 Thomas Taussi pe 14.11.2008 |
Kirjoitukseni, joka julkaistiin Nykypäivässä 14.11.2008: Tasapäistetty peruskoulu sorsii tasa-arvoa. On hyvä, että on erityisluokkia antamaan tavallista enemmän tukea niille, jotka sitä tarvitsevat. Se on hieno asia, mutta siihen hienous loppuukin. Entä oppilaat, jotka haluavat edetä nopeammin ja kaipaavat enemmän haasteita? Tasapäistämisen ongelmana on se, että yksilöt alistetaan huonommin toimivan kokonaisuuden osasiksi. Minulle oli ala-asteella ensin turhauttavaa, kun täytyi odotella muita ja mennä heikoimpien sekä työrauhaa rikkovien häiriköiden ehdoilla – koulukiusaajista puhumattakaan. Se oli sitä vasemmiston hehkuttamaa oikeudenmukaista ja tasapäistävää peruskoulua. Laumasielut eivät voi tietää, miltä tuntuu olla yksin joukossa, johon ei kuulu. Ikävintä on, että taantumuksellinen osa vasemmistosta haluaisi korostaa juuri tuollaisen tasapäistävän yhteisön roolia kasvattajana. Pelastukseni oli mahdollisuus pyrkiä yläasteelle matematiikkapainotteiselle luokalle. Matematiikka ei ollut suurin kiinnostukseni ala-asteen loppuun mennessä, vaikka se olikin ollut minulle helppoa. Tartuin mahdollisuuteen, koska koin matematiikan kuitenkin jollain tavalla kiinnostavaksi ja menin pääsykokeisiin. Minua onnisti, ja sain opiskella yläasteajan aivan toisenlaisessa oppimisympäristössä, mihin olin siihen mennessä tottunut. Matematiikkaluokka koostui keskivertoa innokkaammista opiskelijoista, mistä seurasikin, että tunneilla vallitsi työrauha, ja opetus meni perille. Tässä tehokkuudessa oli mahdollista lisätä paria astetta enemmän haastetta ja paneutua asioihin intensiivisemmin. Tämä ilmiö ei rajoittunut pelkästään matematiikkaan, vaan myös muihinkin luonnontieteisiin, joissa meillä oli sama opettaja. Luokkamme erottui edukseen myös muissakin aineissa parhaimmilla oppimistuloksilla. Opettajamme osasi innostaa, ja minunkin kiinnostukseni matemaattisluonnontieteellisiin aineisiin kasvoi merkittävästi. Tuskin olisin nyt lukiossa opiskelemassa innokkaasti pitkää matematiikkaa ja pitkää fysiikkaa, ellen olisi saanut hyviä eväitä ja inspiraatiota matemaattispainotteiselta luokalta. Tämä on esimerkki siitä, kuinka suuri merkitys peruskoulun eväillä on jatko-opiskelujen kannalta. Minulle kävi hyvin, mutta minua silti huolestuttaa sen kykenevän aineksen suuruus, joka valuu hukkaan tällaisten tärkeiden motivaattoreiden puuttuessa. Jokaisen täytyy saada kykyjään vastaavaa opetusta. Itse kannatan tällaista mallia, jossa annetaan yksilöille vapaus valita erilaisten linjojen joukosta omia kiinnostuksiaan vastaava. Tällaisia linjoja voisi olla esimerkiksi matemaattisluonnontieteellinen matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa painottava linja, kielipainotteinen linja ja muita humanistiaineita painottava linja. Oma, itsestään lähtevä kiinnostus on tärkeintä, mutta myös kyvyt ratkaisevat. Tällaisella luokalla opiskelevalla ei ole suurta vaaraa taantua massan mukana, vaan todennäköisemmin opiskelija nauttii vuorovaikutuksesta samanhenkisen seuran