 Thomas Taussi ma 01.06.2009 |
Siitä on nyt päivälleen tasan vuosi, kun perustin blogini. Tarkoitus oli ottaa kantaa ajankohtaisiin talouspoliittisiin päätöksiin ja kuumimpiin valtakunnallisiin keskustelunaiheisiin. Nettihän on sellaisia uutisoivia blogeja täynnä, jotka eivät oikeastaan pyri tuomaan lisäarvoa keskusteluun. Sen lisäksi arvokeskustelu on jäänyt piiloon, minkä takia pyrinkin lähestymään tavallista lukijaa myös arvojen näkökulmasta. Tästä eteenpäin aion kirjoittaa blogiini myös enemmän esitelmänomaista valistusmateriaalia minua kiinnostavista asioista. Ensimmäisen vuoden aikana sivuillani on käyty yli 7000 kertaa. Päivittäinen kävijämäärä on noin kolminkertaistunut alkuajoista. Kiitos lukijoille ja kommentoijille! Tästä on hyvä jatkaa. Artikkelisarjan seuraava osa: 2/3 – Villit yhdistelmät Sitten itse asiaan: Arkikielessä ja päivänpolitiikassa termit markkinatalous ja kapitalismi mielletään samalla tavalla synonyymeiksi kuten sosialismi ja suunnitelmatalouskin. On vaikea vetää rajaa tiettyjen talousjärjestelmien ja niitä määrittelevien termien välille. Edellä mainituille termeille ja varsinkin niiden eroille kuitenkin löytyy tarkemmat selitykset kuin mitä ensin saattaisi luulla. Väistämättä yhteiskunnassa joudutaan tekemään päätöksiä siitä, mitä, kenelle, ja mihin hintaan tuotetaan tuotteita. Tällöin talousjärjestelmät voidaan luokitella sen mukaan, miten tuotteiden hinnat määräytyvät kansantaloudessa, ja millaisin perustein tuotantovalinnat tehdään. Päättääkö valtio hinnat tuotteille, ja määrääkö valtiollinen keskusvirasto tuotteet, joita se luulee ihmisten tarvitsevan, vai määräytyvätkö hinnat kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan vapaasti? Näin erottuu kaksi tärkeintä pääsuuntausta: suunnitelmatalous ja markkinatalous. Talousjärjestelmät voidaan luokitella myös sen mukaan, kuka omistaa tuotannontekijät (poissulkien ihmisen tekemän työn). Nykyaikana länsimaissa ei onneksi ole enää järjestelmiä, joissa ihmisyksilöt laskettaisiin omistettavaksi pääomaksi (orjatalous). Tässä mielessä ratkaisevimmat tuotannontekijät ovat aineellista omaisuutta. Onko omaisuus hajaantuneesti yksittäisten ihmisten omistuksessa, vai omistaako valtio kaiken? Kaksi omistuksen suhteen vastakkaista talousjärjestelmää ovat sosialismi ja kapitalismi. Teoriassa suunnitelmatalouden ei tarvitsisi olla sosialistinen, tai markkinatalouden kapitalistinen. Käytännössä kuitenkin suunnitelmataloutta on ollut helpompi toteuttaa sosialismissa, jolloin tuotannontekijöiden käyttöä suunnitelman hyväksi on ollut tehokkaampaa valvoa. Vastaavasti vapaiden markkinoiden toimintaa on helpottanut taloudellisten toimijoiden riippumattomuus – koostuuhan yhteiskunta yksilöistä, joilla jokaisella on henkilökohtaiset arvostukset ja pyrkimykset. (Tähän palaan myöhemmässä artikkelissani) Suunnitelmatalous: Valtion johtajat sopivat kansalle yhteisen suunnitelman siitä, mitä valtion tulisi tuottaa. Valtio voi myös periaatteessa hinnoitella mielivaltaisesti, mutta rajallisessa todellisuudessa tuotteiden mielivaltainen hinnoittelu johtaa ongelmiin. Mielivaltaisesti valitut hinnat eivät välttämättä vastaa ihmisten arvostuksia ja tarpeita. Hinnoittelu onkin suunnitelmatalouden suurin haaste.
