Elinkeinoelämän valtuuskunta on saanut merkillisen päähänpiston. EVA haluaisi suomalaista, tasapäistävää koulutusta myytäväksi maailmanmarkkinoille. Tähän asti on ollut vain lähinnä vasemmistolaisten ja kokoomusdemareiden velvollisuus puolustaa tasapäistävää peruskoulua OECD:n kollektiivivertailuilla. Nyt bisnesajattelu ja suunnitteluvaltion yhtenäiskulttuuri ovat vaarassa kohdata.

Ennen kuin lähdetään kovaan ääneen rummuttamaan loistavalta vaikuttavaa ideaa, kannattaisi koota enemmän viisaita päitä yhteen miettimään, mistä kaikesta suomalainen peruskoulukulttuuri syntyy, ja mitkä tarkalleen ovat sen menestyksen avaintekijöitä. Ovatko avaintekijät koulutuksessa itsessään, vai onko ympäröivä kulttuuri voinut vaikuttaa voimakkaasti? Myös peruskoulun tarkoitus olisi hyvä määritellä ja vertailla sitä maailman eri kulttuureihin ennen suurempia visioita globaalista brändistä.

Nykyinen peruskoulu on kaikkea muuta kuin laadukasta, eikä sitä ole suunniteltu yksityisille markkinoille – harmi sinällään. Suomalaiseen yhtenäiskulttuuriin kuuluu suuri valtion rooli koulutuksen suunnittelussa ja sen tarjoamisessa, mikä tekee yksityiset vaihtoehtoiset koulut käytännössä mahdottomiksi. Mikä pahinta, ainoassa jäljelle jäävässä vaihtoehdossa, suomalaisessa julkisessa peruskoulussa ei ole erityisluokkia, tasokursseja tai muitakaan virikkeitä. Suomalainen peruskoulu on tarkoitettu ennen kaikkea palvelemaan tilastollisia massoja vähimmäiskoulutuksen tarjoamiseksi. Mahdollisimman alhaisella hinnalla ja poikkeavalla kulttuuritaustalla kilpaileminen saattaisikin olla suomalaisen massakoulun ainut etu. Ainakin joksikin aikaa.

Laatua se ei kuitenkaan takaa. Suomalaisissa kouluissa nopeat oppijat kärsivät massaopetuksen kollektiivisuudesta, hitaudesta ja haasteettomuudesta. He joutuvat alistumaan huonosti toimivan kokonaisuuden osasiksi, joita heikommat joutuvat samassa tilassa kadehtimaan. Monet peruskoulua puolustavat ihmiset sanovat, että sen tärkein tehtävä onkin opettaa lapsia sosiaalisiksi ja sietämään erilaisuutta. Koulukiusaajat saavat menestyvistä oppilaista kohteen purkaa kateuttaan, ja nopeat oppijat saavat vain lannistua.

Pahimmassa tapauksessa nopeat oppijat turhautuvat ja ajautuvat ongelmiin sekä hukkaavat potentiaalinsa. Monet nopeat oppijat joutuvat hakemaan itselleen virikkeitä koulun ulkopuolelta. Peruskoulutasolla vanhempien rooli on tässä merkittävä. Vanhemmat voivat tarjota lapselleen mahdollisuuden kiinnostavaan harrastukseen tai kannustaa ja opettaa kotona enemmän. Välittävät vanhemmat tietävät paremmin lapsestaan kuin 30 oppilaan ryhmää opettava opettaja. Kun koulu ei ole tarpeeksi yksilöllistä, niin hitailla kuin nopeillakin oppijoilla vanhemmat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta lapsensa oppimisesta ja kannustamisesta. Opettajalla ei voi mitenkään olla tähän vaadittavia resursseja tai tietomäärää. Vanhempien rooli massakoulutuksen puutteiden paikkaajana saattaisi olla syynä korostuville oppimistuloksille. Käytännön tasolla OECD-tutkimuksiin perehtyneet ja osallistuneetkin ihmiset eivät suinkaan pidä tuloksia luotettavina.

Nämä asiat tulisi ottaa huomioon, ja niitä tulisi tutkia enemmän sen sijaan, että sokeasti tuudittaudutaan yksipuolisiin menestystutkimuksiin. Lahjakkuus ja motivaatio eivät ole peruskoulun opettajien ansiota, vaan välittävien huoltajien. Oppilas joutuu peruskoulun loppusuoralla tekemään suuria päätöksiä tulevaisuudestaan. Tällöin olisi parempi, että oppilas olisi itsevarma ja mahdollisesti innostunut jostain opetettavasta aineesta kuin maahan lyöty tai passivoitunut. Virikkeetön tasapäistäminen ei palvele tätä.

Muita koulutukseen liittyviä kirjoituksiani:
Menestyjiä ei saa syyllistää
Erityisluokkien rinnalle erikoisluokkia