kanssa. Ongelmana on se, ettei näitä linjoja ole tarpeeksi siellä, missä niitä tarvittaisiin korvaamaan erikoiskoulujen tarjontaa. Olin siinäkin onnekas, että ehdin käydä yläasteen ennen kuin menestyksekäs matematiikkaluokkaprojekti lopetettiin kotikaupungissani Kotkassa. Erikoisluokkien järjestämiselle ei ole mitään ylitsepääsemättömiä esteitä, jos niitä on kerran menestyksekkäästi voitu toteuttaa monissa kunnissa. Sitä paitsi onhan musiikkiluokistakin tehty tällainen standardinomainen perinne. Miksei esimerkiksi matematiikasta ja kielistä voisi tehdä tässä suhteessa yhtä tärkeitä? Opettajia tuskin olisi vaikea löytää, sillä rauhallisen ja motivoituneen luokan opettaminen on mielekästä, eikä stressaa verrattuna ”keskivertoluokkaan”. Tasapäistämisen moittimisesta ja yksilöllisyyden liputtamisesta leimataan helposti taantumukselliseksi tasoryhmien kannattajaksi. Tässä ei ole kyse mistään tasoryhmistä tai lokeroinnista, vaan valinnanvapaudesta. Tietääkseni tämän yhteiskunnan tärkeimpiä tavoitteita on tasa-arvo, eikä tasapäistäminen. Tasapäistämistä voitaisiinkin luonnehtia jonkinlaiseksi välineeksi kohti eriarvoisuutta. Minusta jokaisella täytyisi olla tasa-arvon nimissä oikeus keskittyä olennaiseen. ”Tasa-arvo on sitä, että kaikki lähtevät samalta viivalta, eikä sitä, että kaikki saapuvat maaliin samaan aikaan.” Milton Friedman. THOMAS TAUSSI Lisäys: Tässä on mielenkiintoinen linkki parin vuoden takaa. Siitä näkyy selvästi vastakkainasettelu tasa-arvon ja tasapäistämisen, oikeiston ja vasemmiston välillä. Mielestäni lahjakkuus ja luonnollisten kykyjen vaihtelevuus yksilöiden välillä ei ole eriarvoista, vaan se, jos niitä henkilökohtaisia vahvuuksia ei saa käyttää edukseen. |
16 kommenttiaVastaa |
Ihan hyvä idea muuten kyllä, mutta entä ne syrjäseuduilla pienissä kouluissa olevat oppilaat, joilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa koulua ja päästä erikoisluokalle? Nykyään toimivampi malli on se, että peruskoulun jälkeen voi pyrkiä erikoislukioon opiskelemaan kauempaakin, kun asumiseen ja elämiseen liittyvät ongelmat ovat helpommin ratkaistavissa. Itse menin erikoislukioon peruskoulun jälkeen, mutta en usko, että minulla ikinä olisi tullut mahdollisuutta peruskoulussa siirtyä erikoisluokalle, koska sehän on kuntien vastuulla, tarjoaako erikoisluokka-mahdollisuutta vai ei. Kotikuntani tuskin tarjoaisi rahoitusta tuohon hankkeeseen ja valtiolta tuskin löytyy ylimääräistä rahaa kouluille tai kunnille.
Entä ne, jotka eivät tunne olevansa erityisen hyviä missään lajissa? Tuetaanko tuolla erikoisluokka-systeemillä syrjäytymistä, kun osa heistä alkaa ajatella, ettei ole missään hyvä ja joutuu olemaan ns. ”perusluokalla”, koska ei satu olemaan lahjakas? Erikoisluokat myös varmaan saisivat lisärahoitusta eri oppiaineiden opetukseen, jolloin opetus ns. perusluokkalaisten ja erikoisluokkalaisten välillä ei olisi tasa-arvoista.
Kaikilla ei ole vaan varaa valita.
Painotan ideassani peruskoulua. Kaikkein pienimmät kunnat ovatkin aikamoinen haaste, jos oppilaspohja ei ole riittävä.
