Häitämme juhlittiin 16.6.2012 Porvoossa.

Olen koonnut kirjoitukseeni pätkiä suunnitteluvaiheesta ja itse hääpäivästä. Kaikkea en kirjoita, sillä en muista tai viitsi. Tässä kuitenkin paksuimmat. Enjoy!

VALMISTELU 1,5 v. ennen juhlaa

Olin varannut vihkipäivän 3 vuotta aikaisemmin. Lisäksi olin vaihtanut sen 3 kertaa. Milloin ajankohta ei ollutkaan hyvä, milloin toivomamme juhlapaikka ei ollut avoinna. Kun päivämäärä lopulta vahvistui, oli 1,5 vuotta aikaa suunnitella bileitä.

Lähdimme liikkeelle isoista linjoista. Porvoon Tuomiokirkko, ehdoton vihkikirkko.

Juhlapaikka
Emme halunneet perinteistä seurataloa, joten etsimme juhlatilaa muista kategorioista. Haikko – varattu, Cafe Gabriole – ihana, mutta entisenä työpaikkana ei… Äitini kartano Ristiinassa – ihana, mutta turhan kaukana Porvoon Tuomiokirkosta. Cafe Onni – kaunis ja valoisa, mutta todella kallis. Oma kotimme – periaatteessa mahdollinen, mutta olisiko juhlapukuni vähän överi näinkin latteassa tilassa. Vasta muutaman mutkan kautta kuulimme Sannaisten Kartanosta, jonne yhtenä kesäpäivänä ajelimme.

Heinäkuu 2011. Kartano on kiinni. Kolkuttelut oveen tuottivat tulosta, sillä paikalla oli kartanon kokki. Hän antaa meille luvan katsoa tilaa ja kierrellä eri kerroksissa. Monet sanovat, että kun oikean hääpuvun löytää, sen tietää heti. Meille kävi näin Sannaisten Kartanon kanssa. Rakastuimme siihen oitis ja tiesimme mitä halusimme!

Bändi
Hemmabeast. Ainakin osa tätä jengiä. Se osa, johon on varaa. Syystä, että se on Sakun lempibilebändi. Muutaman kömpelön soittoyrityksen jälkeen saimme Zarkus Poussan kiinni ja hän lupautui juhliimme Marzi Nymanin ja Tuppuraisena tunnetun basistin kanssa.

Hääauto
Veljeni valkoinen Chevy. Emme ole juurikaan autojen perään, joten koin veljeni kauniin auton riittävän.

No siinähän ne sitten olikin. Kukat, teemavärit, puku, koristeet ym. oli mielestäni toissijaisia ja hoidettavissa sitten joskus… :)
……………………..

ESIVALMISTELUT

Puvut
Mielestäni on turhaa käyttää tuhansia euroja puvuni hankintaan, sillä halvemmallakin saa. Puvun istuvuus on tärkeätä, samoin tyyli ja materiaali jossa viihtyy. Minulta meni kaksi päivää pukuni hankkimiseen, toinen Helsingissä, toinen Tampereella. Hinnaksi tuli tasan 500 €, se mihin olin varautunut. Puvussa mietitytti ainoastaan sen liiallinen tyttömäisyys, (31- vuotiaana ei enää halua näyttää 22 -vuotiaalta) mutta myyjien ja kaason vakuutellessa aikansa, uskoin heitä.

Sulhasen puku vuokrattiin Valkoinen Kreivitär- nimisestä porvoolaisesta liikkeestä.

Lumin puku teetettiin. Ihana tuttavamme halusi tehdä työt häälahjaksi ja saimme siitä juuri niin kauniin, kun halusimme. Puvussa yhdistettiin samaa tyyliä ja materiaaleja minun puvussani.

Nooan puku tilattiin englantilaisesta verkkokaupasta. Hinta, noin 45 €. Suosittelen!

Sormus
Sormukset (vihkisormus ja huomenlahja) löytyivät häämessuilta helmikuussa. Vaikka sormukseni on jonkun mielestä (kaikkien äitien) epäkäytännöllinen, minä rakastuin siihen! Ihan sama, vaikka se  kerää likaa, sitähän varten on puhdistusaineet.

