 Thomas Taussi pe 15.03.2013 |
 lähde: IMF
Kai Nyman kirjoitti äskettäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa vertailtiin julkisen kulutuksen osuutta bruttokansantuotteesta. Länsimaissa julkisen kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut jatkuvasti. Monille, jotka ovat pitäneet Yhdysvaltoja kapitalistisen lännen symbolina ja vastakohtana suomalaiselle korkean verotuksen sekataloudelle joutuvat päivittämään luulojaan. Yhdysvaltojen julkinen kulutus on samaa luokkaa kuin Suomellakin. Monissa länsimaissa julkinen kulutus on haluttu toteuttaa mielummin velalla kuin pohjoismaisittain veroilla. Julkisen kulutuksen osuus bruttokansantuotteesta on varmasti kaikkein selkein yksittäinen indikaattori valtion sosialistisuudesta. Paljon valtiojohtoisuuteen liittyviä eroja jää kuitenkin sen ulkopuolelle. Pyrin kirjoituksessani käsittelemään sääntelyn laadullista puolta ja sitä, miksi yksityisten markkinoiden syrjäyttäminen on joka tapauksessa haitallista.
Valtion kontrollista vapaan liberaalin valtiomallin vastakohta ei ole vain sosialismi, vaan yleinen valtiojohtoisuus, joka pitää laajan julkisen sektorin lisäksi sisällään erilaista sääntelyä. Sääntely on laadullista, eikä sille löydy yleistä mittaria. Erilaiset valtion kontrollia mittaavat indeksit pitävät sisällään aina tekijänsä valitsemia painoarvoja mittakaavaan suhteuttamisesta puhumattakaan. Venäjä ja Kiina olisivat julkisen kulutuksen osuudella mitattuna vähemmän sosialistisia kuin Suomi. Silti edellä mainituissa maissa harjoitetun politiikan mielivaltaisuus, sääntely ja instituutioiden epävarmuus saavat monilta länsimaisilta ihmisiltä valtiojohtoisemman arvion kuin Suomi.
Alkuperäisessä artikkelissa pohdittiin, ettei sosialismin taloutta heikentävästä vaikutuksesta ole varmaa näyttöä, mikäli se onnistuttaisiin toteuttamaan ”oikein”. Empiiristen yhteiskuntatutkimusten ongelmana on se, että epäpuhtailla tapauksilla pyritään testaamaan ihannemallien toimivuutta aliarvioimalla syiden ja seurausten analyysi sekä logiikka. Meillä ei ole ollut läntisissä teollisuusmaissa puhdasta valtion sääntelystä vapaata kapitalismia eikä puhdasta sosialistista komentotaloutta, jossa ihmiset eivät olisi ajautuneet turvautumaan markkinoihin. Usein sosialistisissakin yhteiskunnissa on kehittynyt varjomarkkinat, joiden avulla komentotaloudessa eläneet ihmiset ovat kyenneet hyödyntämään edes jotenkin informaatiota ja jäljittelemään luvatta yksityisomistajan roolia ja näin pitämään yllä hyvinvointia.
Kun yksityisen sektorin markkinoita syrjäytetään julkisen omaisuuden byrokraattisella hallinnalla, hävitään markkinoihin nähden. Tärkein näistä on hintajärjestelmä. Ainoastaan markkinoilla on aitoja hintoja. Markkinoilla ihmiset neuvottelevat ja vaihtavat yksityisomaisuutta omistajien mieltymysten ja vaatimusten ohjaamina. Nämä mieltymykset ja vaatimukset välittyvät hintoihin omalla painoarvolla toimijan omalla näköalalla. Lukemattomat toimijat linkittävät joustavasti ja kustannustehokkaasti tämän informaation niin, että pian kaikilla osa-alueilla, missä yksityisellä omaisuudella tehdään kauppaa, on myös relevanttia markkinainformaatiota.
