Moip!

Tämä päivä ei ole poikennut eilisestä ihan hirveesti. Se alkoi taas kirparilta ja kohta aloitan pakkauspuuhat. Eilisestä poiketen olen tänään soitellut Lasten (hauskoihin) kirjakerhoihin, vakuutusyhtiöön ja kännykkäfirmoihin selvitellen muuttuvia kuvioita. Olen tehnyt läjän e-laskusopimuksia ja kuunnellut ”olet edelleen jonossa”- musiikkeja yhteensä noin 45 min verran.

Kohta lähden lähi-Siwaan, sillä postipoika on tuonut sinne Zalandolta tilaamani Michael Korsin laukun! Arvatkaa, kenellä on bileet! Lisäksi päivää piristää Danonelta pian kotiovelle saapuva jugurttilähetys ja siihen liittyvä kilpailu teille lukijoille. Herranjestas, tämähän on hyvä päivä! Lisäksi illalla menemme katsomaan kesäteatteria.

Tehän tiedätte, että käveleminen on hyvä liikuntalaji. Sitä pitäisi tehdä usein. No mä olen silti enemmän juoksija. Olen aina rakastanut yli kaiken juosta paikoista toiseen ja kun joskus joku kysyi mieluisinta tapaani liikkua, vastasin autolla oven eteen ”juosten”. Toissapäivänä päätin kuitenkin räväyttää ja päätin lähteä kävelylenkille. Ajattelin seikkailla siellä täällä noin 40 min. ja palata kotiin tekemään vatsalihaksia. Sykemittari mittasi hyviä sykkeitä ja kun kroppa lämpeni, ihastuin reippaaseen kävelyvauhtiini. Suuntaisin hauskaan metsään, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Keskellä metsää otin Insta-selfiet ja koska halusin olla tehokas, tein samanaikaisesti askelkyykkyjä. Ja kun kuva oli online, olin valmis jatkamaan matkaa. Ainakin päästäni. Jalat eivät meinaan liikkuneen mihinkään. Ne kramppasi ja hyvä etten kaatunut tönkkönä pururadalle. Mielessä kävi soittaa miehelleni, että hän tulisi hakemaan tämän liikuntakyvyttömän jalkakipuisen vaimon pois metsästä. Kyykin hetken ja yritin uudelleen. Jalat kantoivat paremmin. Sheikkasin niitä ja olin venyttelevinäni. Pikkuhiljaa ne alkoivat taas olla yhteistyökykyiset ja pystyin asettamaan tossua toisen edelle. Matkaa oli takana vasta 20 min verran…. (älä sano mitään) Päätin palata suorinta tietä kotiin sillä tajusin jo nyt, etten ollut fyysisesti missään huippukunnossa jatkaakseni kävelyä esim. tunnin lenkin verran, jota olin jo ajatellut, kun askel kulki ensimmäisten metrien aikana kulki niin kevyesti. Linkkasin kotiin, istahdin, tein ne vatsalihakseni ja rentouduin. Ja jo silloin tajusin, että jalkani olisivat huomenna hyvin kipeät.

Huomenna oli siis eilen. Jos olisin tiennyt että olen niin uskomattoman surkeassa kurakunnossa, että vaivaisella 40 min kävelyllä saan kroppani halvaustilaan, olisin keventänyt tahtia. Niin paljon kun rakastankin lihaskipua, on kaikella rajansa. Ainakin silloin, kun kipeytyneillä jaloilla pitäisi seisoa, kyykkiä, kiivetä ja nousta portaita pitkin päivää pakkauspuuhien pakosta. Jee. Voin kertoa teille, että pikkuisen nolottaa. Voiko tosiaan olla niin, että kävely poikkeaa juoksemisesta niin hirveän paljon? Että vaikka kuinka juoksisin 10 km lenkkejä kärsimättä seuraavana päivänä kivuista, voi kävely aiheuttaa tällaiset tuskatilat? Ohhoh…. Huomenna voisin kokeilla esim. 30 min mittaista kävelyä. Jos se vaikka hiukan palauttaisi lihaksia…? Ja tänään ottaa karhun kämmenellisen vitamiineja purkista.

Postauksen kuvituksena on tämänpäiväinen asuni. Housut Zara, paita Seppälä, kengät Tommy Hilfiger, laukku DKNY, korut Glitter, kello Calvin Klein.

Nyt lopetan juoruilun kanssanne. Mieheni pakkailee tuolla yksinään ja varmaan kyseenalaistaa kirjoitteluni tärkeyden silloin, kun olisi muutakin tekemistä. Jaiks. Palaan tänne pian!

Love -Miau-