Brunssikulttuuri on ollut viime vuosina kovassa nosteessa täällä Suomessakin. Brunssin käsite on varmasti suurimmalle osalle tuttu, eikä sitä tässä sen enempää tarvinne avaamaan alkaa (eng. breakfast + lunch = brunch). Vaikka brunssin suosio onkin ollut huimassa kasvussa, on kuitenkin yllättävän hankala löytää paikka, jossa voisi viikonloppuna tämän puolen päivän aikaan / jälkeen nautittavan aterian nauttia. Puhun nyt siis Helsingin ja pääkaupunkiseudun ulkopuolisesta Suomesta.

Viime viikon sunnuntaiaamuna herätessäni iski tämä brunssinhimo. Googlettamalla Lahden seudulta ei löytynyt brunssia tarjoavia paikkoja kuin yksi; matkustajasatamassa sijaitseva Kaunis Veera (ravintola Roux tarjoaa myös brunssia, mutta he olivat tämän kanssa edelleen kesätauolla). Heidän brunssinsa oli jo kuitenkin testattu, joten etsintäsädettä oli syytä laajentaa, ja reilusti. www.brunssipartio.fi on hyvä sivusto brunssipaikkojen ja -arvioiden hakuun, jos haluat syödä pääkaupunkiseuulla, mutta muualle Suomeen tuolta on ainakin vielä toistaiseksi heikosti tietoa saatavilla.

Olin kuullut Porvoossa olevan todella hyvä brunssitarjonta, joten päädyimmekin suuntaamaan auton noin tunnin päähän Lahdesta ja tuohon turistien suosimaan kesäkaupunkiin. Toimisihan brunssimatka samalla myös kesäretkenä Porvooseen. SicaPelle valikoitui meille sopivaksi paikaksi esimerkkimenunsa siivittämänä ja olin tottakai kuullut paikasta jo aiemminkin pelkkiä ylistäviä kommentteja. SicaPelle tarjoaa brunssiaan sunnuntaisin klo 12.00-16.00. Saavuimme Kirkkotori 3:n helteiseen pihaan klo 12.02 ja paikan terassi kuhisi jo tuolloin nautiskelijoista. Olimme liikkeellä ilman pöytävarausta, mutta onnistuimme saamaan terassin viimeisen vapaan kahden hengen pöydän käyttöömme.

SicaPellen kutsuva sisäänkäynti

Valkoiseksi maalattua metallia, Riedelin viinilaseja, kangasservettejä, tuplakatteet ja tuikkukipot – tyylikästä, muttei liian prameaa. 34 euron hintainen brunssi voi kuulostaa kalliilta, sillä saahan niitä ”mättöbrunsseja” alle kahdellakympillä. Olen eri mieltä! Käännetään asia toisin päin… kuinka monesta paikasta saat laadukkaan kolmen ruokalajin menun hiukan yli kolmellakympillä, miellyttävässä miljöössä ja ammattitaidolla tarjoiltuna? Harvassa ovat nämä paikat, mutta SicaPelle kuuluu ehdottomasti näihin harvinaisuuksiin.

Brunssifaktaa

Omaan brunssiini kuuluu oleellisena osana kupliva, joten tälläkään kertaa emme tehneet poikkeusta vaan luotimme tarjoilijamme suositukseen tarttua Barone Pizzinin Franciacorta roséhen (vk. 2008). Suositus ei mennyt pieleen, sillä kuiva ja marjaisa viini oli ryhdikkyydessään loistava aloitus tälle hetkelle ja yhtä lailla myös loistava kumppani runsahkolle alkuruokapöydälle. SicaPellen brunssin rakenne on seuraavanlainen: jokainen saa ruokailla alkuruokapöydän antimia niin runsaasti kuin haluaa, lämmin ruoka tarjotaan lautasannoksena valinnaisena päivän kalan ja lihan väliltä ja menu päättyy makeasti pöytään tarjoiltavalla jälkkärillä.

Ensikosketus herkkuihin alkuruokapöydästä

Tänä kyseisenä sunnuntaina alkuruoat olivat saaneet hienoisen Aasia-twistin, joka oli enemmän kuin mieluisa yllätys itselleni. Perinteisten croissantien, kananmunien, leipien ja kalojen lisäksi tarjolla oli muun muassa runsaasti salaatteja, juustoja ja hedelmäsalaattia. Alkuruokapöydän kunkuiksi kipusivat paikallistuotantona valmistettu maalaishenkinen lihapiirakka (hiukan muodoltaan kalakukkoa muistuttanut ja jauhetulla lihalla täytetty), joka tarjoiltiin dijon-sinapin kera sekä skandinaavisella tavalla höystetty Thaimaan ikisuosikkini, som tam (tulinen papaijasalaatti). Kaikki muut alkuruoat olivat positiivinen lisä näiden kylkeen. Niin, ja keittiö tervehti alkuruokien aikana sopivan mausteisilla merquez-makkaroilla, jotka dijonilla ryyditettyinä sulivat suussa.

Brunssi on katettu

Päivän kalana oli lohta ja lihana saksanhirveä. Tilasimme molemmat annokset, jotta pääsimme molemmista mauille. Runsaiden alkuruokien jälkeen maltillisen kokoisena tarjoillut pääruoka-annokset olivat todella fiksu idea. Annokset liikkuivat lautaselta vatsaa kohti barcelonalaisen Más Amor -roséviinin kyydittämänä. Saksanhirven kanssa nautittuna suuhuni tulvi metsäistä vadelman makua, kun taas lohen kaverina viini tuntui selkeästi pehmeämmältä. Lohiannoksen kasvikset olivat miellyttävän napakoita ja perinteinen porkkanapyre ei jättänyt maultaan mitään toivomisen varaa. Saksanhirven kaverina lautaselta löytyi muun muassa mukavan hapokasta haudutettua punakaalia, makeahkoa juuriselleripyreetä, paahdettu punajuuren lohko ja mukavasti timjamilla maustettua lientä. Hymyilimme molemmat kilpaa auringon kanssa nämä herkut edessämme.

Lohta

Meat of the day eli saksanhirveä höysteineen

Jälkiruoka herätti keskustelua, pelkästään positiivistä sellaista. Perinteinen mustikkapiirakka on sellainen jälkiruoka, joka ei voi koskaan saada eteen kannettuna ketään pahalle tuulelle. Mustikkapiirakka oli tällä kertaa saanut kivan sicapelleläisen lisän: freshiä jogurttia, marenkia ja lunta (!). Kyllä, ravintolan pihapiirin Douglaskuusella maustettua lunta. Etenkin Sanna oli haltioissaan tästä metsäisen makuisesta lumesta, joka oli ajatuksenakin jo täysin uusi hänelle. Herkullinen brunssi päätyi Porvoon pahtimon tummapaahtoiseen kaffeen.

Syö vihreää lunta!

Loistava brunssi, aurinkoinen kesäpäivä, hyvät viinit ja paras mahdollinen seura. SicaPellen brunssi oli kokemus, eikun elämys, jota voi lämpimästi suositella kaikille. Juomineen reippaat 50 € per nokka kustantanut nautiskeluhetki oli mielestäni hinnaltaan erittäin kohtuullinen. Jos sinulle iskee sunnuntaiaamuna tarve itsesi hemmotteluun, niin ota suunnaksesi auronkoinen Porvoo. Et varmasti tule pettymään! :)