Elokuvien tulevaisuuskuva on aivan pielessä. Sci-fi-leffojen pyhässä kolminaisuudessa teknologinen kehitys loistaa, yhteiskunnallinen eriarvoisuus repeää ja luonnonvarat kulutetaan loppuun.

Tulevaisuus ei kuitenkaan ole sellainen. Nykyisyys on.

Tieteiselokuvien idea onkin viedä tunnistettava ajankuva vieraaseen maailmaan. Visioihin jää samalla merkittäviä aukkoja oikeasti odotettavissa oleviin kohtiin.

Ajatellaan vaikkapa teknologiaa. Keksintöjen uskotaan tuottavan parhaat edistysaskeleet, älytalot ja elämänpidennyspillerit. Terveydentila voidaan pian tutkia ulosteesta ennen kuin se ehtii upota. Robotit vievät kaikkien työt paitsi lääkäreiden, joiden korvaamiseen näyttää riittävän puhuva WC-istuin.

Mutta mihin unohtui klassinen näkymätön mies –skenaario?

Maailman pienimmät kamerat ovat jo nyt pari milliä kanttiinsa. Entä, kun ne ovat kymmenen kertaa pienempiä, siivellisiä ja kauko-ohjattavia? Missä luulet voivasi olla ilman, että joku kuvaa sinua? Et ainakaan suihkussa.

Intimiteettisuojan mureneminen malliin Orwell meets Porky’s on ihan eri luokan kysymys kuin henkilötiedoista kerättävät rekisterit tai kännissä älykkäiltä kuulostaneet statuspäivitykset. Elämästäsi tulee jonkun toisen pornofilmi, etenkin, jos satut olemaan julkisuuden henkilö. Nettivideon kuuluisa kielinainen on parissa tunnissa vielä kuuluisampi nettivideon kielinainen. Siinä teille tulevaisuudenkuvaa.

Entä sitten talous? Crony-kapitalistit ottavat vallan, muuttavat lait yritystensä edun mukaisiksi ja valjastavat poliisivoimat rajoittamaan perusoikeuksia.

No ei. Sekin on nykyisyys.

Asia on vähän vaikeampi selittää, etenkään kiinnostavasti, koska talouspuheen taustaäänenä eivät kuulu vartaloa valuva saippuavesi tai uumien paritanssin tahtiin toistuva ihmisihon läiske ja tihentyvä voihkinta.

Pääomavallan keskittyminen vaatii, että tuotanto on kallista. Mitä enemmän tarvitaan rahaa aloittamiseen, sitä vähemmän markkinoille pyrkii kilpailijoita. Kehityssuunta on kuitenkin päinvastainen: mitä tehokkaammaksi tuotantomenetelmät muuttuvat, sitä lähemmäs nollaa marginaalikustannus laskee.

Marginaalikustannuksella tarkoitetaan valmistajan menojen kasvua, kun myytävää kappalemäärää kasvatetaan yhdellä. Perinteisillä toimialoilla alhaisten yksikkökustannusten saavuttaminen on tarkoittanut hyvin suuria tuotantomääriä ja siten isoimpien etulyöntiasemaa.

Rakenne kuitenkin muuttuu. SuperCellin kaltaisille pelitaloille tuotteiden monistaminen ja toimittaminen kuluttajille on lähes ilmaista sen jälkeen, kun peli on saatu valmiiksi. Media-ala vaati ennen valtavia investointeja painokoneisiin ja lähetystekniikkaan, kun nykyisin tiedon taltiointi ja välittäminen eivät maksa välttämättä juuri mitään, ainoastaan sisältö.

Fyysisille tuotteille käy vähitellen samoin. Kun pienten erien valmistus ei poikkea hinnaltaan suurista, tuotantovälineiden omistus ei ole enää ydinkysymys. Tehtaista tulee tuotantokanavia samalla tavalla kuin tietoliikenneyhteyksistä, joita kuka tahansa asian osaava voi käyttömaksua vastaan hyödyntää, valmistuttaa omat tuotesarjansa ja markkinoida niitä nimellään. Siinä teille toinen tulevaisuudenkuva.

Entä ihmisen vaikutus luonnonvaroihin? Lisääntyvä kulutus nyt ainakin on uhka maapallolle.

No ei. Sekin on niin 2010-lukulaista.

Avainsana on tehokkuus. Pitää vain oppia ymmärtämään, mitä tehokkuus on.

Eräässä haastattelussa valiteltiin, miten julkista sektoria pidetään tehottomana, vaikka kaikki tekevät todella paljon töitä. Luulo tehokkuudesta ahkeruutena on vähän sama kuin väittää hiihtämistä hiekkatiellä tehokkaaksi tavaksi kulkea paikasta toiseen.

Oikeasti tehokkuus on resurssien haaskaamisen lopettamista.

Tullessasi kotiin jääkaappisi ehdottaa, mitä ruokaa voisit valmistaa. Kun kaikki laitteet ja tavarat ovat kytkeytyneet samanlaiseen tietoverkkoon kuin ihmisetkin, on kaappi laittanut jo ale-myyntiin kaksi maitopurkkia, joiden viimeinen käyttöpäivä on käsillä. Some-pastan reseptistä puuttuvan kerman saat edullisimmin naapurista, jossa käyttämättömäksi jäävä purkki on kaupan.

Kaikki mikä on sinun, onkin jatkossa koko ajan myytävänä. Vaatekomerosi kertoo paitsi mistä tavarasi löytyvät, myös sen, olisiko joku halukas maksamaan pölyttyvästä kuntolaitteestasi tai vuokraamaan juhlapukua. Jakamisesta ja kierrättämisestä tulee omistamisen rinnalle järkevä vaihtoehto heti, kun mukaan tulee taloudellinen kannuste ja vaivaton järjestely. Roskiin menee vähemmän, käyttöaste nousee ja laadun arvo tulee näkyviin.

Tehottomuutta kuvaa parhaiten englannin kielen sana waste – hukka. Hukkaamme suuren osan mahdollisuuksistamme ja arvokkaimmasta resurssista, ajasta. Luovumme asioista, joita tosiasiallisesti haluamme, koska hullu luterilais-proletaarinen uhriutumisriitti velvoittaa ja oppikirja-ajattelu sanoo, että markkinatalous ja tehokkuusajattelu ovat pahasta.

Päin vastoin, juuri ne kumoavat elokuvien synkät tulevaisuudenkuvat, kunhan uskallamme antaa niin käydä. Siitäkin huolimatta, että maito on ehtinyt seistä jonkun toisen jääkaapissa, tai joku kuvaa kesken lääkärillä käynnin.