Markkinatalous: Talousjärjestelmä, jossa hinnat, palkat sekä tuotanto määräytyvät kysynnän ja tarjonnan ehdoilla. Valtio ei säännöstele hintoja, rajoita kilpailua tai määrää, mitä ihmisten tulisi tuottaa. Vapailla markkinoilla sekä ostajat että myyjät päätyvät useimmiten kompromissihintaan, joka pyrkii tyydyttämään mahdollisimman paljon kumpaistakin osapuolta. Sosialismi: Sosialistisessa talousjärjestelmässä materiaaliset tuotannontekijät ovat yhteiskunnan, käytännössä valtion omistuksessa. Koska myös pääoma on tuotannontekijä, sosialistisessa järjestelmässä joudutaan rajoittamaan yksilön oikeutta kartuttaa henkilökohtaista omaisuutta. Toisaalta edellä mainittu voidaan korvata kieltämällä omalla pääomalla yrittäminen. Kapitalismi: Aineelliset tuotannontekijät ovat kansantaloudessa hajautuneina kotitalouksien omistukseen. Kapitalismi on sosialismin vastakohta, joka perustuu yksilön oikeuteen omistaa henkilökohtaista omaisuutta. Talousjärjestelmät siis jakautuvat useimmiten sen perusteella, kuinka suuri valtion rooli kansantaloudessa on. Käytännössä valtion rooli ei missään valtiossa ole aivan mitätön tai aivan absoluuttinen. Raja on vedettävä johonkin, eikä yleensä ole vaikea sanoa, onko jokin talous liberaali yksilökeskeinen vai kollektiivinen valtiojohtoinen. Koska käytännössä kaikki talousjärjestelmät sijaitsevat kahden absoluuttisen ääripään välillä, voidaan puhua myös sekatalouksista. Sekatalous ei automaattisesti tarkoita edellä mainittujen pääsuuntien yhdistelmää, kuten sosialistista markkinataloutta tai kapitalistista suunnitelmataloutta. Tyypillisin sekatalous saattaisi olla ”hyvinvointivaltio”, jossa valtio sekä omistaa että päättää jonkin verran tietystä tuotannosta (laaja julkinen sektori). Kapitalistista yksityisomistusta ei kielletä kokonaan, mutta ajetaan enemmän ahtaalle kuin monissa vapaammissa talouksissa. |
10 kommenttiaVastaa |
Lähdet siitä liikkeelle, että jokaisella yksilöllä ja kotitaloudella on samat mahdollisuudet päätyä molemmille osapuolille sopivaan ratkaisuun. Täyskapitalistisessa valtiossa ei ole sosiaaliturvaa. Jos työnantaja, joka on vauras neuvottelee työntekijän, jonka omaisuus on pieni, kanssa, päädytään siihen, että hyöty kallistuu työnantajalle, sillä työntekijä suostuu lähes kaikkeen, jotta saa edes jonkinlaisen tulon.
Kapitalismin teoriassa, osapuolet (yksilö ja työnantaja) päätyvät molemmille sopivaan ratkaisuun. Käytäntö on aivan toisenlainen, kuten yllä näkee.
En voi oikeasti käsittää, kenen etua ajat. Ökyrikkaan kapitalistin, joka kuuluu 0,1% rikkaimpaan kansanosaan vain hyötyä yleensä. Sinun unelmataloutesi toimii yritysten eikä ihmisten hyväksi. En voi käytännössä muuta kuin nauraa ja olla erittäin pahoillani. Järkyttävää…
Periaatteessa sillä ei ole väliä, missä asetelmassa yksittäinen taloudellinen toimija on toisen yksittäisen toimijan kanssa, sillä joka tapauksessa vallitsevat markkinaolosuhteet ajavat kompromissin, hyödytti se sitten toista hieman enemmän kuin toista.
Vapaasti sopimus syntyy, kun molemmat vaihdon osapuolet arvostavat saamaansa asiaa enemmän kuin sitä, mistä luopuvat. Ensin saattaa tulla mieleen, ettei noin ole, ja että sisäiset pakotteet ajaisivat vaihtamaan, mutta silloinkin on kyse tarpeiden tyydyttämisestä ja sen asettamisesta korkealle tärkeysasteikossa.