Opetusryhmien pienentäminen on populismia, sillä opetus voi olla tehokasta suurissakin ryhmissä. Se vain edellyttää sitä, ettei häiriköitä ole luokalla. Oppilaiden marginaalisessa erittelyssä jokainen saa ansaitsemansa paikan: Häiriköt pääsevät ryhmään, jossa voivat häiriköidä keskenään sen sijaan, että pilaisivat toisten opiskelumahdollisuudet. Keskitasoiset, tavalliset oppilaat saavat jonkinlaisista taidoistaan palkinnoksi paikan normaalilla luokalla. Jos he haluavat, ja heillä on tarpeeksi osaamispohjaa perusasioissa, he voisivat hakea erikoislinjalle.
Pienemmillä seuduilla kova resurssipula jättää jäljelle valinnaisaineisiin panostamisen, mikä myöskin voisi toimia pioneerinä suuremmalle hankkeelle.
Taloudellinen este tässä on ehkä kaikkein pienin.
Oma erikoisluokkani ei saanut tietääkseni mitään lisärahoitusta, mutta valtio kyllä tukee jo nyt lisärahalla esimerkiksi lukioita, joissa on liikuntapainotteisia linjoja. Rahojen pääseminen perille taas arveluttaa monia.
Tietääkseni keskitason oppilaat voivat hyvin, ehkä jopa parhaiten, eikä mainittavia ongelmia ole ilmaantunut jo olemassaolevien erikoislinjojen ja tavallisten luokkien välillä. Tällä erikoisluokkasysteemillä juuri ehkäistään syrjäytymistä, kun lahjakkaat nuoret yksilöt eivät turhaudu.
Kaikille ei ole mahdollista tarjota yhtä suurta valinnanvaraa, mutta se ei perustele sitä, etteikö kannattaisi tehdä parhaansa asian hyväksi.
Jaa ja sinähän sen tiedät, miten ns. perusluokalla olevat voivat (henkisesti), kun itse olet ollut erikoisluokalla?
Kyllä se rahoitus nyt on se suurin asia, mikä vaikuttaa tuon systeemin toteutumiseen.
Tasa-arvoa on se, että tarjotaan kaikille samanlaiset oikeudet ja vaihto-ehdot, ei sitä, että suurkaupungeissa asuvat lapset opiskelevat erikoisluokilla ja syrjäkylien koulujen lapset perusluokilla, kun kunnalla ja koululla ei löydy resursseja tarjota erikoisluokkavaihtoehtoja.
Olet ymmärtänyt pointtini hieman vierestä. Itse juuri ehdotan näitä erikoisluokkia ja ryhmiä vaihtoehdoiksi sinne, missä ei ole varaa kaikkein kalleimpaan, nimittäin erikoiskouluun. Peruskoulu on ratkaiseva tekijä jatko-opintoja valitessa, ja olisi hyvä, jos peruskoulusta voisi jäädä käteen tavallista enemmänkin.
Itse tiedän varsin hyvin, millaista on olla tavallisella luokalla, sillä vietin koko ala-asteeni sellaisella.
Raha ratkaisee osaltaan, mutta tärkeämpää olisi löytää erikoisluokan vetämiseen orientoitunut pätevä opettaja. Mielekkään luokan opettaminen on opettajalle tavallaan palkinto. Raha astuu kuvaan pienimmillä kunnilla, jotka rämpivät talouden suossa yhdenkin lisäopettajan palkkaamiseksi. Keskisuurissa kouluissa opettajia ei tarvitsisi palkata lisää, jos pätevyyttä ja intoa löytyy.
Yritätkö sanoa, että pääkaupunkiseudun kouluilta täytyisi kieltää erikoisryhmät sen takia, ettei kaikkialla voida tarjota sellaista? Yritätkö sanoa, ettei hyvää kannata tai saisi tavoitella, jos kaikki eivät siihen voi osallistua yhtä hyvin? Itse en olisi kieltämässä, jos se ei ole muilta pois.
Mistä ihmiset sitten saavat tälläisiä ideoita? Vaikka ideat kuinka tuntuvatkin hyvältä, eikö kannattaisi olla kriittinen omia ideoitakin kohtaan, eikä nähdä vain positiivisia vaikutuksia.
