Kokoomuksen puheenjohtajaehdokas Alexander Stubb nousi otsikoihin ehdottamalla ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta luopumista. Tällä hetkellä liittoihin kuulumattomatkin veronmaksajat laitetaan kollektiivisesti ja kollektivistisesti maksamaan ammattiliittojen jäsenten veroeduista. Verovähennysoikeus on yksittäiselle jäsenelle pieni etu, mutta valtakunnan tasolla se on mittava julkisen vallan tuki työntekijäpuolen etujärjestöille.

Jo vähäinenkin ay-liikkeen kyseenalaistaminen aiheuttaa poliittisissa ryhmissä saman reaktion kuin kusiaispesän sohaiseminen. Koska kyse on niin laajalti pyhäksi koetusta asiasta, provosoituminen ja kritiikki eivät aina rajoitu vain perinteisiin vasemmistopuolueisiin. Stubbin teko on pitkään hallitusvastuun taakse piiloutuneen kokoomuksen mittakaavassa poikkeava ja rohkea. Tällä kertaa ei tarvitse seikkailla edes sosiaalisen median syövereissä huomatakseen, miten räjähtäneen keskustelun sirpaleet ovat nyt hajallaan.

Demarikansanedustaja Jukka Kärnä tulkitsi Stubbin mielipiteen hyökkäyksenä ay-liikettä kohtaan 30-lukulaista väkivaltakorttia säästelemättä. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola tuomitsi Stubbin arvot suoralta kädeltä ”uusliberalistisiksi” ja syytti pyrkimyksestä romuttaa hyväksi havaittu järjestelmä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly puolestaan vei pienen asian suureen mittakaavaan peräänkuuluttamalla yleistä intoa järjestäytymiseen. Lisäksi ay-jäsenmaksua verrattiin mihin tahansa tulonhankkimisvähennykseen. (HS)

Palataanpa takaisin aiheeseen. Jäsenmaksun verovähennysoikeus halutaan vain poistaa. Liittoihin kuuluvien ihmisten haluttaisiin maksavan kokonaan omat jäsenyytensä aivan kuten vakuutuksen ottajakin maksaa normaalisti omat vakuutusmaksunsa. Vastakommentit kuitenkin maalailevat uhkakuvia 30-luvun väkivaltaisista lakon murtajista, koko ay-liikkeen romuttamisesta ja ammatillisen järjestäytymisen kyseenalaistamisesta. Ensimmäisenä kysyy itseltään, ovatko tuollaiset kommentit sittenkään valtakunnan eturivin johtajien ajatuksia, vai trolliviestejä suoraan anonyymien Suomi24-kirjoittelijoiden palstoilta.

Ay-pomot näyttävät ajattelevan, että ammattiyhdistykset eivät pärjäisi ilman julkisen vallan pönkitystä. Toisin sanoen niille ei riittäisi kysyntää. Ihmiset eivät olisi valmiita maksamaan täysiä jäsenmaksuja liittojen tarjoamista palveluista, tai moinen luottamuksen ja arvostuksen ansaitseminen maksavalta jäseneltä kuulostaisi muuten vain vastenmieliseltä. Jäsenmaksu on keskituloiselle kuukaudessa n. 20-30 euroa. Se ei riitä kattamaan edes ravintolailtaa yhdelle! Onko jäsenyys noin hataralla pohjalla? Eivätkö ay-johtajat usko edes itse omaan asiaansa?

On myös räikeää verrata ammattiliiton jäsenmaksua tulonhankkimisvähennykseen. Tulonhankkimisvähennyksen tarkoituksena on kompensoida menoja, jotka liittyvät tuottavan työn tekemiseen. Siksi vähennykset voi suorittaa mm. ammattikirjallisuudesta ja työssä hyödyllisten taitojen hankkimisesta. Poliittinen agitoiminen ja palkasta neuvotteleminen voivat olla työntekijän mieleen, mutta työtehtävien kannalta ne eivät ole suoraan hyödyllisiä. Ay-liikkeen jäsenyys ei saa yhtäkään konetta kuntoon tai tavaraa kulkemaan. Tulon hankkiminen on verrattavissa kakun leipomiseen. Ammattiyhdistykset keskittyvät päin vastoin jo valmiiksi leivotun kakun jakamiseen. On siis epäloogista verrata ay-liikkeen jäsenyyttä tulonhankkimisvähennyksen oikeuttavaan menoon.

Kyse on ay-liikkeen arvovallasta taantuvana aikana, jolloin jokaisen olisi kannettava kortensa kekoon. Argumenttien taso osoittaa, etteivät liikkeen johtajat halua kantaa vastuuta lähetämällä keskusteluun vakavissaan. Ratkaisuja ei tehdä, jos asioista ei voi keskustella ilman uskonnollista hurmosta.