Juuri olennainen informaatio välittyy eteenpäin. Markkinoilla ei aina tarvita kallista analyysiä taustalla vaikuttavista syistä, vaan jo pelkät hinnan muutokset aktivoivat ja kannustavat kykeneviä toimijoita hyödyntämään resurssejaan hyödyllisellä tavalla ja sopeuttamaan toimintaansa. Tietysti markkinoilla leviää tehokkaasti myös tarkempaa laadullista informaatiota. Hintajärjestelmä osoittaa niissäkin tapauksissa pätevästi ne huomionarvoiset kohteet. Jos esimerkiksi raaka-aineen hinta nousee, toimijoille tulee paine miettiä korvaavia vaihtoehtoja kustannusten hallitsemiseksi. Markkinahinnasta riippuu myös päätös siitä, kannattaako komponentteja ja palveluita ulkoistaa vai tilata itse.
Kun miettii yritysjohdon päätöksenteon perustyökaluja, kustannuslaskelmia, investointilaskelmia, pääoman kustannusten ja tuottovaatimusten vertailua, yhteinen nimittäjä on markkinainformaatio. Ilman markkinainformaatiota edistyneet taloudelliset laskelmat menettäisivät merkityksensä. Mitä enemmän meillä on yksityistä taloudellista toimintaa, sitä enemmän meillä on informaatiota ihmisten hyötynäkemyksistä ja haluista. Lisäksi markkinoilla on jatkuvasti aktivoivia kannustimia oma-aloitteisille yrittäjille, jotka ottavat riskiä tarjotakseen markkinoille myös sellaista, mitä ihmiset eivät olisi osanneet odottaa. Tämä luova ja riskiä kantava tekijä, yrittäjäkunta unohtuu usein markkinatalouden erityispiirteenä yhteiskuntajärjestelmiä vertailtaessa.
Tässä valossa jokainen voi miettiä, millainen olisi yhteiskunta, josta puuttuisi meille itsestään selvä informaatio markkinahinnoista ja korkotasoista, taloudelliset analyysityökalut ja päätöksentekoa helpottavat talouslaskelmat. Kun valtion byrokratiat syrjäyttävät yksityisomaisuutta sekä voittojen ja tappioiden järjestelmää, edellä mainituista työkaluista ei niiden tapauksessa ole apua. Ero on kuin YLEllä ja yksityisellä televisiokanavapaketilla. Markkinoilla ihmiset saavat valita, tilaavatko he edullisen televisiokanavapaketin, kun taas YLEn ohjelmista joutuu maksamaan kovan hinnan huolimatta siitä, ettei tarjonta vastaa välttämättä yksilön mieltymyksiä.
Hintajärjestelmän puute oli ja on edelleen vakavimpia ongelmia komentotalouksissa. Pimeiden markkinoiden kehittyminen kertoo siitä, että markkinat ovat luonnollinen osa ihmisen toimintaa, jonka suorituskykyä kollektivistinen valtion omistajuus ja suunnitelmatalous eivät kykene voittamaan. Oppitunti hintajärjestelmästä on tärkeimpiä asioita, joita sekatalouksissa tulisi oppia ennen kuin on liian myöhäistä.
Palaan vielä alkuperäiseen aiheeseen julkisen sektorin koosta ja yleisestä vaurastumisesta. Pohjimmiltaan kyse on ihmisten vapaudesta päättää omaisuudestaan. Julkinen kulutus täytyy kattaa joko välittömästi veroina tai velalla, jonka tulevat sukupolvet maksavat takaisin omilla verorahoillaan. Mitä enemmän julkista kulutusta on, sitä vähemmän ihmiset päättävät varallisuutensa käyttämisestä vastikkeellisessa vaihdannassa. Vaikuttaa siltä, ettei ihmisiä ole kiinnostanut vapauden suhteellinen väheneminen, jos siitä huolimatta yleinen varallisuus on jatkanut kasvuaan. Toisin sanoen talouskasvun nopeus on vähentänyt ihmisten huolta hitaammasta taloudellisen vapauden menettämisestä yhteiskuntapoliittisille suunnitelmille. Miten käy talouskasvun hidastuessa ja valtiojohtoisuuden ongelmien kasaantuessa?
|
14 kommenttiaVastaa |
Kiinalaisten ”mielivaltaisuus” läntisestä perspektiivistä nähtynä lienee kulttuurierojen luomus.
Kiina on todella valtiojohtoinen maa, mutta varmaan kiinalaisen sääntelyn laadulliset erot koetaan erikoisempina kuin länsimaisen.
Kiinassa työläisen palkka muodostuu markkinoilla, Lännessä säädelty. Miten selität eron?