Tämä artikkeli on tieteellissävytteinen tietoisku, eikä mikään manifesti. Sinuna odottelisin selventävää jatko-osaa omien rohkeiden hypoteettisten johtopäätösten sijaan. Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että käsittelen talousjärjestelmien pääsuuntauksia karrikoidusti ja myös niiden viitteellisten ominaisuuksien mukaan, jotta lukijan olisi helpompi erottaa, mistä on kyse. Sekatalous, jossa elämme, pohjautuu kapitalismiin ja markkinatalouteen, jota tietyissä määrin sosialismi ja valtiolliset suunnitelmat lypsävät. Siitä sitten enemmän seuraavassa osassa, joka ilmestyy ehkä viikon sisällä, kun saan muutamat kiireet alta pois.
Tämä on aika pamfletinomainen manifesti, ei enempää eikä vähempää. Älä yritä pukeutua objektiivisuuden kaapuun, koska se on mahdotonta. Tekstiä on sitä paitsi paljon mukavampi lukea ja arvioida, kun myönnät reilusti lähtökohtasi.
Ehkä parasta olisi, että yrittäisit etäännyttää itsesi omista preferensseistäsi analyyttisyyden tähden, eli älä tee poliittista puheenvuoroa, vaan kriittinen tarkastelu eri näkökulmista. :)
Pointteja seuraaviin artikkeleihin:
- Älä suotta yksinkertaista ja kärjistä (ja samalla aliarvioi lukijoitasi), pystyt ihan varmasti parempaankin.
- Kapitalismin ja markkinatalouden varjopuolet sekä kritiikki on käsiteltävä, muuten tekstit ovat aivan liian yksipuolisia.
- Kommunismissahan valtio on ”kuoleentunut” pois, miten se muuttaa tarkastelua.
- Kansalaisyhteiskunnan, perheen ja (kansallis)valtion käsitteet ja niiden suhde talouteen, ks. Hegel, Marx, Snellman jne.
- Ylipäätään valtio-käsitteen historia ja tausta, koska peilaat talousjärjestelmiä suhteessa nimenomaan valtiovaltaan.
- Aineeton tietotyö ja ns. tietokykykapitalismi otettava mukaan, koska ne määrittävät nykyajan taloutta entistä enemmän.
Terve vaan Jouni!
Tulkitsit artikkelini hieman keskeisimmän sanoman vierestä:
Ensinnäkin tämä on suomalainen liberalistiblogi, joten objektiivisuus/lähtökohdattomuus on aivan itse keksimäsi juttu. Ylipäätään on aika mahdotonta olla objektiivinen, sillä aina jonkun mielestä teksti sisältää viittauksia kirjoittajan lähtökohtiin. Esimerkiksi eräät koulukirjojen kappaleet ovat mielestäni kaukana objektiivisuudesta.
Toisekseen otsikosta ilmenee, että ensimmäinen artikkeli käsittelee lyhykäisyydessään käsitteitä. Vastakkaisista talousjärjestelmistä saisi vaikka kuinka paljon asiaa, jos ottaisi mukaan painotuksia muistakin tieteistä. Kyse ei olisi enää talousjärjestelmistä taloustieteellisten lähtökohtien mukaan.
Kyllä kädellinen ymmärtää, ettei käsitteitä esiteltäessä ole tarvetta poiketa aiheesta ja kirjoittaa muutaman sivun esseetä aiheelle epäolennaisista seikoista.
Näytä minulle se kohta, jossa olen puhunut kommunismista tai anarkosyndikalismista, jota tarkoitat. Minusta valtion kuoleentuminen pois ei ainakaan olisi tae markkinoiden häviämisestä, sillä markkinatalous voi tulla toimeen ilman valtiotakin. Anarkosyndikalismin tai ns. työväenanarkian lisäksi valtiottomassa tilassa ilmenisi myös anarkokapitalismia, ja ihmiset pyrkisivät joka tapauksessa täyttämään tarpeensa, siis puuttuvat instituutiot. Tämä johtaisi yhteisöihin, jotka osin muistuttaisivat tietyiltä rakenteiltaan valtioita.
Valtioista tulen kertomaan aiheelle olennaiset asiat.
Vastauksesi oli sitä luokkaa, että hoh hohhoijaa. Miksi et pysty ottamaan vastaan kehitysideoita? Miksi käyt heti kimppuun kuin yleinen syyttäjä viitaten ala-arvoisesti ymmärryskykyyni?
- Et ole puhunut kommunismista, mutta siitä PITÄISI puhua suhteessa artikkeleidesi teemoihin, koska markkinatalouden ja valtion välillä on kirjoituksesi keskeinen jännite.
