Tänään oli niin fantsu päivä! Olimme sopineet Tipun kanssa tekevämme jotain kivaa. Soitin hänelle aamulla ja sain kuulla hänen olevan Vantaan Ikeassa. Tästä innostuneena sovimme treffit Jumboon noin puolen tunnin päähän. Noh, siinä sitten pakattiin kasseja, harjattiin hiuksia ja sen semmoista, kunnes yht´äkkiä kuului kolahdus ja sen perään tuli itku. Kiiruhdin eteiseen ja näin tyttäreni hajuveden ja sirpaleiden ympäröimänä. Hänen tuliterä ja ensimmäinen Hello Kitty- tuoksunsa oli pudonnut maahan ja särkynyt. Huoh… Rauhoittelin pienen, hain pesuvälineet ja aloitin siivoilut. Puoli tuntia myöhemmin ilmoitin Tipulle, että matkalla oltiin. Myöhässä, mutta tulossa.

Ensimmäisenä kävimme kahvilla. Oli ihanaa pulista Tipun kanssa paksuimmat ja vasta sen jälkeen aloittaa kaupoissa kiertely. Olin varannut lapsille mukaan täyteen ladatun kännykän ja laturin koska tiesin, etteivät he jaksaisi kovinkaan kauaa perässäni kävellä. Mukana oli myös lämmintä vaatetta ja muutamia tiedossa olevia lapsi-hankintoja, joiden avulla tiesin tenavavien kulkevan kiltisti kanssani kaupasta toiseen. :)

Mukaan tarttui vaikka mitä! Jakku, farkut, hiuspantoja, lasten vaatteita jne. Eikä masukaan tyytymättömäksi jäänyt. Milloin kävimme kakulla, milloin syömässä kunnon ruokaa. Milloin herkuttelimme jäätelöllä ja milloin kylmillä juomilla.

Vaikka shoppailu lasten kanssa kuulostaa utopistiselta, tuntui se tällä kertaa sujuvan ihmeen hyvin. Jos lapset olivat kitisseet kovasti, olisimme tietenkin lähteneet kotiin. Nyt rutinaa aiheutti lähinnä jatkuvat epäonnistumiset. Esim. Lumi testaili uusia tuoksuja kaikkiin sormiinsa ja harmistui lopulta, kun kädet haisivat kamalilta. Lopputulos oli siis se, että juoksimme läpi valtavan ostoskeskuksen etsien vessaa ja sopivaa käsienpesupaikkaa. Ja muuta tällaista pientä.

Fiiliksen totaalivaihtuminen:

Ps. Näitä postauksia on yllättävän hankala kirjoittaa. Pelkään eniten, että saan paheksuntaa siitä että olen raahannut lapsia perässäni kaupassa. Tai siitä, että olen ostanut pienelle tyttärelle tuoksun. Tulee automaattisesti tarve kirjoittaa postaus niin, että elämämme ja päivämme vaikuttaisi täydelliseltä. Niin kuin olisin maailman paras äiti ja tietäisin tarkalleen, kuinka pidän tilanteen hanskassa. Totuushan on se että olin itsekäs, kun halusin kierrellä kauppoja kaverini kanssa. Olin vastuuntunnoton, kun annoin lasteni pelata kännykkäpelejä. Olen turhamainen, kun ostin tyttärelleni tuoksun. En oikeasti haluaisi kertoa näitä teille, koska pelkään niin paljon paheksuntaanne. Mutta toisaalta, tämän postauksen kirjoittaminen oli tätä puuskahdusta lukuunottamatta yllättävän vaikeata. Tunsin olevani naurettavan vähäsanainen ja siistikielinen. Ja siksi halusin tähän loppuun kertoa miltä minusta oikeasti tuntui. Heh.

Oikeastikin reissu meni yllättävän hyvin. Lapset tosiaan kulkivat perässä todella kiltisti. Etsin heille hyvät istumapaikat kulloisestakin kaupasta, näytin miten soittaa minulle jos tulee hätä ja pidin koko ajan lapset silmissäni. Kävimme vähän väliä syömässä, juomassa, pissalla, käsien pesulla ja lasten himokaupoissa. Kyllä heistä huolta pidettiin. Mutta joo, päivä oli pitkä ja kotimatkalla kysyin ihan tosissani, oliko se ollut heille kamala. Kuulema oli. Lumista siksi, ettei hänen rakas pehmolelunsa ollut päässyt shoppailemaan ja Nooasta siksi, ettei hän päässyt BR-lelukauppaan. Muuten kaikki oli mennyt hyvin. Olenko siis itselleni liian ankara, kun poden huonointa mahdollista omaatuntoa siitä, että tämän kerran halusin raahata lapseni ostoksille? Etten jäänyt kotiin ja antanut heidän leikkiä naapurissa ja leegoillaan. Onko kuitenkin niin, että pelkään enemmän ihmisten paheksuntaa ja muiden mielipiteitä, kuin se että näkisin tilanteen ihan oikeasti ”uhrien” näkökulmasta. Uhrien, jotka saivat mässätä herkuilla, pelata lempipelejään, ostella koruja, vaatteita ja kenkiä ja hassutella oman äitinsä kanssa. Nyt kun sain tämän ulos itsestäni voin ehkä sittenkin huokaista. Ehkei minulla oikeasti olekaan syytä pahaan mieleen ja tekemisteni peittelyyn. Ehkä jo nyt voin sanoa, että meillä tosiaan oli kiva ja antoisa päivä ja me kaikki nautimme siitä! Kukin omilla tavoillamme.

Kiitos, ettette tuomitse.

Love -Miau-