Aloitin bloggaamisen ”kunnolla” noin kaksi vuotta sitten elokuussa. Blogini perustin jo helmikuussa, mutta into kirjoitteluun lopahti toukokuun kiireiden aikana. Tuolloin annoinkin kirjoitusalustani pölyyntyä ja olin jo vähällä luovuttaa. Samana kesänä oli myös hääni ja upea häämatkani Thaimaaseen. En blogannut silloin näistäkään ja se jäi häiritsemään. Tavallaan tietenkin hyvä, että keskityin 100 lasissa näihin elämän oikeasti tärkeisiin juttuihin, mutta toisaalta harmi, että upeat retket jäi julkaisematta. Hääpostauksen tein sitten jälkeenpäin, sillä sen ohi hyppääminen olisi tuntunut jo liian suurelta uhraukselta.

En oikeastaan itsekään tiedä, mikä ihme ajaa minut aina vaan blogini äärelle. Miksi panostan tähän niin sydäntäsärkevällä voimalla ja annan tälle parhaan mahdollisen osaamiseni? Miksi ostan parempia ja kalliimpia kameroita ja mikä saa minut aina vaan pyrkimään eteenpäin?

Olen luonteeltani hyvin sinnikäs ja määrätietoinen. Kun jotain aloitan, haluan saattaa sen valmiiksi sellaisena, kun sen aikoinani päässäni kuvittelin. Vaikka osaan jättää asioita kesken ja toimia myös impulsiivisesti, voin ilokseni todeta kykeneväni myös pitkäjänteisyyteen ja periksiantamattomuuteen. Juuri nyt minulla on hyvä draivi päällä. Annettavaa on paljon ja saavutettavaa samoissa mitoin. Uskon siis, että jatkan blogiani vielä hyvän aikaa. En tietenkään osaa sanoa onko ”hyvä aika” vuosi, kaksi tai kolme, mutta oletettavasti luovutan vasta, kun koen saavuttaneeni tällä harrastuksella kaiken sen, minkä olen halunnut saavuttaa. Ja kun kaikki mehut on puristettu eikä intoni riitä uusiutumiseen, on aika väistyä ja antaa tilaa uusille tulokkaille. Mutta ei vielä. Ei nyt.

Blogini on opettanut minulle ihan hirveästi. Se on opettanut minut pukeutumaan (olin alkuaikoina ihan mahdoton tyylilyyli…), käyttämään koodausohjelmia, nameservereitä ja muita erilaisia ohjelmointisysteemejä. Se on opettanut nöyräksi ja pistänyt hiljaiseksi. Olen oppinut ottamaan kritiikkiä vastaan ja vastaamaan siihen kauniisti. Se on opettanut vallankäytöstä ja itsehillinnästä. …mikä onkin välillä äärimmäisen hankalaa (tänne nimittäin harvemmin päätyy ne eniten satuttavat, askarruttavat, ahdistavat tai pulmallisimmat jutut, joiden kanssa joudun taistelemaan työ- tai arkielämässä). Blogini on opettanut minulle valokuvaamisen taidon, josta onkin tullut toinen rakas harrastukseni. Lisäksi se on laittanut ajattelemaan. Jokainen postaus on kuitenkin käytävä mielessä läpi ja sen soisi olevan sellainen, josta te lukijat saisitte jotain irti. Ja on tämä puuha opettanut kirjoittamaankin. Huomaan hyvin, kuinka työtekstien tai muiden tuottaminen on nyt niin paljon helpompaa, kuin aikaisemmin.

Vaikka tämä bloggaaminen saattaa joistain teistä siellä ruudun takana vaikuttaa bimbon puuhalta, voin omasta puolestani sanoa, että kaikki tekeminen on aina joutunoloa parempaa. Vaikka kukaan ei blogistani innostuisi, minä olen saanut matkallani paljon. Olen oppinut koodaamaan. Olen oppinut kuvaamaan. Olen oppinut kirjoittamaan. Olen oppinut käyttämään photaria. Olen oppinut poseeraamaan. Olen oppinut markkinoimaan. Olen oppinut kasvattamaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tekemällä jotain, teenkin siis itseasiassa enemmän, kuin kuvittelinkaan tekeväni. :)

Rakastan herkullisia harrastuksia. Sellaisia, joihin ajatukset porautuvat ja muu maailma katoaa ympäriltä. Rakastan myös sitä, että minulla on oma juttu. Joku sellainen, jota teen vain siksi, että haluan. Ei siksi, että olisi pakko tai siksi, että joku toivoisi minun tekevän niin. Ja vaikka tämänkin postauksen tekemiseen on kulunut toista tuntia, tuntuu se merkitykselliseltä. Siltä, että se kannattaa tehdä ja siltä, että joku teistä ehkä pitäisi siitä. Saisi siitä mukavaa aamupala- tai iltaluettavaa. Kenties joku teistä innostuu aloittamaan oman blogin tai jonkun muun houkuttelevan harrastuksen. Kuka tietää. :)

Ihaninta päivänjatkoa sinulle! Muistathan antaa äänesi blogilleni Zalando Nordig Blogger Awards- kilpailussa. Äänen antamiseen menee vain minuutti, mutta sillä pienellä eleellä saat minut hymyilemään ja minun aamukahvihetkestäni onnellisemman <3 Kiitos!

Kuvat Tipu / Tipulandia

Love -Miau-