Tekeekö se oikeasti hyvää niille lapsille, jotka asetetetaan jalustalle ja sanotaan, että te olette nyt parempia kuin muut ihmiset? Entä jos sanoisinkin, että tämä tuottaa vain enemmän itsekeskeisiä ihmisiä, tai ainakin korostaa sitä piirrettä näissä ihmisissä. Onko se hyvä asia, edistääkö se loppujenlopuksi heidän motivaatiotakaan, kun heille annetaan kuva siitä, että he olisivat parempia kuin muut, jolloin saattaa tuntua siltä, että eihän mun tarvi mitään tehdä kun olen jo parempi kun muut.
Varsinkaan ala-asteille en tälläistä toivoisi ikinä, yläaste on sitten jo eri juttu, ja nykyään (niinkuin itsekkin mainitsit) on jo mahdollista päästä erikoisluokalle, jossa annetaan haastavampia tehtäviä, mutta ala-asteella tämä ei muuta aiheuttaisikaan kuin korkeintaan vähentäisi oppilaiden yhteenkuulumisen tunnetta, joka on jo valmiiksi ihan tarpeeksi matala.
Lähinnä yläasteelle tuo tulisi parhaaseen tarpeeseen, mutta kyllä minulla oli huonoja kokemuksia tavallisella luokalla olemisesta lähes koko ala-asteen ajan.
Kriittisyys on ihan hyvä. Itse näen tämän idean kuitenkin nykyiseen nähden paljon parempana. Useammasta näkökulmasta katsomista voisin suositella sinullekin.
Ei kenellekään sanota, että on parempi kuin toinen tai korosteta sitä. Itseasiassa kyseinen asia korostuu enemmän ryhmissä, joissa eri tasoisia oppilaita on laidasta laitaan. Miltä tuntuu niistä heikoimmista tai keskitasoisista, kun aina samat henkilöt oivaltavat asiat ensimmäiseksi? Eikö tämä herätä enemmän negatiivisia tunteita?
Ei minun tietääkseni nämä ihmiset, jotka ovat päässeet erikoisluokilta ole mitenkään sen itsekeskeisempiä kuin muut. Ei tarvitse arvata, kun voi katsoa jo nykyisiä tuloksia. Sitäpaitsi kilpailu ja lisähaasteet takaavat sen, ettei laiskottelu tulisi mieleenkään.
Ala-asteilla on musiikki- ja liikuntaluokkia. Ei lukuaineiden painottaminen eroaisi siitä hirveästi. En osaa sanoa, kannattaisiko tuota soveltaa ihan ala-asteen alusta lähtien, mutta itse olisin mielelläni vaihtanut ala-asteen jälkipuoleksi luokalle, jossa olisi ollut saman ikäisiä ja opiskeluhaluisia oppilaita.
On erittäin hyvä, että Thomas on ottanut esille lahjakkaiden oppilaiden ongelman. Minusta kyse ei ole eriarvoistamisesta eikä kenenkään ”jalustalle nostamisesta”. Erikoisluokilla joutuu tekemään kosvati töitä menetyäkseen siellä, eikä siinä ole aikaa miettiä kuin omaa koulutyötään.
Koulun voisi Suomessakin aloittaa jo kuusivuotiaana ja erikoisluokille pitäisi voida siirtyä parin ensimmäisen kouluvuoden jälkeen. Lukuainepanoitteisten erikoisluokkien ohjausta voi hoitaa osittain myös tietoverkon kautta. Monessa pienessä lukiossahan esimerkiksi kieliä opiskellaan verkkokoulussa. Koulujen pitäisi myös kehittää yhteistyötä, jonka avulla erikoisluokkia voisi syntyä myös harvaan asutuille alueille.
pike
Nauru pidentää ikää – kiitos, että teet tätä <3
Sano mitä sanot, mutta tuo paska hylkii normaaleja ihmisiä ja nostaa nörtit ja dorgat muiden yläpuolelle. Keksi ennemmin joku keino parantaa nörtit.