- Eikä anarkosyndikalismi VÄLTTÄMÄTTÄ johda mihinkään kapitalismin muotoon eikä mihinkään (ainakaan modernin) valtion muotoon. Kyse on determinismistä, jonka soisin kirjoittajan jättävän pois. Tässäkin auttaisi, jos paneutuisit valtion käsitteeseen paremmin, koska sillähän on eri aikoina viitattu hyvinkin erilaisiin poliittisiin yhteisöihin.
- Älä ota koulukirjoja esimerkiksi objektiivisuudesta, ne eivät sitä ole koskaan olleet, eivätkä tule olemaan.
- Talous ei ole omalakinen järjestelmänsä, eikä sitä voi käsitellä ilman syventymistä yhteiskuntaan, valtioon, kansalaisyhteiskuntaan, yms. käsitteisiin. Jos esittelet käsitteitä, esittele ne kunnolla.
- Sana ”tieteellissävytteinen” asettaa kovia odotuksia kirjoituksillesi, mutta ilmeisesti joudun pettymään tämän suhteen.
Pyrin kirjoittamaan alkuperäisen aiheen mukaan, eivätkä annetut ehdotukset valitettavasti vastaa aihetta. Tekstistäsi näkyy, ettet ole lukenut taloustiedettä, ja vastaavasti pyrit ehdottamaan taloustiedettä käsittelevän artikkelisarjan muuttamista suureksi ja laajaksi humanistiseksi tutkielmaksi. Päätän itse, mistä kirjoitan, enkä todellakaan aio poiketa suunnitelmistani. Itse sain inspiraationi tähän kirjoitukseen juuri taloustieteellisten käsitteiden sisältöeroista, joihin ei aina kiinnitetä huomiota.
Kommunismia ei anarkosyndikalismina tunneta taloustieteissä, vaan lähinnä sosialismi. Se johtuu siitä, että ilman valtiollisia instituutioita toimiva yhteisomistus on utopiaa. Mikä takaa sen, että täysin vapaassa maailmassa tai yhteiskunnassa ihmiset haluaisivat jakaa omaisuutensa? Tuollaisten epämääräisyyksien takia taloustieteissä ole tarvetta tarkastella taustalla olevaa valtiottomuutta, vaan todistettavissa olevia rakenteita: yhteisomistus ja yksityisomistus.
En ole väittänyt, että anarkosyndikalismi johtaisi mihinkään, vaan ylipäätään anarkia, jonka kuvitellaan johtavan vain yhdenlaiseen tiettyyn lopputulokseen. Minun mielipiteeni on, että ilman valtiollisia instituutioita lopputulos sisältää vähän kaikkea sosialististen ja kapitalististen ihanteiden väliltä. Ei nimittäin voida olettaa, että ihmiset toimisivat vain yhdellä tietyllä tavalla, mihin hallitsemattomat utopiat perustuvat.
Jos pyydät taloustieteilijöiltä parin lauseen esittelyä artikkelin keskeisistä termeistä, päätiedot tuskin eroavat hurjasti.
Saat toki kirjoittaa ihan niin kuin lystäät. Toivoisin vain, että oppisit ottamaan vastaan kritiikkiä ilman yllä esitettyjä ad hominem -kuitteja.
Ongelma on, että nämä sinun nykyiset tarkastelusi ovat kovin, kovin tavanomaisia ja latteita. Ne on tehty tuhansia ja taas tuhansia kertoja juuri samalla tavoin. Älä fanita taloustieteilijöitä, vaan yritä tuoda jotain omaa ja uutta mukaan. Usein taloustieteissä iso kompastuskivi on juuri yksiulotteisuus ja tietynlainen fakkiutuminen.
Toiseksi, sinulta näkyy menevän tieteenalat aika iloisesti sekaisin. Tosin sekään ei ole yllätys, koska et ole saanut tieteellistä koulutusta. Ns. ihmistieteiden alueissa on tietysti päällekkäisyyksiä, mutta kommenttini ovat kaikkea muuta kuin humanistisia. Ne olivat lähinnä politologisia.
Kolmanneksi, kommunismin, sosialismin ja reaalisosialismin eri varianttien tarkastelu on kyllä täysin relevanttia, myös taloustieteessä. Kuten on myös vallankäytön ja eri instituutioiden käsitteellisen taustan analyysi suhteessa talouteen.
