sitovien kansanäänestysten kautta sekä valtiopäiville kokoontuneen eduskunnan edustuksella.”

Ja kansalaisaloitteita koskeva 53 §:n 3 momentti kuuluisi näin:

”Vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi ja viedä se vireillepanijan valinnan mukaan joko sitovaan kansanäänestykseen tai eduskunnan käsiteltäväksi sen mukaan kuin lailla säädetään.”

Eli myös kansalaisaloitteiden kautta olisi mahdollisuus viedä asioita sitoviin kansanäänestyksiin.

Sveitsissä suoran demokratian järjestelmä toimii erinomaisen hyvin, ja sillä on pitkät perinteet. Äskettäin siellä äänestettiin maahanmuuttopolitiikan tiukentamisen puolesta.

Mielestäni myös Suomessa kansalaisten pitää saada aidosti osallistua päätöksentekoon. Kansalaismielipidettä on välttämättä kuunneltava asioiden käsittelyssä. Kansan pitää saada osoittaa Suomelle suuntaa.

Lakialoite löytyy täältä:

Laki Suomen perustuslain 2 ja 53 §:n muuttamisesta

Se on sitä miltä se näyttää?

Oivalsin äskettäin, miksi perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini ajautuu toisinaan kovin omituisiin ratkaisuihin. Pääsin hieman sisälle hänen ajatteluunsa, kun taannoisen hihamerkkikohun yhteydessä noin tunnin ajan keskustelin hänen kanssaan.

Keskustelu oli sinänsä hyvin rakentava ja sävyisä. Hyväksyin silloin muitta mutkitta hänen ehdottamansa viiden kuukauden erottamiseni eduskuntaryhmästä. Olihan arvostamani kollega Jussi Halla-ahokin erotettu ryhmästä lyhyeksi aikaa, mielestäni toki täysin perusteettomasti. Koin siis erottamiseni jopa jonkinlaisena meriittinä.

Mutta Timo sanoi jotakin, joka on jäänyt mieleeni kaikumaan ja jota muuan muassa puolueen varapuheenjohtaja Jussi Niinistökin mantrana toistelee.

”Se on sitä miltä se näyttää.”

Aluksi jotenkin hyväksyin tuon periaatteen, koska se vaikutti perustellulta. Nyt jälkeenpäin totean, että tuo periaatehan on suorastaan järjetön. Itse en koskaan ratkaise asioita sen perusteella, miltä ne ulospäin näyttävät. Minä haluan ratkaista asiat niiden oikean tolan perusteella. Oikeudentuntoni on tässä suhteessa ehdottoman tinkimätön.

Miksi sitten kritisoin näin ankarasti? Vastaan: MEDIA saa asiat näyttämään ihan miltä tahansa. Siten Timo Soinin luultavasti perinteisestä likaisen pelin politiikasta omaksuma vanha periaate osoittautuu idioottipommiksi. Se on mitä suurinta typeryyttä. Mediahan toki ohjailee politiikkaa kuinka haluaa, jos sille annetaan mahdollisuus.

Niinpä mielestäni ainoastaan filunki ketku tai kaistapää ääliö suostuu pomppimaan mediapillin tahdissa.

Väitän, että mikään ei ole sitä miltä se näyttää, jos asiaa tarkastellaan mediapeilin kautta.

Siinä on oleellinen ero minun ja Timo Soinin ajattelussa.

Rehti suomalainen ei kaveria jätä.

Suositeltuja blogeja sinulle