Teemaväri
Mieheni ei ollut yhtään kiinnostunut teemaväristä. Minä sain siis vapaat kädet ja vaikka itsekään en ole perinteisen teemaväri-ajattelun ystävä, koin sen olemassaolon kuitenkin käteväksi. Teemaväri valittiin kukkakaupasta, jossa päädyin fuksianpunaiseen ja hopeaan.

Hääkutsut
Halusimme elokuvateemaisen hääkutsun, sillä koemme rakkaustarinamme syntyneen hyvin elokuvamaisesti. Juliste on A3 kokoinen.

 

Kukat
Kukat tilasin Porvoon Amadeuksesta. Itselleni valitsin pitkän ja kapean, sydämen mallisen kimpun. Mieleni teki ottaa oikein valtava ja rönsyilevä hökötys, mutta puvussa olevien organtza-liehukkeiden vuoksi koin sen liian massiiviseksi. Kaasoille valitsin rannekukat ja äidit saivat sydämen malliset rintakoristeet. Sulhanen, Nooa, bestmanit ja isät saivat rintakukat. Lumi sain pikkukimpun ja pöytiin varasimme ruusupurkkeja. Lisäksi oli heittokimppu.

Teemaväri näkyi lähes ainoastaan kukissa. Niinpä olin hiukan pettynyt, kun äitien kukat olivat enemmän possunpunaiset, kuin fuksianpunaiset. Samoin pöytäkukat olivat täysin possujen väriset… Ilmeisesti olimme ymmärtäneet myyjän kanssa toisiamme väärin, tai jossain oli muuten vain ollut ajatusvirhe. Näitä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta kukat olivat fantastiset!

Valo,- ja videokuvaus
Olemme tavattoman onnekkaita. Omistamme ystäviä, joilla on niin suuri sydän, että haluavat antaa meille häälahjaksi jotain niinkin arvokasta, kun häävalokuvauksen, tai videokuvauksen. Kiitos Nani Annette Photography, kun ikuistit juhlamme valokuvin! Ja kiitos Janke ja Atte, että videokuvasitte häämme ja teitte niistä yhä uudelleen elettävät!

Polaroid-kamera
Olin jostain saanut päähäni, että halusin polaroid-kameran, jolla ottaa kaikista juhlavieraista kuvat vieraskirjaa varten. Metsästin kameraa lukuisista eri paikoista, mutta en löytänyt. Niinpä tilasin sen uutena paikallisesta valokuvaliikkeestä. Hintaa kameralle ja valokuvapaperille tuli yhteensä noin 130€. Ihana hankinta, vaikka hiukan kallis kertakäyttötarkoitukseen. (PS. Kameran saa vuokralle, jos on tarvetta!)

Auto
No se siitä sitten… Veljeni möi valkoisen autonsa ja hommasi tilalle pienen mustan! Eikun etsimään uutta. Jossain vaiheessa olimme täysin valmiit lähtemään joihinkin naurettavan näköisiin mineihin, jotka oltiin naamioitu hääteemalla. Autot olisivat kuitenkin vaatineet roppakaupalla askartelua, jota minä henkilökohtaisesti kammoan, joten minit saivat jäädä. Löysimme ok hintaisen (lue kalliin, mutta jostainhan se auto oli saatava…) tuliterän limusiinin Kouvolasta ja soitimme vieläkö päivä olisi heille mahdollinen. Tärppäsi! Saimme siis allemme täydellisesti elokuvateemaan soveltuvan menopelin.

Ilmapallot
En tiedä miksi ihastuin ajatukseen ilmapalloista, jotka jaettaisiin juhlaväelle kirkon portailla riisin tai saippuakuplien sijaan. Ne kuitenkin halusin, väenvängällä. Lukuisten soittojen ja selvittelyjen kautta sain hommattua pallot Max o Mia- nimisestä lastentarvikeliikkeestä Porvoon vanhasta kaupungista. Halusin värikkäitä palloja, sillä koin niistä kuvastuvan elämän sen monenkirjavissa väreissään. (niin taiteellista *yskbulshittiä* että…)

…näin jälkeenpäin ajatellen ne näyttivät vähän sirkuspellen palloilta. S:kin nauroi, että onkos tivoli tullut kaupunkiin, kun pitää olla niin monenkirjavia palloja. :D Kerrankin hänellä oli mielipide väreistä! Myönnän, yksiväriset olisivat olleet paremmat…

HÄITÄ EDELTÄVÄ ILTA

Hääpäivää edeltävänä iltana yksi kaasoistani, Henna saapui viimein Espanjasta Suomeen. :) Menimme yhdessä kartanolle laittamaan plaseerauskortit ja pöytälahjat, sekä ripustamaan valokuva-pyykkinarut.

