Tunnettu itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä Friedrich von Hayek (1899-1992) keskittyi 1930-luvun bisnessyklidebatin jälkeen suuremman linjan kysymyksiin taloudesta, yhteiskunnasta, vapausfilosofiasta ja tietoteoriasta. Vuonna 1974 Hayekille myönnettiin taloustieteen Nobel-palkinto tunnustuksena hänen uransa alkuaikojen merkittävistä panostuksista suhdanneteoriaan. Hayek tunnetaan laajemmin yhteiskunnan dynamiikan ja informaation teorioista sekä yleisen liberaalin vapausfilosofian edistämisestä.
Olen kerännyt Hayekilta muutamia ytimekkäitä ja analyyttisiä lainauksia, jotka kiteyttävät hänen ajatteluaan. Ohessa on myös yksittäisiä sekalaisia faktoja lainauksiin liittyen.
Tämä artikkelista poimittu lainaus vuodelta 1944 kiteyttää Hayekin johtoajatuksen yhteiskunnan spontaanista järjestyksestä, jota hän tutki seuraavia vuosikymmeniä. Vuonna 1989 Hayek julkaisi viimeisen teoksensa The Fatal Conceit (suomennettu 1998: Kohtalokas ylimieli), joka on vähintäänkin lukemisen arvoinen.
Perinteiden merkitys korostui Hayekin yhteiskuntateorioissa. Hän näki, etteivät perinteet ole tulosta tietoisesta suunnitelusta, vaan sekä sivutuotetta että myös lähtökohta. Sosialismi oli Hayekin mukaan perheelle tai heimolle tyypillisen eettisen ajattelun laajentamista mittakaavaan, jossa sellainen ei ole enää luonnollista.
Vaikka Hayek ei harjoittanutkaan oppi-isänsä Ludwig von Misesin aprioristista metodologiaa ja prakseologiaa, jotain on selvästi jäänyt käteen. Se ilmenee tästä lainauksesta. Talous on ihmisen toimintaa, ja siinä on kyse keinoista.
Hayek tutustui Misesiin jo 1920-luvulla Wienissä ollessaan tuolloin vasta nuori sosialisti. Misesin teos Socialism (1922) herätti hänet ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Myös Hayekin omat kokemukset ensimmäisestä maailmansodasta ja valtiojohtoisuuden turmiollisuudesta olivat vielä tuoreina muistissa. Hayek oli vakio-oppilaita Misesin johtamassa yksityisessä lukupiirissä, joka ehti kukoistaa aikana ennen fasismin nousua. Hayek ja Mises olivat loppuelämänsä läheisiä kollegoita ja ystäviä. 1930-luvulla Hayek muutti Lontooseen, jossa hänellä oli vähemmän tukalat puitteet toimia akateemisesti ja harjoittaa ajatteluaan.
Seurattuaan sivusta toista maailmansotaa ja totalitarismia Hayek kirjoitti vuonna 1944 ehkä kuuluisimman yhteiskuntafilosofisen teoksensa The Road to Serfdom (suomennettu 1995: Tie orjuuteen), josta lainaus on peräisin.
Teos muistuttaa aiheiltaan samoihin aikoihin ilmestynyttä George Orwellin fiktiivistä teosta Eläinten vallankumous (1945). Orwell antoi Hayekin teokselle sekä tunnustusta että eriäviä näkemyksiä varsinkin vapaan markkinatalouden uhkakuvista. Hayekin talousnäkemykset ovat erikoisesti saaneet kovinta kritiikkiä juuri taloustieteellisten piirien ulkopuolelta.
Siinä, missä Orwell vertauskuvallisesti käsitteli Venäjän vallankumousta, Hayek analysoi yleisluontoisesti monien kansakuntien lipumista valtiojohtoisuuteen. Kehityskulku oli tuona aikana pelottavan tyypillistä natsi-Saksan lisäksi myös hänen isäntämaalleen Iso-Britannialle sekä tämän sotaliittolaiselle Neuvostoliitolle. Hayek omistikin kirjansa tästä syystä ”kaikkien puolueiden sosialisteille”. Kirjan ajatus kokonaisuudessaan on jäänyt monilta ymmärtämättä, mutta se on myös innoittanut ajattelijoita ja vaikuttajia jo vuosikymmeniä.
