Luulisi, että oikeistolaiset olisivat hyviä humoristeja, koska oikeistolaiset ovat hyviä pilkkaamaan erilaisia ihmisiä. Lisäksi oikeistolaiset osaavat tehdä erotteluja parempi- ja huonompiarvoisten ihmisten välillä, joten heillä pitäisi olla ”silmää” naurunarvoisille asioille – kuten vaikka ulkomaalaisille, vammaisille ja köyhille.

Mutta paras huumori ei synny toisten pilkkaamisesta, vaan nöyryydestä, kömpelyydestä ja itsekritiikistä. Näissä asioissa oikeistolaiset ovat täysin kykenemättömiä.

Vasemmistolla on Jon Stewart, Bill Maher, Stephen Colbert, John Oliver, Ricky Gervais, Bill Hicks, Lewis Black, Marc Maron….

Oikeistolla on… Niin, kuka? Ei tule montaa mieleen. Ehkä joku Dennis Miller, joka ei ole edes kovin hauska. Tai edes yhtään hauska. Siis oikeasti: Dennis Miller ei mitenkään pärjää vertailussa vasemmistolaisille vaihtoehdoille.

Tosiasia on, että harva koomikko määrittelee itsensä oikeistolaiseksi. Ainakaan menestyvä koomikko.

Tietenkään kaikki, jotka eivät määrittele itseään oikeistolaiseksi, eivät ole vasemmistolaisia. On nimittäin olemassa a) selkän vasemmistolaisia koomikoita, ja sitten on olemassa b) koomikoita, jotka eivät määrittele itseään vasemmisto-oikeisto-akselilla; mutta yksinkertaisesti ei ole olemassa c) oikeistolaisia koomikoita, ainakaan konservatiiveja.

Monet, esimerkiksi Louis C.K. ja George Carlin, tai South Parkin tekijät Matt Stone ja Trey Parker, pilkkaavat sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia ideologioita.

Anarkismi, libertarismi ja kaikenkattava kriittikki sopivatkin koomikolle, koska hyvän komedian tehtävä on olla kriittinen kaikkea kohtaan. Koomikot voivat osoittaa mikä on naurettavaa itsensä liian vakavasti ottavissa ideologioissa – ja ihmisissä, jotka ottavat itsensä liian vakavasti.

Mutta tiettyyn oikeistolaisuuteen ei vaan kuulu huumorintaju. Tämän on Christopher Hitchens jo osoittanut naisista. (Tuon tosin voi ottaa huumorinakin.)

Oikeistolaiset ovat hyviä löytämään puutteita ja virheitä muissa, mutta he eivät helposti kykene käyttämään hyödykseen komedian kahta suurinta lähdettä – reipasta itsekritiikkiä ja voimassaolevien valtarakenteiden kyseenalaistamista. Tämä johtuu siitä, että oikeistolaisuuden perustana on kritiikitön itsekeskeisyys ja kaiken uuden ja erilaisen vastustaminen, eli vanhojen instituutioiden ja ajatusmaailmojen, sekä ylpeiden yli-ihmisten (bisnesmiesten ja pappien), puolustaminen.

OikeistolaisiLLE on helppo nauraa, mutta oikeistolaiSET eivät yleensä ole huumorin tekijöinä – ainoastaan kohteena.

Paras huumori ei välttämättä ole vasemmistolaistakaan, vaan kenties vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelun ”tuollapuolen.” Mutta selvää on, että vasemmistolla on luontaista kykyä, joka oikeistolaisilta puuttuu, olla ylpeiden ihmisten itsevarmuutta ja kaikkia dogmeja kyseenalaistava.

Tämän takia vasemmistolaisia koomikoita on enemmän ja he ovat ehdottomasti parhaita.