BlogBook

Cristal Snow

Paha päivä.

Argh! Ugh! Grrr! Mrr!

Aurinko paistoi nätisti aamulla kun heräsin. Olin oikein loistavalla tuulella. Keitin vahvaa kahvia. Kävin läpi työpostit. Nautin hitaasta aamusta, pesin pyykkiä. Ja aloin tekeen töitä. Maanantai ja tiistai on yleensä päiviä jolloin aloitan editoimaan seuraavan viikon ToosaTV-osaa, ja nää on myös päiviä, jolloin alan valmistautumaan seuraavan viikonlopun kuvauksiin käsikirjoittamalla kuvattavaa matskuu…

Tänään ei lähtenyt. Ei editointi. Ei käsikirjoitus. Turrutin päätäni sitten muutaman tunnin katsomalla jotain sarjoja netistä, toivoen inspiraatiota. Ei. Ei sitten millään. Luomisen tuska. Löysä paska. Mikään ei naurata. Mikään ei huvita. Hyvin pian alko v*tuttamaan auringonpaistekkin. Suljin kaihtimet. Makasin tunnin sängyssä. Tuijotin kattoa. Söin leivän. Kuivaa jauhomössöä. Selasin youtubevideoita. Tämän viikon vetonaulana toimii tyttö joka puhuu siansaksaa ja laulaa eri musatyyleillä. Lahjakas mimmi. Sitten katselin kun ventovieraat suutelee toisiaan. Niitä on kaksikymmentä. Mietin hetken kuinka mä kuolen yksin.

Tää on ajatus jota käyn läpi ikisinkkuna kuusi kertaa päivässä. Aina kun näen pienenkin rakkauden eleen. Mies kaupassa kysyy vaimolta: ’Pitääks ostaa kahvia?’ Mä ajattelen: ’Mä joudun aina ostamaan omat kahvini, kuolen yksin’. Pariskunta kävelee käsi kädessä vastaan ja mä ajattelen, ’Multa vois ihan hyvin amputoida kädet, ei niihin kukaan tartu. Mä kuolen yksin’. 20 tuntematonta suutelee ihmisiä joita he ei oo koskaan tavannut. Jotku heistä on salee päätynyt treffeille. Voisko olla romantisempaa tarinaa kerrottavana lapsenlapsille? EI varmaan.

Mä kuolen yksin.

Päätän kirjoittaa blogin mun vitutuksesta. Ajattelin, josko angstin purku parantais oloo, mutta se on johtanut siihen, että tänään klo 17:00 mennessä, mä oon jo ajatellut kuusi kertaa sitä, että mä kuolen yksin. Kiintiö on täynnä. Taidan turruttaa pahan oloni katsomalla B-luokan kauhuleffoja loppuillan. Niissäkin aika moni kuolee, ja melkolailla enemmän traagisesti kuin minä. Sitten joskus…. Yksin.

 

 

3 kommenttia

Avatar
M-K

No ET SaLeE kuole Yksin! (…tai kuka sitä ihan exact momenttia nyt osaa aavistaa) …mutta tarkoitan, että älä nyt sentään(vielä) amputoi niitä käsiäs. Ja Jos joskus amputoit, niin katso että saako niitä edes jotenkin ”hyötykäyttöön” jotenkin/jollekkkin!? :O ;) Kyllä sulle joku elämäsi aikana sen Kahvipaketikin Varmasti ehtii ostaa. Siis niinkuin parisuhteessa. Se eleenä tuskin riittää ihan kauhean kummoiseen suhteeseen…noin niinkun, jos Ei muuta saantia ole..kuin tuo kahvipaketti :O Jep- Saa V*tuttaa ja se luomisen tuska On kyllä ihan kaaaaameeta! Tee jotain ihan odottamatonta ja ”herätä” ittes… ehkä saat uutta näkökulmaa/Poweria! Toinen vaihtoehto on tietysti piehtaroida ihan kunnolla siellä V*#tutuksessa Ym:ssa!! ;)

Avatar
Marko

Just joo ootkohan katsonut itseäsi peilistä viimeaikoina!! Et ihan yksin taida kuolla. Hauskaa viikonjatkoa sulle.

Avatar
Kadia

:/ reppana :(

Vastaa käyttäjälle Kadia Peruuta vastaus

Kirjaudu/rekisteröidy Blogbook-tunnuksella

Voit kommentoida jättämällä nimesi ja sähköpostiosoitteesi tai kirjautumalla sisään.