Myös Hayekin talousteoreettinen vastapari John Maynard Keynes piti teoksesta suuresti:
”Mielestäni se on merkittävä teos…Moraalisesti ja filosofisesti huomaan olevani samaa mieltä oikeastaan kaikesta sen kanssa: enkä vain myöntyvästi, vaan syvästi tunnustavalla tavalla.”
Vähemmän tunnettu jatko samalle kommentille kyseisestä kirjeestä on niitä harvinaisia tapauksia, joissa jopa Keynesin vastustajienkin on tunnustettava hänen onnistuneen jossain älyllisesti:
”Suurin vaara sinulle on mahdollinen epäonnistuminen teorioidesi soveltamisessa käytäntöön Yhdysvalloissa.”
Keynesin ”pelko” on käynyt tavalla tai toisella toteen, sillä Hayekin ja hänen aikalaistensa nimi liitetään usein poliitikkoihin ja päätöksiin, joista Hayekin teoreettisemmat seuraajat ja asiantuntijat ovat irtisanoutuneet sekä kiistelleet. Varsinkin nykyisessä keskitien politiikassa valtiojohtoiset kompromissiratkaisut saatetaan leimata edustajiensa tai käytetyn retoriikan perusteella neoliberaaleiksi.
Keynes kuitenkin myönsi olevansa Hayekin kanssa samoilla linjoilla päämääristä, mutta hän piti niiden saavuttamista mahdollisena myös sellaisilla keinoilla, joita Hayek itse oli arvostellut. Keynesin ja Hayekin seuraajat ovat selkeästi kauempana toisistaan kuin nämä kaksi henkilöä aikoinaan.
Mihis Nozick on kadonnu nykylibipiireistä? Aina vain Hayekia ja Misesiä.
Nozick on kyllä ensimmäisiä tietämiäni libertaarinimiä, mutta valitettavasti häneen on tullut perehdyttyä varsin vähän. Vapausfilosofian kohdalla jopa Nozickin tunnetuimman teoksen lukeminen olisi tärkeää ainakin siltä kannalta, että vastapuoli tietää teoreetikoista lähinnä Nozickin ja Friedmanin.
Näksiin muutamia syitä sille, miksi Nozick on joutunut vähän sivuun:
a) hänen teoksiaan ja artikkeleitaan on suomennettu varsin vähän verrattuna mm. siihen, että Hayekilta on jo olemassa kaksi suomennosta. Lisäksi von Misesin artikkeleita on suomennettu, ja hänen paradigmaansa on jatkettu miehen nimeä kantavan instituutin (myös mises.fi) ja yleisesti laajemman koulukunnan nimissä.
b) Nozickilla on korkealentoinen logiikka, erilaista tavaraa kuin mm. Friedmanin populaarimpi vapausfilosofia, josta myös löytyy suomennoksia.
c) Hayek ja Mises olivat sekä taloustieteilijöitä että yhteiskuntafilosofeja, ja heidän ajattelunsa oli todella kattavaa. Itävaltalainen koulukunta on myös suurempi kokonaisuus, joka korostaa tietoteoriaa, ihmisen toiminnan logiikkaa ja vaihtoehtoista raha- pankki- ja sykliteoriaa. Useamman on helpompi törmätä Misesiin ja Hayekiin kuin Nozickiin. Yksinkertaisesti suurempi haavi.
Itse en uskalla väittää olevani stereotyyppiesimerkki suomalaisesta liberaalista. Olen enemmän talousasioihin painottunut, kuin korkealentoiseen filosofiaan. Siitä johtuu toistaiseksi täydennyksen tarpeessa oleva Nozick-tuntemukseni :)