Ei muuten pidä paikkaansa. Se ei huononna _normaalien_ opiskelijoiden asemaa, vaan antaa heille mahdollisuuksia. Mikäli tarkoitat normaalilla sellaista henkilöä, jota ei opiskelu tai koulutyön tekeminen kiinnosta, sanavalintasi on huono. Normaali on ilmaisu suht moitteettomasta yksilöstä. Olisi korkea aika ymmärtää, että yhteiskuntamme pohjautuu työn tekemiseen ja parhaansa yrittämiseen. Koulun tehtävänä on kannustaa nuoria yrittämään ja tekemään, ei laiskottelemaan.
Nykyään nuo nörtit ovat tavallista huonommassa asemassa. Heillä ei ole koulussa tarpeeksi haastetta, ja he turhautuvat ja pitkästyvät – puhumattakaan koulukiusaajien kohtelusta, mitä tapahtuu luokan sisällä. Nörteillä, keskivertoa kyvykkäämmillä oppilailla on myös oikeus saada tasoaan vastaava opetusympäristö. Suomessa on kielletty yksityiskoulut, eikä rahalle saa saada vastinetta, jolloin vastapainoksi olisi odotettavaa yhteiskunnan tukevan kaikkia tasa-arvoisesti, ei tasapäistävästi.
Nykyisessä järjestelmässä nörtit näyttävät enemmän olevan korokkeilla, kun he korostuvat keskivertoluokilla, joilla on runsaasti myös heikkoja oppilaita. Entä, jos olisi luokka keskivertoa innokkaampia oppilaita? Siellä erot kapenisivat, eikä alemmuudentunne iskisi heikompien kohdalla, jotka saavat olla ansaitsemassaan ympäristössä.
Kauheaa lokerointia. Tuollaisen seuraamuksena on vain ”nörttien” eristäytyminen. Vaikka se koulu niillä olisikin etusijalla, silti jokainen koulussa käyvä nuori varmasti haluaa enemmän jonkinlaisen elämän. Noulaiffarius aiheuttaa esim. kouluammuskelua syrjäytymisen seurauksena?
Tie orjuuteen.
Tämä kirjoitukseni onkin kerännyt paljon paheksuvia kommentteja juuri yksilönvapauksien vastustajilta.
Lokerointia on mielestäni se, että pakotetaan vastentahtoisesti erilleen siitä ryhmästä, jossa haluaisi ja olisi kyvykäs olemaan. Toisaalta jo nyt on olemassa heikoimmille oppilaille omia tehoryhmiä. Monesti häiriköitä ei voida pakottaa heitä varten oleviin ryhmiin, vaikka heidän kuuluminen sellaisiin ryhmiin olisi kaikkien etujen mukaista.
Miksei innokkailla oppilailla saisi olla valinnanvapaus rauhalliseen työympäristöön, jos häirikköoppilailla on vapaus valita näiden oppilaiden häiritseminen opiskelun sijaan? Kieltäisit siis oikeuksia innokkailta oppilailta ja antaisit näin häirikköoppilaille enemmän valinnanvaraa. Valinnanvapauden kieltäminen tietyiltä ihmisiltä on juuri lokerointia pahimmillaan.
Sinun ei tarvitse jossitella näiden luokkien seurauksista, sillä ne ovat tuottaneet hyvää tulosta, eikä syrjäytymistä aiheudu ainakaan sen enempää kuin tavallisilla luokilla. Kuinka moni Suomen kouluammuskelijoista on syrjäytynyt erikoisluokalla?
Esimerkiksi Auvinen oli tavallista parempana oppilaana turhautunut ”tavallisiin” ihmisiin, joita hän piti tyhminä. Hän turhautui juuri tavallisella luokalla haasteettomuuteen, koulukiusaajiin ja siihen, ettei hänellä ollut saman tasoista seuraa. Hän turhautui yksilöitä alistavaan järjestelmään, minkä hän tunnusti. Luonnonvalinnasta ja alistavaa järjestelmää kohtaan kohdistamastaan kritiikistä päätellen hänestä oli tullut vähintään radikaali libertaari.
Jos Auvisella olisi ollut mahdollisuus valinnanvapauteen, hän ei todennäköisesti olisi turhautunut kiusaajiin ja hänen kuvailemiinsa ”luonnonvalinnan vääristymiin”.