Kokonaisvaltaisesti valtiojohtoisuus muodostuu lukemattomasta eri määrästä sääntelyä sekä julkisen sektorin koosta.
Sanoisin, että sääntelyä aletaan harjoittamaan kun siihen kuvitellaan olevan varaa. Lähinnä vauraat maat sairastavat tätä, koska se vain heikentää niitä. Kehitysmaissa moinen olisi kuolemaksi. Kiinan kehityksen yhtenä ratkaisevana elinehtona on ollut halpatyövoima, sillä muuta yhtä suurta suhteellista etua ei ole ollut.
”Rikkaalla maalla on enemmän varaa huonoon politiikkaan kuin köyhällä maalla” -LvM
”Markkinoilla ihmiset saavat valita, tilaavatko he edullisen televisiokanavapaketin, kun taas YLEn ohjelmista joutuu maksamaan kovan hinnan huolimatta siitä, ettei tarjonta vastaa välttämättä yksilön mieltymyksiä.”
Entäs katsastuksessa? Voiko ihminen valita, että ”enpäs katsastakaan, hinta on liian korkea”.
Entäs ruokakaupassa? Voiko ihminen valita, että ”enpäs ostakaan ruokaa, hinta on liian korkea”.
Vapaaehtoinen vaihto toimii. Vapaaehtoiseen vaihtoon kuuluu myös se, että vaihtoehtona on jättää vaihtamatta.
Markkinat toimivat niissä hyödykkeissä, missä on oikeasti kyseessä vapaaehtoinen vaihdanta: viihde, kotielektroniikka, jne.
Asuntoja, ruokaa, katsastusta ja työvoimaa niitä ei vaihdeta vapaaehtoisesti. Markkinat eivät toimi.
Katsastus on valtiollinen vaatimus, ruoka ei. Ihminen valitsee markkinoilla, mihin kauppaan hän menee, ja mitä yksittäisiä tuotteita hän ostaa, vaikka hänellä olisikin fysiologinen välttämättömyys saada jotain syötävää. Häntä ei pakoteta tekemään valintoja, vaan hän saa valita markkinoilta. Markkinat siis pätevät.
Ruoantuotannossa on valtava määrä vaihtoehtoja tuottaa ruokaa, eli sen voi kasvattaa ja tuottaa itse. Oma porkkana ja perunamaa ei vieläkään Suomessa maksa paljoa eli tuotantovaihtoehtoja on. Suomessa ongelmana on markkinoiden järjettömän suuri sääntely. Ruokaa voisi myös tuoda halvalla eu:n ulkomailta mutta siinäkin järjetön tuontisääntely estää markkinoiden vapaan toiminnan.
Asuntojen korkeat hinnat johtuvat Suomessa pitkälti sääntelystä ja yhteiskunnan toimista. Vapaaat markkinat luultavasti kykenisivät tuottamaan asuntoja paljon halvemmalla.
”Vapaat markkinat luultavasti kykenisivät tuottamaan asuntoja paljon halvemmalla.”
Näin on. Vielä pitää saada asunnoista vapaaehtoisia, jotta päästään vapaaehtoiseen vaihdantaan.
Te ette edes ymmärrä mitä on markkinatalous.
Ruoka, asunnot ja katsastus, näiden ostaminen ei ole vapaaehtoista vaihdantaa. Eikä ole työvoiman myyntikään. Vasta työvoiman myynti on onnistuttu korjaamaan paremmin toimivaksi, koska työvoimaa ei voi myydä vapailla markkinoilla.
Ne mitkä ovat vapaaehtoista vaihdantaa oikeasti, siellä markkinat toimivat. Esim. kotielektroniikka, viihde, iltalehdet. Eikä ole tarkoitus halveksua hyödykkeitä joissa markkinat toimivat.
Minun työkalupakissa on muutakin kuin markkinaehtoinen toiminta. Työkalu pitää valita kohteen mukaan jne.
Eikä vapaa markkinatalous ole yhtä kuin vapaa yritystoiminta. Katsastus yksityistettiin sillä tiedolla että ”vapaa markkinatalous” tarkoittaa vapaata yritystoimintaa. Eikä katsastus ole ”valtiollinen vaatimus”, katsastus on kaukaa viisasta toimintaa.