Kartanohäät, joissa on pitopalvelu itsessään, on tavattoman helppo ja huoleton tapa järjestää juhlat. Meille ei jäänyt iltapuhteeksi kun bändikamojen roudaus (jonka miehet tekivät), lastenhuoneen rakentaminen (juhlat olivat omiamme ja heidän serkkujaan lukuunottamatta lapsettomat) ja pöytäkoristeiden lisäys. Oli siis myös aikaa juoruta ystävien kanssa!

HÄÄPÄIVÄ

Aamulla klo 6.30 ensimmäinen kaasoistani lähtee kampaajalle. Minä olen seuraava. Kampausaikani oli klo 8:30. Kun tulen kampaajalta, on viimeinenkin ulkomailta kotiutuva kaasoni saapunut meille! On ihana tunne saada kaikki rakkaat ystävät tämän yhden päivän ajaksi yhteen! Ihan jo siitä syystä pitäisi uusia valat vuosittain. ;)

Hääkuvat otimme ennen vihkimistä Sannaisten kartanolla. Ja eikun naimisiin!

Plaseerauskortteihin olimme keksineet kaikille jollain tapaa kuvaavat ”tittelit” helpottamaan pöytäpuheenaiheiden syntyä.

Naiset saivat lahjaksi sormukset. Miehille annoimme sikarit. Tässä myös muita kuvia juhlatunnelmista.

RUOKA

Ruoka Sannaisten Kartanolla oli aivan mielettömän herkullista! Itselleni ei hääpäivänä tullut sellaista ”en saa mitään alas” -fiilistä, josta monesti kuulee. Me söimme S:n kanssa kuin laivan buffassa. :)

OHJELMA

Ruokailun jälkeen oli vuorossa videokatselmus. Koska rakkaustarinamme on meistä elokuvamaista, päätimme tehdä videon siitä, miten kaikki alkoi. Näkemyksemme poikkesivat kuitenkin totaalisesti toisistaan, joten lopulta päätimme tehdä omat versiot. :)

HÄÄKAKKU

Hääkakuksi olimme valinneet fuksianpunaisesti koristellun prinsessakakun. Nams! Kakuttelun jälkeen ohjelmassa oli tietokilpailu koskien meidän lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Kysymyksiä oli 10 ja voittajapöytä sai lahjaksi pullollisen kuohuvaa. Kilpailun jälkeen oli morsiuskimpun,- ja sukkanauhan heitto.

HÄÄTANSSI

Olen joskus sanonut, että olisi ihanaa tanssia häävalssi Tipun laulamana (olenhan ykkösfani). Haaveeni toteutui! Hääkappaleemme oli Christina Perrin upea Thousand years- biisi Kiitos myös bändille, joka koostui pelkästään bestmaneista.

BÄNDI:

S on musiikkimiehiä ja arvostaa hyvää musiikkia. Niinpä bändissä ei tingity, vaikka välillä bändin hinta tuntuikin hurjalta lisältä kaiken päälle. Paikalla oli Hemma Beast- kokoonpanosta Marzi Nyman, Zarkus Poussa ja herra Tuppurainen (en muista hänen etunimeään…) Meno oli mitä mielettömin! Hyvä, ettei tingitty tästä ohjelmanumerosta.

HÄÄYÖ

Hääyön vietimme Haikon kartanossa ja häämatkalle lähdimme heti seuraavana maanantaina. Päivä oli onnistuneempi, kuin osasin odottaakaan! Juhlaväki viihtyi, ruoka oli ihan sairaan hyvää, juotavaa oli tarpeeksi ja aikataulu sujui täysin odotustemme ja laskelmiemme mukaan.

Kade teille kaikille, jotka vielä saatte omia juhlianne juhlia! Päivästä tulee upea!

Kiitos, että jaksoitte pitkän postauksen loppuun saakka.

Love -Miau-