Entäs sitten nämä ihmiset, jotka ovat niin sanottuja myöhäisherännäisiä? Itse kärsin koko yläasteeni luokkani ympäristössä, ja opiskelumotivaationi oli nollissa. Olin käytännössä aina myös luokan paras, ja tämä oli ainoa asia mikä loi paineita. Ei sovinnut koskaan hävitä, muutenhan sitä lokaa niskaan lentäisi. Itse olen myös tehnyt sellaisen ratkaisun, että menin kouluun nimenomaan kuusi-vuotiaana. Tämä on mielestäni ihan hyvä tapa, jos on liian helppoa. Ensimmäisinä vuosina on myös tietääkseni ainakin teoreettinen mahdollisuus skipata luokka-aste.
Minulla oli kuitenkin yläasteella ystävä, joka oli jäänyt luokalleen kuudennella. Hän oli juuri näitä häiriköitä. Numerot seitsemännellä luokalla pyörivät vitosessa ja kutosessa. Poika oli kuitenkin äärettömän fiksu, ja kaverin keskiarvo oli yli kahdeksan, kun jakso vähän kiinnostaa.
Jos hänen tietotasonsa olisi sitten kuitenkin heikompi näitä ”elitistejä” lukioon mentäessä, on helppo ajatella että ei hänen motivaatio enää niin korkea ole. Vielä pahempaa, jos hän on jo aikaisien teinivuosiensa takia mahdollisesti menettänyt jatko-opiskelumahdollisuuksiaan.
”Entäs sitten nämä ihmiset, jotka ovat niin sanottuja myöhäisherännäisiä?”
He saavat kiinnostuksensa ja taitojensa summaan suhteutetut yhtäläiset mahdolliset opiskeluun kuin kaikki muutkin. Et kai pidä tätä syynä, miksi valinnanvapautta täytyisi kieltää? Mitä mieltä itse olet?
”Itse olen myös tehnyt sellaisen ratkaisun, että menin kouluun nimenomaan kuusi-vuotiaana. Tämä on mielestäni ihan hyvä tapa, jos on liian helppoa. ”
Ø Itsekin menin, ja minulle tarjottiin myös mahdollisuutta hypätä ala-asteella korkeammalle vuosiluokalle, mutta tuo idea erikoisluokan korvaamisesta on silti ristiriidassa ajatuksesi kanssa myöhäisherännäisistä. Ei vuotta vanhemmat opiskelijat ole mikään takuu hyvästä, motivoivasta opiskeluilmapiiristä. Voisin kertoa taas omista kokemuksistani sellaisella luokalla, kun ne varmasti ovat todenmukaisempia verrattuna mutu-arveluihin. Voin sanoa, etten ollut luokan huonommasta päästä, mutta siltikään ilmapiiri ei ahdistanut ketään kamppailuun kärkisijoista. Yleinen taso motivoi vain ylittämään itsensä, eikä ilmapiiri ollut painostava.
Ø En tosiaan ymmärrä pointtiasi, kun ensin valitat, ettei ideani huomioi myöhäisherännäisiä, ja sitten ehdotat ”parempaa” ideaa, joka huomioisi myöhäisherännäisiä paljon puutteellisemmin jos ollenkaan.
Yritätkö ilmeisesti selittää, että toisten valinnanvapauksia täytyisi rajoittaa, koska joku voisi menettää toivonsa koulussa nähdessään, että toiset ovat kartuttaneet itselleen paremmat eväät opiskeluun aikaisemmilla valinnoillaan? Yhteiskunnan puolesta olisin kuitenkin valmis tukemaan sitä, että lahjakkaat nuoret ohjattaisiin taitojaan ja kiinnostuksiaan vastaaviin suuntiin. Toisten valinnanvapauksien rajoittaminen ei kuitenkaan auta tätä millään lailla. Itse kannatan vapautta ja vastuuta näissä asioissa ja yleensä vähän kaikessa.
Mitä sinä kannatat?
”Häiriköt pääsevät ryhmään, jossa voivat häiriköidä keskenään sen sijaan, että pilaisivat toisten opiskelumahdollisuudet.”