Te ymmärrätte ”kaukaa viisaus”-termin nimellä ideologia. ”Valtio”, korjaan demokraattinen valtio on kaukaa viisaasti organisoinut liikennettä. Teidän ”valtio” on se valtio joka valtio oli joskus 1650, se oli itsevaltiaan diktatuuri.
Friedrich Hayekille ei kelvannut organisaatio. Kuitenkin te siellä kauppakorkeakoulussa opiskelette organisointiteorioita. Hayekille organisaatio oli varma tie maaorjuuteen.
Miten te siellä kkk:ssa kykenette yhdistämään Hayekin ja kkk-opiskelut?
Markkinatalous tarkoittaa taloutta, jossa asiat hoidetaan markkinoiden avulla. Markkinoilla on kaksi osapuolta: ostaja ja myyjä.
Työmarkkinoilla on ostaja ja myyjä: yritys ja työntekijä.
Tavaramarkkinoilla on ostaja ja myyjä: kuluttaja ja työntekijä.
Näillä kahdella markkinalla toimivat osapuolina: yritykset ja kuluttaja-työntekijät.
Te siellä kauppakorkeakoulussa opiskelette työmarkkinoiden ostajaksi ja tavaramarkkinoiden myyjäksi. Teiltä puuttuu osaaminen 50%:sta markkinoita.
Kuten elinkeinoministeri Vapaavuori väärinkäsityksensä toi loistavasti esiin: ”vain yritystoiminta lisää hyvinvointia.” Miten voi olla ostajan etu että myyjä tekee hyviä kauppoja (tavaramarkkinoilla)?
Miten voi olla myyjän etu että ostaja tekee hyviä kauppoja (tavaramarkkinoilla)?
Vapaavuoren pitäisi nousta näkemään markkinat ostajan JA myyjän kannalta. Ei markkinoita voida katsella eduskunnassa toisen osapuolen kannalta, sellainen eduskuntatoiminta tuottaa vain tuhoa.
Laitetaan lopuksi oman blogini osoite. Olen piirrellyt sinne käsitekarttoja viime aikoina. Me ihmiset emme ymmärrä toisiamme, me ihmiset olemme vaan niin yksinkertaisia. En minäkään kaikkea ymmärrä, minäkin väärinkäsitän asioita.
http://rosteri.vuodatus.net
Liberaalit määrittelevät vapauden pakotteeksi toisen ihmisen voimankäytöstä. Se vapaus ei tarkoita mitään absoluuttista riippumattomuutta ihmisen fysiologisista tarpeista.
Olet määritellyt vapaat markkinat eräänlaista tarvehierarkiaa vasten, jossa pohjimmaisiksi välttämättömyyksiksi mielletyt tarpeet ovat ”välttämättömyyksiä”, ja itsensä toteuttamiseen liittyvät vapaaehtoisiksi.
”Te siellä kauppakorkeakoulussa opiskelette työmarkkinoiden ostajaksi ja tavaramarkkinoiden myyjäksi. Teiltä puuttuu osaaminen 50%:sta markkinoita.”
Silloin oletan sinun olevan guru, joka kykenee hyödyntämään eksklusiivista informaatiota, jolla pesee työhaussa vähintäänkin kaikki korkeakoulutetut ekonomit :)
”Te ette edes ymmärrä mitä on markkinatalous.”
Millä perusteella määritelmäsi on ainut oikea? Olet keksinyt uuden määritelmän ja logiikan sille, mitä ihmiset ovat tottuneet käyttämään, ja nyt kutsut, että kaikki muut ovat väärässä. Onnea taisteluun tuulimyllyjä vastaan.
”Liberaalit määrittelevät vapauden pakotteeksi toisen ihmisen voimankäytöstä. ”
Kilpajuoksu pohjalle on epäsuoraa voimankäyttöä, ihmisiä kilpailutetaan toisiaan vastaan paskaduunien työehdoissa.
”Olet määritellyt vapaat markkinat eräänlaista tarvehierarkiaa vasten, jossa pohjimmaisiksi välttämättömyyksiksi mielletyt tarpeet ovat ”välttämättömyyksiä” …”
(Maslowin tarvehierarkiaa?) Välttämättämättä saada eli pakko saada. Jos on pakko saada, ei ole kyse vapaaehtoisuudesta, eikä pakkoon perustuva vaihto ole vapaaehtoista vaihdantaa.
