Jälleen päädyin kirjoittamaan blogitekstin sosiaalisen median ansiosta. Huomasin somen viestivirrasta YLEn tekemän testin otsikolla Elvyttäisitkö vai leikkaisitko – testaa minkä lajin talousviisas olet, joka luokittelee talousnäkemystesi ja -mieltymystesi perusteella sinut johonkin taloustieteen koulukuntaan. En voinut edes tehdä testiä loppuun. Aiheeseen ”jonkin verran” perehtyneenä kysymykset näyttäytyivät minulle luokattoman huonoina ja toisaalta myös johdattelevina. Osasin arvata jo pelkkien kysymysten pohjalta, mitä testin laatija haluaisi ihmisten vastaavan, ja mitä mistäkin vastauksesta seuraisi. Ensimmäiset vastausselosteet sitten vain todistivat epäilykseni toteen.

Testissä on vain kahden lajin ”talousviisaita”. Tämä olisi ymmärrettävää, jos se edes karrikoidusti vastaisi talousviisaiden käymää keskustelua. Todellisuudessa ei ole mitään kahta suurta vastakkaista suuntausta, jotka erottuisivat muista jättäen ne marginaaliin. On yksi monimuotoinen valtavirta, ns. ”neoklassinen taloustiede”. Sen ainekset ovat värikkäitä, ja suuntauksesta on mahdollista tehdä erilaisia poikkeavia variaatioita. Sitten on olemassa useita selkeämmin erottuvia pienempiä suuntauksia menneisyydestä nykypäivään. Ne ovat mahdollisesti sulautuneet relevanteilta osiltaan valtavirtaan, kasvaneet irti tai muuttuneet jo lähinnä oppihistoriallisiksi aiheiksi. Nykyaikana vaihtoehtoisia talousnäkemyksiä ovat tarjonneet mm. itävaltalaisen, jälkikeynesiläisen ja markkinamonetaristisen koulukunnan edustajat.

YLEn testissä ”talousviisaiden” lajit olivat joko ”klassinen” tai ”keynesiläinen” koulukunta. Nykypäiväisen asetelman kannalta relevanttia koulukuntaa ei siis ollut vaihtoehtona. Mitä nämä YLEn tarjoamat suuntaukset siis ovat? Ensinnäkin klassinen koulukunta viittaa taloustieteen kehityksen alkuaikoihin, Adam Smithiin (1723-1790), David Ricardoon (1772-1823) ja Karl Marxiin (1818-1883), joita käsitellään lähinnä oppihistoriallisina niminä. Smithillä ja Ricardolla on muutamia relevantteja ajatuksia, joihin viitataan edelleen. Silti klassinen taloustiede oli sen verran alkuvaiheessa, ettei se laajasti tuntenut edes subjektiivisen hyödyn tai rajahyödyn teorioita. Keynesiläinen koulukunta juontaa nimensä John Maynard Keynesin (1883-1946) ajatuksia jakaneisiin suhdanneteoreettisiin ajatuksiin, jotka vaikuttivat eri aikakaudella. Keynesiläiset ovat käyneet debattia eri koulukuntien kanssa, mutta eivät olennaisesti klassisen koulukunnan kanssa, sillä ajassa ei voi matkustaa taaksepäin.

Testissä kysytään: ”Teetkö vain järkeviä talouspäätöksiä?”. Keynesiläisen perinteen mukaan vastaus olisi testin mukaan ”En” sillä perusteella, että

”Ihmiset ja yritykset pyrkivät usein tekemään järkeviä päätöksiä, mutta monissa tilanteissa niiden tekeminen on mahdotonta. Talouden pitkän aikavälin kehitys on epävarmaa. Esimerkiksi ihmiset eivät tiedä, miten talouskasvu ja työllisyys kehittyvät.”

Testi antaa siis kuvan, että vain keynesiläinen perinne ottaa huomioon, että tulevaisuus on epävarmaa, tieto niukkaa, ja että ihmiset voivat olla epäjohdonmukaisia. Siis jos et pidä ihmistä kaikkitietävänä laskelmoivana supertietokoneena, olet todennäköisemmin keynesiläinen. Yhtä lailla tuo vastauksen kuvaus soveltuisi itävaltalaiseen koulukuntaan tai jopa valtavirtataloustieteeseen. Jotta YLEn kysymyksen tekijät olisivat löytäneet keynesiläisten vastineeksi olkinuken, heidän on täytynyt hylätä oikeat talousviisaat vähintään reilun sadan vuoden ajalta.

