Unemployment and inflation, are not caused by immigration – That’s bullshit, get off it – The enemy is profit!

Anti-Nazi Leaguen 1970-luvulla lopussa lanseeraama iskulause on erittäin ajankohtainen myös tänään. Suomessa syytetään jatkuvasti siirtolaisia, työttömiä tai liian suurta julkista sektoria yhteiskunnan ongelmista. Tällä kertaa keskityn jälkimmäiseen, eli valtion ja kuntien mollaamiseen.

Presidentti Sauli Niinistön taitava puhe tammikuisessa Selkärankaseminaarissa oli mainio esimerkki. Niinistö totesi, että “julkisen sektorin 58 prosentin osuus bkt:sta on täysin kestämätön”. Näin hän hyökkäsi epäsuorasti lähihoitajia, koulunkäynninavustajia, HKL:n kuljettajia, terveyskeskuslääkäreitä ja kaikkia heitä vastaan, jotka tuottavat meille julkisia palveluita.

Seuraaviksi päiviksi ja viikoiksi oikeiston mielipideautomaatti käännettiin sarjatulelle ja eliitin puudelit hokivat julkisen sektorin tulvivan yli äyräidensä. Hyvin harva pysähtyi miettimään, että julkisen sektorin 58 prosentin osuus bkt:stä ei kerro meille juuri mitään. Se ei myöskään tarkoita, että yksityisen sektorin osuus olisi 42 prosenttia, sillä kyseessä on ainoastaan summittainen suhdeluku, joka ei kerro bkt:stä itsestään mitään.

Myyteillä julkisen sektorin ylisuuresta paisumisesta perustellaan sen alasajoa, eli alistamista yksityiselle voitontavoittelulle. Yksityistäminen ei kuitenkaan ole ihmelääke. Tuoreen selvityksen mukaan yksityistäminen on Ruotsissa maksanut miljardeja kruunuja. Nämä rahat ovat tavallisten ihmisten verotuloja, jotka annetaan pörssipelureille ja omistavalle luokalle.

Samanlaisia selvityksiä on myös Suomesta vaikka millä mitalla. Viimeisimpänä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymäsai aikaan merkittävät säästöt tuottamalla palvelunsa itse.

Työrukkasina alasajolle toimivat konsultit, joita julkisen sektorin eliittivirkamiehet palkkaavat valvomaan liike-elämän etuja. Vaikka peruspalvelutuotannosta leikataan ovat ulkoistettujen palvelujen ostot 2000-luvulla kasvaneet 10 prosenttia vuodessa.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnat ostavat yli 100 miljoonalla eurolla asiantuntijapalveluita. Toinen härski esimerkki on Liikennevirasto. Maksamallaan 130 miljoonan euron konsulttipalkkioilla se olisi voinut palkata noin 2000 asiantuntijaa palvelukseensa.

Vaatimukset vyönkiristyksestä ja tiukasta budjettikurista eivät kuitenkaan koske kaikkia. Tämän hallituskauden toistaiseksi suurimmat päätökset koskevat yritysten voittojen kasvattamista ja kuntien aseman heikentämisestä. Suomeksi sanottuna, rikkaimmille annetaan ja köyhimmiltä otetaan heikentyvien palveluiden muodossa.

Verkkolehti Revalvaatio kirjoittaa osuvasti siitä, miten suurten yhtiöiden voitoista valtaosa on käytetty osinkoihin, jotka ovat selvästi suurempi erä kuin yhtiöiden tuloverot: “37 pörssiyhtiötä maksaa viime vuoden voitoista tänä vuonna osinkoja 8,1 miljardia euroa. Näiden yhtiöiden tuloverot viime vuodelta ovat 3,2 miljardia euroa.” Eniten osinkojakoaan on kasvattanut finanssisektori.  Tästä huolimatta six-pack-hallitus päätti antaa lainaamaansa rahaa yrityksille keventämällä yhteisöveroa.

Kun puhutaan siitä, ettei ole varaa siihen tai tähän tai tuohon, “koska velkaannumme ja epäterve talous”, olisi syytä osoittaa syyttävä sormi niihin, jotka lappovat rahaa suuryrityksille ja jotka eivät investoi vaan jakavat rahansa ylisuurina osinkoina.

Yksityiset voitot eivät aja yhteistä etua, jota politiikot väittävät ajavansa. Samalla olisi syytä miettiä halutaanko yhteiskuntamme ongelmista syyttää peruspalveluhenkilökuntaa vai heitä, jotka napinpainalluksilla pelaavat talouskriiseihin johtavia pörssipelejä.