 Thomas Taussi to 04.04.2013 |
Viime viikolla Björn Wahlroos kuohutti julkista keskustelua vertaamalla EU-päätöksentekoa Teiniliiton kokoukseen. Tällä viikolla oli minun vuoroni kirjoittaa Liberan blogiin. Jatkoin samassa hengessä laajentamalla kritiikkiä demokratian ja markkinoiden vastakkainasetteluun, joka elää julkisessa keskustelussa.
Ajankohtainen esimerkki on ennen pääsiäistä Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli, jossa veroparatiisien kautta hyvinvointivaltion ankaraa verotusta vältteleviä ihmisiä nimitettiin muiden pöydistä syöviksi veroapinoiksi. Valtio ja verotushan juuri ovat niitä brutaaleja tapoja, joilla ansaitsevien ihmisten pöydistä syödään väkisin. Montesquieun sanoin siellä, missä käydään kauppaa, vallitsee tapojen hienostuneisuus. Ehkä vertauskuvien mittasuhteessa apina on vielä varsin kehittynyt elämänmuoto – ainakin iilimatoon verrattuna.
Demokratiasta on tullut maallistuneissa länsimaissa eräänlainen uskonnon korvike ja yhteinen nimittäjä. Sen kyseenalaistamista ei katsota hyvällä siitäkin huolimatta, että vain harva on oikeasti perehtynyt demokratian eri versioihin ja perusominaisuuksiin. Demokratiaan uskotaan jopa silloin, kun ihmiset eivät luota päättäjiin. Ehkä kyse on passiivisesta hyväksymisestä ja pienemmän pahan valitsemisesta parannusideoiden puutteessa.
Vuonna 1944 julkaistussa kirjassa Bureaucracy Ludwig von Mises vertasi markkinoita äänestämiseen: ”Kapitalistinen tuotantojärjestelmä on taloudellinen demokratia, jossa jokainen penni antaa oikeuden äänestää.” Omana aikanaan toteamus oli varsin relevantti. Sen tarkoituksena oli osoittaa silloisessa valtiojohtoisessa maailmansodan ilmapiirissä, että kaupankäynti on eräänlainen kuluttajien tapa äänestää. Mitä suurempi rooli markkinoilla on suhteessa julkiseen hallintoon ja valtion säätelyyn, sitä ylivertaisempia kuluttajat ovat. Vapaammat markkinat ajavat liike-elämän keskittymään asiakkaisiin:
En itse ole ollut kokemassa Misesin ajan akateemista ja poliittista ilmapiiriä, mutta nykypäivänä jättäisin kokonaan vertaamatta markkinoita demokratiaan. On alentavaa verrata niinkin hienojakoista ja inhimillistä prosessia kuin kapitalistista tuotantoa, spontaania työnjakoa sekä vapaita markkinoita demokratiaan ja politiikkaan. Kaksi olennaista perustetta ovat markkinoiden lähtökohtainen vastavuoroisuus sekä plussasummapeli. Valtiojohtoisuus ja sitä ylläpitävä politiikka eivät perustu luottamukselle, vaan enemmänkin velvoitteille, vastikkeettomuudelle ja nollasummapelille.
1900-luvun talousteoreetikkoja ja ajattelijoita innoittanut Franz Oppenheimer jakoi vaikuttamisen keinot taloudellisiin ja poliittisiin keinoihin. Taloudelliset keinot tarkoittavat tuotantoa, vaihdantaa ja siihen liittyvää vastapuolta kunnioittavaa suostuttelemista. Poliittiset keinot eivät edellytä minkään luomista, vaan politiikassa ohjataan ennen kaikkea julkisen ylivallan auktoriteettia rajoittaa, kaapata ja jakaa uudelleen jo suoritetun työn tuloksia. Mises luonnehti valtiota pakottamisen ja velvoittamisen koneistoksi. Valtiollinen toiminta rahoitetaan yksityisiltä ihmisiltä kerätyillä voimavaroilla, ja kun kyse on pakottamisesta ja velvoittamisesta, ihmisiltä ei varsinaisesti kysytä lupaa verottamiseen. Ennen kaikkea verotuksen suuruusluokka on yksilön kannalta ennalta päätetty, ja varat otetaan automaattisesti ilman yksityiskohtaisia neuvotteluja ja minkäänlaisen selkeän sopimuksen laatimista.
Olennainen ero kaikenlaisen, niin suoran kuin edustuksellisenkin demokratian ja kapitalistisen markkinatalouden välillä on se, että demokratiassa kyse on poliittisista keinoista, markkinataloudessa taloudellisista keinoista. Markkinataloudessa vähemmistöjä ei alisteta poliittisin keinoin enemmistön tahtoon. Erilaisuus on hyväksyttävää. Pienetkin ”markkinaraot” houkuttelevat tuottajia miellyttämään erikoistuneita asiakkaita. Demokratiassa taas päätetään ihmisten vapauksista ja heiltä kerättyjen resurssien käyttämisestä toisiin tarkoituksiin. Jos demokraattisesti päätetään sääntö, kaikkien on noudatettava sitä.
Ajatus yhteisten asioiden ajamisesta on historiassa osoittautunut ideologiseksi taudiksi, joka vie ihmisten henkilökohtaiset valinnat lainsäädännön kautta yhä useammin muiden armoille. Lue tästä Liberan sivuille kirjoittamani teksti. |
20 kommenttiaVastaa |
”Kapitalistinen tuotantojärjestelmä on taloudellinen demokratia, jossa jokainen penni antaa oikeuden äänestää.”
