Kerroin miehelleni jo joskus kesällä odottavani joulua. Tämä oli minulta paljon, sillä yleensä en odota mitään talveen liittyvää. Uskon fiilikseen vaikuttavan isosti sen, että saimme viettää viime vuonna ison osan talvesta Thaimaassa. Sain aurinkoenergiaa kehoni täydeltä, eikä ajatus talvesta ollutkaan niin vastenmielinen, kuin yleensä.

Toki minä joulusta pidän. Olen aina pitänyt. Pidän kuusen tuoksusta, meidän uskomattomista joulukuusenkaatoreissuista (yleensä aina joltain alkaa valumaan verta sormesta), jouluruuista, pimeydestä ja tunnelmallisista valoista. Rakastan joululahjojen ostamista (paketoimista inhoan) ja ensimmäisiä glögihetkiä. Tässä fiiliksiä viime vuoden joulustamme.

Koen jotenkin, että näin aikuisena joulusta nauttii ehkä eniten silloin, kun sitä suunnittelee ja ajattelee. Itse aatto on monesti aika kiireinen. Tupa täyttyy juhlijoista, joille on laitettava lämmintä glögiä, on valmistettava iso määrä ruokaa, on ehdittävä joulurauhan julistukseen ja mahdolliseen joulukirkkoon. On käytävä saunassa ja hautausmaalla. On keitettävä riisipuuro ja se on syötävä harmonisesti maistellen ja leppoisia puhellen. Lapsille on tärkeintä nähdä aamun piirretyt ja odottaa illalla saapuvaa joulupukkia. Ihmettelen suorastaan, miten me ehdimme yhden päivän aikana tekemään tämän kaiken? Eikös tästä luulisi tulevan jo kamalan stressaantuneeksi? Pahinta tässä on kuitenkin se, että jouluna ihmisten oletetaan käyttäytyvän täydellisesti: ”Lapset lapset, nyt ei kiljuta, on jouluaatto! Tänään ollaan oikein rauhassa ja nautitaan joulutunnelmasta” ”Reino, nyt ei lueta lehtiä. Nyt lämmität saunan ja takan. Ja sitten laitat kynttilät palamaan. Kyllä pian on ihanan tunnelmallista.” ”Ei äiti nyt ehdi leikkimään, tässä on kuulkaas joulupuuro tulilla. Se ei saa palaa pohjaan. Kuka kattaa pöydän?” jne jne. Illalla, kun lahjat on jaettu ja lapset ovat päässeet leikkimään uusien lelujen kanssa, on viimein aikuistenkin aika hengähtää. Vasta silloin aikuinen ehtii nauttimaan täysin stressittä kynttilöistä ja saunan jälkituoksuista.

Vaikka eihän tämä tietenkään kaikilla näin mene. …mutta meillä on mennyt. Ja juuri tämän takia koen, että me aikuiset voisimme aloittaa joulufiilistelyt hyvissä ajoin, kun iltamme eivät ole täynnä uuvuttavia perinne-reissuja. Niinpä minä ripustan jouluverhot jo tänään ja etsin joululiinat pöydille. Voisin aloittaa myös joululahjaostokset vierailemalla eri verkkokaupoissa.

Lapsille ostin toissavuonna yhtä sun toista netin eri verkkokaupoista. Homma toimi yllättävän hyvin! Paketit saapuivat lähipostiin, josta ne oli helppo noutaa. Suunnittelin tekeväni saman tänäkin vuonna. Vanhemmilleni löysin äsken muuten ihania sisustustuotteita Espritin verkkokaupasta, kun sattumalta eksyin heidän sivuilleen. Olen aina pitänyt Esprittiä laadukkaana ja hyvänä merkkinä, mutta vaatehankinnat kyseiseen liikkeeseen ovat jääneet vähäisemmiksi. Nyt kun tilaaminen onnistuu myös netin yli ja valikoimissa on vaatteiden lisäksi aivan ihania sisustustuotteita, tulen ehdottomasti tilaamaan lahjoja myös heiltä.

(Sivukommenttina: Porvooseen avattiin syksyllä Espritin liike. Olin asiasta ensin innoissani. Sitten kävelin liikkeen ohi. Se vaikutti kamalan kalliilta ja aikuismaiselta. Kävin sisällä, huivi makoin 79 €, poistuin liikkeestä, enkä sen koommin ole astunut kauppaan. Nyt kun verkkokaupassa pääsin tutkimaan tuotteita kaikessa rauhassa ilman osto / ulkonäköpaineita, löysin valikoimista vaikka mitä kivaa! Miksi ihmisen pitääkin olla niin ennakkoluuloinen ja tyhmä, ettei anna olemassa oleville liikkeille mahdollisuutta? Sillä tuskin Porvoon liike puraisisi, vaikka sisään menisinkin… hahhahhaa! Kokeilen kyllä pian. ;) )

No mutta nyt eksyin aiheesta! Astianpesukoneen asentaja on meillä aivan kohta. Lasken hänet sisään ja alan sitten silittämään niitä jouluverhoja. Ihanaa tiistaita sinulle ja anteeksi joulupostaukseni jo lokakuun puolella… Nyt tuli vaan sellainen fiilis! :)

Love -Miau-