”Silloin oletan sinun olevan guru, joka kykenee hyödyntämään eksklusiivista informaatiota, jolla pesee työhaussa vähintäänkin kaikki korkeakoulutetut ekonomit :)”
Myyjä ja ostaja ovat osia kokonaisuudesta nimeltä markkinat (holismia). Ehjät markkinat ovat ne joilla molemmat myyjä ja ostaja ovat tasavahvoja. Markkinat eivät ole ehjät, jos (työvoiman) myyjää ei edes tunnusteta kaupan osapuoleksi, vaan myyjää pidetään yrityksen omaisuutena.
En minä ole guru, olen perehtynyt aiheeseen koska aihe kiinnostaa, minä tajusin että ”heureka”. Ymmärsin, eli jäsensin asiat siten miten ne oikeasti ovat, että työntekijä ja työnantaja jäsentyvät markkinoiden osapuoliksi, ymmärsin että väärinkäsitys menee siten että työntekijä on yrityksen omaisuutta ja tätä omaisuutta halutaan kohdella yhtä ”joustavasti” kuin muutakin omaisuutta.
””Te ette edes ymmärrä mitä on markkinatalous.”
Millä perusteella määritelmäsi on ainut oikea?””
Totuusrelativismilla. Yritysjohtajan totuus ja kansantaloustieteiljän totuus ovat ristiriidassa mutta kumpikin oikeita.
Selvennän: liberalismissa vapaus on toisten ihmisten aloitteellisen voimankäytön poissaoloa
Tällöin työntekijät eivät ole yritysten omaisuutta, koska työntekijöillä on oikeus koskemattomuuteen ja vapaus irtisanoutua tietyn yrityksen palveluksesta.
Näet tarvehierarkian osat kuten ravinnon ja asunnon kategorioina, mutta käytännössä markkinoilla on useita vaihtoehtoja hankkia näitä. Kukaan ei pakota hankkimaan asuntoa juuri tietyltä välittäjältä tai alueelta. Kukaan ei edes pakota hankkimaan niitä. Varsinkin ravinnon kysyntä muodostuu fysiologian pohjalta, kun taas muiden aktiviteettien kysyntä psykologisten tekijöiden ja kulttuurin myötä. Rajoja on todella vaikea vetää, sillä ilman sisältöä elämässään ihminen voi tulla hulluksi ja tehdä itsemurhan, jolloin korkeammat asteet tarvehierarkiasta voidaan nähdä kategoriana myöskin olennaisena elämän jatkumisen kannalta. Liberaalit tekevät eron valtion harjoittaman kontrollin kohdalla. Vapaat markkinat ovat, kun kysyntää ja tarjontaa ei kontrolloida ylhäältä käsin.
”Jos on pakko saada, ei ole kyse vapaaehtoisuudesta, eikä pakkoon perustuva vaihto ole vapaaehtoista vaihdantaa.”
Tuo on sinun määritelmäsi noille sanoille. Liberaalit ja suurin osa yhteiskuntateoreetikoista käyttää sanoja eri tavoilla kuin sinä. Toivotan edelleen onnea taisteluusi tuulimyllyjä vastaan sekä myös muiden diskurssiin mukautumista, kumman tien sitten valitsetkaan.
”Liberaalit ja suurin osa yhteiskuntateoreetikoista käyttää sanoja eri tavoilla kuin sinä.”
He pakottavat Sinut käyttämään heidän määritelmiään. Et ole vapaa, Sinun logiikassasi on aksioomia jotka on kehittänyt liberaali tai yhteiskunta-teoreetikko.
Jos unohdetaan kysyntä ja tarjonta.
Tarkastellaan sopimuksen tekemistä. Voiko siitä että sopimus on olemassa, päätellä että sopijaosapuolet olivat tasavahvoja?
Sopijaosapuolten tasavahvuudenkin voi määritellä eri kriteereillä. Pitää ymmärtää valinnanvapauden ja valinnanvaran ero.
Yhteiskunnassa on muitakin intressejä kuin työväen aate tai työväen intressit. Missään nimessä todellisuus ja totuus eivät ole työväenluokan yksityisoikeutta.
Sopimuksen teon kannalta jotkut pitävät sopimusosapuolten tasavertaisuutta ideaalina. Täydellinen tasavertaisuus tekee kuitenkin neuvotteluista vaikeat.