Parta

Kun drag-artisti Conchita Wurst (Thomas Neuwirth) voitti euroviisut osa suomalaisista järkyttyi. Pidin sitä hieman outona, sillä Euroviisut käsittääkseni ovat viihdettä ja suomalaisessa viihteessä mies, joka pukeutuu naiseksi, ei ole uusi juttu. Mieleeni tulee Vesa-Matti Loirin esittämä Tyyne, joka tuskin sai kansaa raivostumaan. Syy tähän raivostumiseen lienee siinä, että Neuwirth ei tehnyt pilaa vaan esiintyi vakavana drag-taiteilijana, jos hän olisi ollut koomikko niin tuskin tämänkaltaista ”raivostumista” olisi tapahtunut.

Raivostuneiden kansalaisten kommenteista esiin nousee parta. Itse en hänen parin päivän sänkeä parraksi sanoisi, mutta raivostuneille se tuntuu olevan liki ylitsepääsemätön asia. Entinen Kokoomuksen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara kommentoi FB-sivuillaan:

”Conchita oli puistattava ilmestys. Olisiko kappale voittanut myös ilman, että sen esitti parrakas nainen? Mitä epänormaalia keksitään ensi kevääksi. Parrakas nainen on sairas, koska hänellä täytyy olla vakava hormonihäiriö, jotta hänelle kasvaa parta. Kyseessä on usein kasvain lisämunuaisessa ja se vaatii leikkauksen. Drag-show on ok, mutta pitääkö pelleillä näin pitkälle? Kohta esitetään kehitysvammaisia tai synnynnäisiä epämuodostumia viihdeohjelmassa”

Ilmeisesti Asko-Seljavaaraa harmittaisi myös Euroviisuissa esiintyvä hormonihäiriöstä kärsivä sairas nainen. Drag-artisti kävisi, kunhan hänellä ei ole partaa – tai sänkeä. Toisaalta ymmärrän Asko-Seljavaaraa (74), koska hän on sitä ikäluokkaa, jolle erilaisuus usein saattaa olla puistattavaa – jotain mitä ei voi järjellä käsitellä. Pentti Kurikan nimipäivät  yhtyeen (ja muidenkin seikkojen) diggarina pidän kuitenkin hänen kannanottoaan melko puistattavana. Kun he vetävät hikisen keikan salilliselle keesipäitä ja karvanaamoja, joukossa tuskin on ketään, jota edes kiinnosta se, että bändin soittajat ovat kehitysvammaisia. Sillä ei ole merkitystä. Takarivistä korviaan pidellen kuitenkin saattaa löytyä vanhempi kehitysvammaisten hoitaja ja kauhistelee, etteivätkö ne voisi soittaa mukavampaa musiikkia –vaikka Fröbelin palikoita.

Suurimmalle osaa miehistä kasvaa parta. Conchita Wurstille se näyttää kasvavan kadehdittavan tasaisesti. Parta varsinkin hieman pidempänä hämmentää osaa ihmisiä. Ei ole harvinaista, että baarissa, ventovieras muutaman nauttinut, mies tulee kysymään, että saako hän koskea partaani. Parta koetaan maskuliinisuuden merkiksi, mutta tämän kokemuksen tuntevat vain ne, joilla partaa ei ole. Me partahemmot emme koe olevamme miehekkäämpiä – pidämme vain parrasta tai olemme liian laiskoja ajaaksemme sen joka aamu pois. Jonkinlaista itsevarmuudesta se saattaa olla merkki, sillä liki jokainen hameeseen sonnustautunut mies, jonka olen festareilla nähnyt on ollut partainen. Ainoa maskuliinisuuteen viittaava ilmiö tapahtuu rautakaupassa. Kirjoittamaton sääntö nimittäin kertoo, että jos rautakaupan voimakonehyllyn edessä seisoo partainen mies niin pitää mennä hänen viereensä, nyökätä herrasmiesmäisesti, vaihtaa muutama sana ja lyhytpartaisempi lähtee paikalta ennen isompi partaista.

Joskus partaa pidetään älykkyyden mittarina. Tämä pitää paikkansa, mutta parta ei kerro mitään sen kantajan älykkyydestä, vaan muiden ihmisten. Pitkään blogeja kirjoittaneena olen pistänyt merkille, että suuri osa saamastani negatiivisesta palautteesta viittaa partaani. En voi ymmärtää mitään lasten kasvatuksesta, koska olen karvanaama. ”Mitä tuollainen karvanaama mistään tajuaa” tai ”naamasi näyttää apinan *itulta” ovat melko yleisiä palautteita. Tuonkaltaisia palautteita lukiessa nauran – ja suin partaani.

Parta saattaa luoda katteettomia mielikuvia. Kapakan pöydässä partaani sukiessa saattaa saada kuvan, että olen läsnä ja filosofinen. Se on yleensä virheellinen päätelmä. Jos suin partaani niin olen luultavasti tylsistynyt ja Kierkegaardin eksistentialismin sijaan mietin, mitä söisin huomenna.

Usein kuulee myös kysyttävän, miksi minulla on parta. Kysymys on jokseenkin järjetön, ei minulla ole siihen vastausta. Se on sellainen kysymys, joka saa minut sukimaan partaani ja miettimään josko huomenna söisi siskonmakkarakeittoa. Pitäisikö siihen olla jokin syy – se on vain parta. Se ei ole kannanotto tai vihje persoonastani. En usko, että Thomas Neuwirthillä, taiteilijanimeltään Conchita Wurst, löytyy sen parempaa syytä, sille miksi hänellä on parta.

Arabialainen sananlasku kuuluu: ”Kun pojallesi kasvaa parta, älä neuvo häntä enää.” Tuskinpa Neuwirthkään tarvitsee neuvoja sen suhteen saako hän kasvattaa parran tai esiintyä drag-taiteilijana.

PS.
Itse Euroviisukappaleesta en osaa sanoa mitään, sillä en ole kuullut sitä.

Päivitys:
PPS. Nyt kuuntelin. Sehän oli kerrassaan loistava kappale!