Vielä suurempi epäkohta tekstissä oman aikamme kannalta on se, miten henkilökohtaiset mieltymykset, ideologiset kannat talouspolitiikkaan sekä arvoneutraalit tieteelliset näkemykset talouden dynamiikasta sotketaan häikäilemättömästi keskenään. Se, tekeekö vastaaja henkilönä järkeviä talouspäätöksiä ei liity mitenkään siihen, edustaako hän toissavuosisadalla vallinnutta vai 1930-luvulla suosioon nousseen koulukunnan jakamaa ihmiskuvaa. Yhdessä kysymyksessä kysyttiin vastaajan henkilökohtaista suhtautumista työttömyyskorvauksiin sekä valtion velkaantumiseen. Klassinen ja keynesiläinen suuntaus taloustieteissä pyrkivät ainoastaan selittämään talouden dynamiikkaa. Koulukuntien edustajilla on voinut olla henkilökohtaisia poliittisia ehdotuksia, mutta niitä ei pidä sotkea tieteeseen. Tieteen piirteisiin ei kuulu poliittinen agenda.

Kahdesta kysymyksestä löysin ainoastaan kaksi, jotka voisivat ylipäätään liittyä taloustieteen koulukuntiin: ”Ovatko liian korkeat palkat mielestäsi syynä työttömyyteen?” sekä ”Johtuvatko taantumat ja lamat nykyisestä talousjärjestelmästä vai ulkopuolisista tekijöistä kuten öljykriisistä?”. Miten minun pitäisi noihinkin vastata? Miten ”liian” korkeat palkat ovat päässeet syntymään? Tarkoitetaanko tällä minimipalkkoja? Siinä tapauksessa kyllä. Arvo on silti subjektiivista. Markkinoilla useiden eri työnantajien osalta tulee olemaan näkemyksiä työntekijän työpanoksen arvosta, ja niistä muodostuu dynaamisesti markkinahinta. Jos työnantaja A palkkaa työntekijän korkeammalla palkalla kuin B, C, D… keskimäärin, en näe tuon aiheuttavan työttömyyttä. Muuten joutuisin vähintään kiistämään arvon olevan subjektiivista ja olettamaan paljon muutakin, ehkä jopa talouden olevan nollasummapeliä. Nämä ovat oikeasti monimutkaisia asioita, joista ei voi vetää mutkia suoriksi ilman sen olennaisen kadottamista.

Onneksi kaltaisiani tosikoita talousihmisiä varoitetaan testin alussa:

”Vaikka testi on huolella tehty, siltä ei voi odottaa tieteellistä tarkkuutta. Ymmärrettävyyden vuoksi mutkia on vedetty suoriksi.”

Suotakoon se siis ihmiselle anteeksi, jos hän vetää pari mutkaa suoraksi. Testin tekijä olisi kuitenkin sentään voinut tulla takaisin sieltä viime vuosisadan alkupuolelta! Kyselyhän on suunnattu populaaristi suurelle yleisölle. Mitä hyötyä on tehdä harhaanjohtavia testejä juuri sille yleisölle, jolla ei todennäköisesti ole aikaisempaa ja parempaa tietoa varsin erikoistuneesta aiheesta? Testi yrittää johdatella ajatukseen, että olisi lähinnä sitä vanhaa klassista taloustiedettä ja sitten sitä nykyaikaista keynesiläistä taloustiedettä. Mainittakoon, että vasemmistolaiset ovat perinteisesti suosineet keynesiläisiä talousajatuksia, elleivät he ole olleet marxilaisia. Vastaavasti talousliberaalit ovat tyypillisesti debatoineet keynesiläisiä teorioita vastaan, mutta viimeisen vuosisadan aikana heillä on ollut uudempiakin teorioita kuin mitä YLEn testi yrittää olkinukeksi tarjota.

Yläasteella ja lukiossa yhteiskuntatiedossa yritettiin opettaa, että YLEn olemassaolo on välttämätöntä laadukkaan ja objektiivisen tiedon saamiseksi. Ennen oli sentään helppoa vältellä mm. TV-maksun maksamista. Nykyään veronmaksajat ja yritykset joutuvat väkisin maksamaan vielä enemmän, jotta kansalaisia voitaisiin sivistää mm. tällaisilla kyseenalaisilla testeillä.