Tänä kesänä jalkapallon MM-kisojen aikaan kiinnitin vasta kunnolla huomiota siihen tosiasiaan, että myös suomalainen tuloeroja vastustava kansa ihailee huipputuloisia tähtipelaajia. Pelaajien ansiothan eivät tule kenellekään yllätyksenä. Sama pätee tietenkin myös läpimurtonsa tehneisiin näyttelijöihin ja muusikoihin. Huomattavaa on se, etteivät kansalaiset normaalisti valitse katkeruutensa kohteeksi populaarien alojen menestyjiä. Sen sijaan kuva yritysjohtajasta optioineen ja bonuksineen on jonkinlainen punainen vaate. Eikä tämä ole hieman epäjohdonmukaista? Maallikoiden on hankala ymmärtää saati hyväksyä johtajien korkeita ansioita. Jalkapalloilijan tai laulajan työn mittaamattoman arvon voi kuka tahansa ymmärtää vain nauttimalla siitä osana yleisöä. Sen sijaan rahoitusjohtajan elintärkeän funktion ymmärtäminen monimutkaisessa tuotantoketjussa vaikka television tai TV-lähetyksen tuottamiseksi ei ole yhtä lailla itsestäänselvyys. Tästäkö epäjohdonmukaisuus johtuu?
Monet ovat jo aikaisemmin huomanneet, että Suomessa on suotavampaa rikastua lottovoiton kuin bisneksen myötä. Tarkoitan nyt Veikkauksen peliä, enkä lottovoitoksi kutsuttavaa vauraan aseman perimistä. Merkittävää eroahan noilla kahdella voitolla ei ole, sillä niihin pätee elämän arpapelin lahjomaton sattumanvaraisuus. Osallistujan taidoilla tai sinnikkyydellä ei tuolloin ole vaikutusta. Jostain kumman syystä suomalaiset silti suhtautuvat kriittisemmin perinnön saamiseen kuin lotossa voittamiseen. Se ilmenee mm. perintöön kohdistuvan moninkertaisen päällekkäisen verotuksen kannattamisena.
Populaarien alojen menestyjät ottavat myös riskejä ja tekevät kovaa työtä, mutta useammin he jopa saavat kaiken nopeasti hyvin varhain. Ymmärrettävästä syystä huippu-urheilijat ovat suhteellisen nuoria. Harva menestynyt muusikkokaan on odottanut pinnalle pääsyä useampia vuosikymmeniä. Sen sijaan harmaampana pidetyssä yritysmaailmassa korkeat johtajat eivät tyypillisesti ole henkilöstön ikähaitarin nuorimmasta päästä. Korkeimpiin asemiin ei ole oikotietä, vaan pitkäkestoinen kehityskaari. (Vaihtoehto olisi tietenkin innovatiivisen yrityksen perustaminen, mutta Googlet ja Facebookit ovat käytännössä harvinaisia.) Varsinkin Suomessa on arvostettu vaatimattomuutta, kohtuullisuutta sekä kärsivällisyyttä matkalla menestykseen. Silti pitkän kaavan kautta menestyneet ihmiset joutuvat useammin ahneuteen liittyvien stereotypioiden ja katkeruuden kohteeksi.
Ihmiset eivät siis näytä ymmärtävän ansioita, mikäli menestyjän rooli tuotantoketjussa on välillinen tai muuten vain monimutkainen. Lisäksi ihmisillä on erikoisia kaksoisstandardeja. Loittovoittajat ja nopeasti elämässään menestyvät populaarit yksilöt ansaitsevat ymmärrystä ja hyväksyntää, mutta ahneuden stereotypia kohdistetaan asemansa pitkäjänteisesti ansainneisiin tai sen perineisiin yksilöihin. Jos markkinoiden haurautta ja vapautta kunnioitetaan, toisiaan parempien lopputuotteiden ja elämysten päätyminen kuluttajan iloksi eivät edellytä tältä loppuun saakka mietittyä kuvaa koko tuotantoketjusta.
Tuotantoketjun pidentyminen, pääomavaltaistuminen ja muuttuminen hienojakoisemmaksi on elintasomme kivijalka. Jos julkisella vallalla on yhteiskunnassa suurempi rooli, pinnallisten käsitysten ja asenteiden välittyminen politiikkaan voi haitata arvokkaita ja monimutkaisia tuotantorakenteita sekä tehdä hallaa tavallisen kansalaisen mahdollisuuksille. Taloustieteen edelläkävijä Frédéric Bastiat kirjoitti jo 1800-luvun alussa kuuluisan vertauskuvansa näkyvästä ja näkymättömästä. Siihen liittyi huoli ihmisten tavasta korostaa liikaa välittömiä ja helposti havaittavia vaikutuksia välillisten ja pitkäaikaisten mekanismien sijaan.
Se, että kotisohvaltaan jalkapalloa seuraava suomalainen voi nauttia toisella puolella maailmaa pelattavasta ottelusta, vaatii huippupalkattujen ja ihailtujen pelaajien lisäksi suuren määrän toimitusketjun osia ja tukitoimintoja, innovaatioita, vapaiden markkinoiden aikaansaamaa koordinaatiota ja niiden toteuttajia, usein tähtipelaajia vaatimattomammin palkattuja johtajia, (joille olla arkisin kateellisia).
Ei kommentteja