 Thomas Taussi pe 26.07.2013 |
Kirjoitin Uuden Suomen blogiini tekstin, jossa käsittelen YLEn roolia, byrokratian ja markkinatalouden eroja sekä mahdollisuuksia mitata kannattavuutta. Kommenttiosio oli todella masentavaa luettavaa, sillä taloudellisen kannattavuuden ratkaisevaa merkitystä elintason kannalta ei oltu ymmärretty. Monia ei myöskään kiinnostanut ajatus siitä, että jos veronmaksajien rahoja sidotaan jonkin asian tuottamiseksi, panosten ja tuotosten suhdetta tulisi tarkkailla jatkuvasti.
Ehkä Uuden Suomen kommenttiosion perusteella ei kuitenkaan pitäisi tehdä mitään suurempia arvioita suomalaisista? Tässä alkuperäinen teksti:
YLE ei ole kannattava laitos
 On mahdotonta sanoa Yleisradio Oy:tä kannattavaksi laitokseksi, koska se ei ole markkinoiden pelisäännöillä toimiva yritys. Siksi on erikoista, että valtiollinen byrokratia on markkinoilla kilpaileva brändi.
Osakeyhtiömuodostaan huolimatta YLE eroaa olennaisesti yksityisistä yrityksistä. Ensinnäkin Suomen valtio omistaa YLEn käytännössä kokonaan (99,98%), ja se toimii eduskunnan alaisuudessa. YLEn rahoitus ei toteudu vapaaehtoisina vastikkeellisina palvelusopimuksina tai -ostoina, vaan yleisesti perittävän YLE-veron muodossa. Yhtiön ei siis tarvitse kilpailla ja sopeuttaa toimintaansa markkinataloudelle tyypillisessä voittojen ja tappioiden järjestelmässä. Markkinoilla tappio vähentää pääomaa ja on signaali siitä, ettei yritys kykene tyydyttämään tarpeeksi asiakkaita riittävän kustannustehokkaasti. Voitto taas kertoo onnistuneesta toiminnasta ja lisää käytettävää pääomaa sekä laajenemisen mahdollisuuksia. Yksityisten kanavien tulot ovat kiinni mm. kanavapaketeista maksavista katsojista sekä katsojamäärien vakuuttamista mainostajista.
Kannattavuus selviää vain vapailla markkinoilla. Taloustieteen olennaisimpia perusperiaatteita on, että hyöty on yksilöllistä, ja vaihdantaa tapahtuu silloin, kun molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä. Tästä seuraa, että yritys on ansainnut tulonsa vain silloin, kun siltä ostetaan pakottamatta tuotteita ja palveluksia. Esimerkiksi kirjakauppa on selkeästi ansainnut tulonsa, kun ihmiset päättävät käydä siellä ostoksilla. Kun kauppa pystyy tuloillaan kattamaan menonsa ja kartuttamaan voittoa, toiminta on selkeästi kannattavaa. Samaa emme voi sanoa YLEn rahoittamisesta, jossa ihmisiltä viedään verottamalla rahaa, halusipa hän sitä tai ei. Vaikka YLE-verosta onkin päätetty demokraattisesti, karkea enemmistön päätös on silti täysin eri asia kuin vapaaehtoinen henkilökohtainen kulutusvalinta, jonka vain vapaat markkinat voivat tarjota.
Byrokraattinen hallintoelin ja yksityinen yritys eroavat olennaisesti. Byrokratioissa toiminnan tarkoitus on laadullinen ja sidottu erilaisiin sääntöihin. Suorituskykyä ei voi tällöin mitata yksiselitteisesti. Sen takia ylhäältä tulevat säännöt, esimiehet ja joustamattomiltakin tuntuvat muodollisuudet mielletään byrokratioiden ominaispiirteiksi. Malliesimerkki tällaisesta laitoksesta on Puolustusvoimat, jolla on sotilaallinen monopoli Suomen valtion alueella. Vaikka yrityksissä onkin omat muodollisuutensa, esimiehensä ja sääntönsä, niitä ohjaa omistajien voittomotiivi, jota voidaan mitata tulosyksikkökohtaisesti voittojen ja tappioiden myötä.
Yleisradion olemassaoloa puolustetaan usein välttämättömänä hallinnollisena viestintäkanavana. Kun tämä välttämätön tehtävä on vain mitätön osa yhtiön tosiasiallisesta toiminnasta, useista TV- ja radiokanavista, toiset puolustajat saattavat vedota YLEn mahdollisuuteen ottaa suurempia luovia ”riskejä” ohjelmavalinnoissaan. Riskit liittyvät voittoihin ja tappioihin, joille YLE ei ylipäätään ole altis. Markkinoillakin otetaan tietoisia riskejä, kunhan vastapainoksi on odotettavissa suurempia tuottoja. YLEn ”erityisyys” on ainoastaan se, ettei sen toiminnan suunnittelussa ole apuna mitattavia voittoja ja tappioita. Taloudellisessa mielessä tämä ei ole etu, vaan ikään kuin laiva, jossa ei ole navigointivälineitä tai talo, jossa ei ole palovaroitinta.
YLE on siis byrokratia, eikä sen tarkoituksena ole olla taloudellisesti tuottava ja kannattava yritys. Niin kauan kuin YLE on julkinen byrokratia, eikä markkinoiden ehdoilla toimiva yritys, sillä ei ole keinoja saada tietoa kannattavuudestaan. Onkin erikoista, että nykyisellään se silti kilpailee yksityisten medioiden kanssa laajentamalla toimintaansa vähimmäisistä hallinnollisista uutisista viihteen ja kulttuurin puolelle.
|
2 kommenttiaVastaa |
Hyvä kirjoitus. Uuden Suomen puheenvuoroon kirjoittaminen on kuin kusiaispesään istumista. Saat varmasti koko sossukollektiivin kimppuusi.
Ylen, koulujärjestelmän ja terveydenhuollon arvostelu saa varmasti hapot lentämään. Demokratian vastustaminen saa aikaan silmittömän raivon.
Oletko koskaan miettinyt miksi demokratia on etatistien pyhä lehmä? Koska se on ignoranttien imbesillien tyranniaa. 84 % äänestäjistä käyttää kansanvaltaa alle 115 pisteen älykkyysosamäärällä. Se on heidän keinonsa sosialisoida älykkyys ja vauraus.
Demokratia on sosialismia, jossa yksilö ja tämän omaisuus on kokonaan alistettu demokraattisen kollektiivin omaisuudeksi. Se on väkivalloin ottanut itselleen vallan päättää pienimmästäkin yksilön kehoon, mieleen ja omaisuuteen liittyvästä yksityiskohdasta. Se ei tunnusta yksilöä eikä tämän oikeutta omistaa itsensä.
Demokratia on pahempaa kuin kommunismi tai natsismi, sillä nämä sentään olivat rehellisesti mitä olivat.
Eikä se kollektiivi edes oikeasti ole vallassa, luulee vain. ”Jos vain äänestettäisiin paremmat tyypit sitä tekemään” on hienoimpia sumutuksia ihmiskunnan historiassa, kun kaikki edustuksellsien demokratian mekanismeissa sanoo ettei näin tule koskaan käymään. Ihmiset seuraavat kannustimia.