Kuinka porvarillisen ihanalta tämä kuullostaakin! Jos joku ei minun silmissä ole oikea, eliminoidaan se. Jos jollain ei ole samanlaisia taloudellisia edellytyksiä elämään kuin minulla, niin eihän se minun elämääni vaikuta.
He, jotka ovat sinua koulineet ala-asteella, ovat tehneet sinulle suuren palveluksen tulevaisuutta silmällä pitäen. He ovat kasvattaneet luonnettasi, josta ei ole muuta kuin hyötyä poliittisen urasi kannalta.
Mutta kaikista huvittavinta tekstissäsi on se, miten vertaat koulusurmaajia itseesi. Mutta onhan se totta, että joukkotappajien ja porvarien välillä on paljon yhteistä, ei teitä kiinnosta miten teidän tekonne vaikuttavat uhrien ja niiden omaisten elämään. Ja mitä Auviseen vielä tulee, epäilen ettei edes hän lähtisi ammuskelemaan luokkakavereitaan vain sillä perusteella, että hän turhautui siihen, että he eivät oppineet lukemaan yhtä nopeasti kuin hän!
peace man, onneksi porvarit ovat ottaneet sinut lämpimästi vastaan kuin oman poikansa, kun tekstisi huokuu suurta katkeruutta, joka viittaa mahdollisesti siihen, etteivät vanhempasi ole tukeneet sinua kouluaikoinasi…
Taas näitä orjuuden kannattajien kommentteja. Kommenttisi on muuten aika epäjohdonmukainen.
Aivan kuin haluaisit sanoa, että häirikön sijoittaminen häiriköiden joukkoon on eliminoimista. Taloudella ei ole tekemistä tämän asian kanssa. Jos häirikköä auttaa opiskeluissaan toisten kiusaaminen ja pelleily tunnilla, on hänellä siihen oikeus, jos muut haluavat sille alistua, mikä on todella epätodennäköistä. Jokaisella oppilaalla tulisi olla koulussa oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön.
Itse en juuri pidä deterministisestä (lue:tyhmästä) keskustasosialistisesta logiikasta, jonka mukaan yksilöt voidaan alistaa huonosti toimivaan kokonaisuuteen, siis tasapäistää, eriarvoistaa, jos ei henkilökohtaisesti sanojalla itsellään ole kovin negatiivisia kokemuksia moisesta. Siispä se on empatianpuutetta.
Koulu oppitunteineen on ensisijaisesti opiskelua ja yhdessä tekemistä varten. Minulla on todella huonot muistikuvat esimerkiksi ryhmätöistä, joissa täytyi ottaa muiden vähätaitoisempien taakka, koska muuten yksilön saama arvosana olisi ollut ryhmätyön arvosana. Yksi tekee ja muut lepää. Ei kovin porvarillista lisätä yhden taakkaa, jos hän haluaa saada palkkion edes omasta tekemisestään. Välitunnit taas ovat leikkimistä ja sosiaalista kanssakäymistä, virkistymistä varten. Sosialistidemokraattien koulu henkisenä kasvattajana -fetissi on mielestäni sadistinen. Vapaa-ajallakin voi toimia sosiaalisesti paljon paremmin kuin vaikka koulussa.
Jotain hyötyä oli kokemastani kiusaamisesta, mutta kyllä olen edelleen sitä mieltä, että olisin vaihtanut sen kehittävään laatuaikaan toisenlaisessa seurassa. Ihmisellä kun katsos täytyisi olla vapaus valita.
En vertaa koulusurmaajia itseeni, vaan osoitan ymmärrystäni ainakin yhtä tietämääni henkilöä kohtaan. Eivät hänen epäinhimilliset tekonsa sokaise minua ymmärtämästä hänen henkistä ahdinkoaan, joka myöhemmin johti hänet tekemään mitä teki.
Teille pilkunviilaajille kaikkien sekaannusten välttämiseksi selvennän omia arvojani ja inhimillisyysnäkemyksiäni osoitteessa
http://koti.mbnet.fi/thauzie/?sivu=arvot
Siispä arvaa uudestaan.