Ja kyllä, olen opiskellut taloustieteitä yliopistossa, oletko sinä?
Kritiikkiä ei ole ehdottaa aiheen muuttamista, vaan aihetta koskevien virheiden korjaamista. Kun valistan taloustieteellisistä käsitteistä, ei sitä voi vain heittää värikkääksi runoudeksi tai ylipitkäksi jaaritteluksi. Jos olet koskaan miettinyt edes yhtä taloustieteen suuntausta, monipuolinen tarkastelu veisi sivujen verran, ja usein ne ovatkin paisuneet tutkielmiksi ja kirjoiksi. Kaikkien eri suuntausten perinpohjainen käsitteleminen olisikin aikamoinen urakka. Ymmärrätkö nyt pointtini, kun tarkoituksenani on tarkastella suuntauksia tietyn vertailukohdan perusteella? Tutkielmantekopyyntöjen sijaan ottaisin mielelläni vastaan artikkelin viitattuihin yksityiskohtiin liittyvää palautetta ja ehdotuksia.
Eivätkös kaikki kulttuuriin liittyvät tieteet myös valtioon ja politiikkaan liittyen kuulu humanistiseen tiedekuntaan?
Yrität tehdä tikusta asiaa. Jos tarkoituksena on tehdä tiivis tietoisku ja lyhennelmä talousjärjestelmien pääsuuntauksista, en missään nimessä lähde paisuttamaan tarkastelujoukkoa pienten vivahde-erojen takia. Käytännössä kaikki mahdolliset muodot mahtuvat artikkelissa mainittuihin puitteisiin, mutta liikaa termeihin rajoittunut ihminen ei sitä saata ymmärtää. Edellisessä viestissä tuo tulikin perusteltua. Tulen käsittelemään sitä seuraavassa artikkelissa enemmän.
En ole ikäni takia ehtinyt opiskelemaan vielä missään yliopistossa, mutta kirjoihin olen tutustunut.
En ole pyytänyt muuttamaan aihetta, vaan tuomaan kuluneeseen näkökulmaan jotain uutta. Miksi et tekisi näin, koska ns. peruskaura on sinulla jo hallussa? Vaikka tekstissä ei varsinaisia virheitä olisikaan, jo tiedettyjen ”faktojen” luetteleminen ei ole kovin kiinnostavaa.
Mielestäni käsitteellinen tarkkuus ja ajattelutapa ei ole ”termeihin rajoittumista”. Älä sinäkään redusoi kaikkea muutamiin ”termeihin”, se ei ole tieteellisesti eikä edes tietoiskumaisesti kovin kestävä vaihtoehto. Analyyttisyys on hyve.
Ja viimeinen kohta tiedekunnista: eivät todellakaan kuulu! Huh huh. Vrt. humanistinen, yhteiskuntatieteellinen, valtiotieteellinen, kauppatieteiden, taloustieteiden tai vaikkapa informaatioteknologian tiedekunta, ihan vain muutamia mainitakseni.
Artikkelisarjan tarkoituksena on pohtia hieman talousjärjestelmien luokittelutermejä ja niiden yhdistelmiä sekä ristiriitaisuuksia. Tämän artikkelin tarkoituksena on vasta pohjustaa lukijalle, mistä on kyse. Yllättävää, miten siitä on lähdetty tekemään erilaisia johtopäätöksiä.
Ajoin käsitteisiin rajoittumisella sitä, ettei osata soveltaa ja hahmottaa kokonaistilannetta. Pohjana oli idea utopistisesta anarkiasta, jossa ei ole valtiota eikä suunnittelua. Kyseessähän on periaatteessa otollinen ympäristö yksilölliselle markkinataloudelle. Samaa pohjaa pidetään jostain syystä otollisena myös kommunistiselle työväenanarkialle. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään luokittelujen ulkopuolinen tila, vaan yksi vapauden rajoissa tehty sovelma yksityis/yhteisomisteisesta markkinataloudesta. Taloustieteissä asioita ei edes käsitellä näin pitkälle, joten koen ihan mielenkiintoiseksi ja tarpeelliseksi avata käsitteitä ja soveltaa sekä yhdistellä niitä teoriassa. Siitä todellakin lisää seuraavassa osassa.