Tiettekö niitä aamuja, kun tajuaa olevansa hullun ruma. Iho on kalpea, tukka hapsottaa, maha pömpöttää, kynsilakka lohkeilee, eikä kestoripsarista ole jäljellä kuin muisto. Eikä siinä vielä kaikki. Ulkoisen kurjuuden lisäksi huomaa, että myös kodille on käynyt samoin. Villakoiria on ajautut lattioille, tiskivuori on kasvanut tiskipöydälle ja sukkakaappi ammottaa tyhjyyttään.

Nämä aamut on niin masentavia. 

Ja arvaatkaa huviksenne oliko minulla tänään sellainen? Tietenkin oli. Ja koska tiedän, etten ole ainut, jonka aamu käynnistyy silloin tällöin tällaisella masentavalla tavalla, ajattelin pyhittää päivän postauksen aiheelle. Toivon sen antavan teille lukijoilleni lohtua ja iloa. Lähinnä vahingoniloa. Ainahan on hauskaa, kun toinen on ruma ja alaston. Ja tänään on minun vuoroni. ;) Tässä kuvina surullisen kuuluisa, hullun ruma aamuni.

Onneksi meillä on tiskikone ja kädet, joilla sen voi täyttää. Meillä on pesukone, jonne lappaa kaapista hävinneet sukat. Meillä on meikki, joilla peittää hullunkalpea naama ja kulmakynä, joilla piirtää karvoitus paikoilleen. Meillä on vaihtovaatteet, jos edellisessä näytti mahakkaalta. Aina on siis toivoa. Jos minulla, niin sinullakin. ;)

Ihanaa viikonlopun ensimmäistä iltaa sinulle!

Love -Miau-