Voisiko tätä käyttää myös perusteluna kansalaispalkalle eli valtio takaisi jokaiselle jonkun vähimmäismäärän ääniä tässä ”taloudellisessa demokratiassa”. Varmaan se antaisi ainakin köyhimmillekin paremman mahdollisuuden vaikuttaa ostopäätöksillään kuin nykyiset pienimmät paljolti taveharkintaiset tuet, joita ei voi käyttää kuten haluaa.
Väitteesi demokratiasta uskontona voi pitää joidenkin kohdalla paikkaansa.
Mutta todellisuudessa demokratiaan on aina kuulunut olennaisena osana sen kritiikki.
Kuten Pierre Rosanvallon sanoo ”vastademokratia ei ole demokratian vastaisuutta, vaan vastakkaista demokratiaa”.
Demokratian kannattaminen tarkoittaa siis siihen kriittisesti suhtautumisen kannattamista.
Ihmisen paikka järjestelmässä ja mitallisuus ovat isoja kysymyksiä.
http://jpoli.blogspot.fi/2013/04/zyskowicz-ja-optiot.html
Historiallinen konteksti ja nuo kehityskulut ovat tärkeitä talousfilosofian kehityksen ymmärtämiseksi. Ayn Rand oli kärsinyt Neuvostoliiton äärimmäisistä toimista ja kirjoitukset on nähtävä sitä vasten.
Miten Ayn Rand varsinaisesti liittyy tähän?
Eletty todellisuus on ainutkertaisten tapahtumien luoma kudelma.
http://jpoli.blogspot.fi/2013/04/margaret-thatcher-kuollut.html
Pienet muutokset olisivat luoneet aivan toisenlaisen todellisuuden. Ayn Randin vaikutti yhteiskunnalliseen diskurssiin historiallisena hetkenä oman taustansa takia samoin kun itävaltalaiset taloustieteilijät. Ainakin osa itävaltalaisen taloustieteen teksteistä oli kommentaaria juuri Neuvostoliittoon ja silloiseen uskoon komentojärjestelmän ylivoimaisuudesta markkinajärjestelmään verrattuna.
Neuvostoliitossa oli aikanaan iso länsimaisen kapitalismin tutkimus ja näillä asioilla on yhteys. Mm. O.E.Williamson ja Transaktiokustannusteoriassa on paljon vaikutteita Neuvostoliiton tekemästä kapitalismin tutkimuksesta ja samoin itävallan koulukunnalla on ollut yhteydet itään vahvoja.
Markkinat on Taussille ym. dialogia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Dialogi ”Suuria järjestelmiä, kuten organisaatioita tai yhteiskuntaa, kehitettäessä dialogi on käytännössä ainoa mahdollisuus”
Taussille markkinat ja dialogi tarkoittavat samaa asiaa. Kyllä, dialogi tuottaa molemmille osapuolille lopputuloksen joka edistää molempia osapuolia.
Taussi romantisoinee markkinat tarkoittamaan dialogia — romantisoi koska Kylmän sodan länsipropaganda romantisoi markkinat dialogiksi. Voi jospa vain valtio saataisiin pois häiritsemästä markkinoita niin markkinat olisivat dialogia.
”Kaksi olennaista perustetta ovat markkinoiden lähtökohtainen vastavuoroisuus sekä plussasummapeli.”
Peruslogiikkaa:
markkinat –> vastavuoroisuutta
ei-vastavuoroisuutta –> ei-markkinat
Jos A käskyttää B:tä markkinoiden kautta (vaikka basaarissa hintaa tingittäessä), niin silloin markkinat toimivat huonosti ja B tarvitsee vahvistusta neuvotteluasemalleen, eikö näin?
Miten hintaneuvottelu on käskemistä? Uhataanko siinä toisen koskemattomuutta tai oikeutta omaisuuteensa?
”Miten hintaneuvottelu on käskemistä? ” Jos neuvotteluosapuolet ovat eri vahvuisia, niin vahvemmalla on mahdollisuus olla käymättä dialogia ja vaan käskyttää läpi omat näkökulmansa.
Hintaneuvottelun tuloksesta ei voida päätellä menneisyyteen että osapuolet olivat tasavahvoja.
Siitä että on olemassa neuvottelutulos ei voida päätellä että osapuolet olivat tasavahvoja ja kävivät dialogia keskenään — tämä sama virhe tehdään kun kysynnän ja tarjonnan muodostamaa hintaa pidetään aina oikeana, hintaa pidetään semmoisena että siinä ei ole mitään yli tai ali.
Tasavahvat osapuolet joutuvat käymään dialogia keskenään.
Jos neuvottelussa toinen osapuoli on vahvempi, hänen ei tarvitse käydä dialogia vaan hän voi käskyttää asiat toiselle osapuolelle. Vahvemmalla on vaihtoehtoja, dialogin käyminen tai käskyttäminen.
Eli olet luonut uuskielen, jossa ”tasavahvuudesta” poikkeaminen on käskemistä siitä huolimatta, ettei siinä loukata tai uhata toisen koskemattomuutta tai omistusoikeutta.
Thomas, tasavahvuus suomen kielessä merkitsee sitä miltä se kuulostaa: tasapuolista vahvuutta. Tämä vahvuus voi olla esimerkiksi neuvotteluissa osapuolien neuvotteluvallan vahvuutta. Sinä yrität nyt vedota ”kieliknoppiin”. Pointti taisi olla se, etteivät osapuolet aina ole tasa-arvoisessa asemassa:
Yksinhuoltajaperhe, jolla tulot 500e/kk ja työnantaja, tulot 8000e/kk. Jos työnantaja ehdottaa yksinhuoltaja-äidin tulojen kompensoimista esimerkiksi 1500e/kk jos tämä tarjoaisi hänelle seksipalveluja, ei neuvotteluasetelmaa voida kuvata ”tasavahvuiseksi”. Myös pelko työttömäksi jäämisestä vaikuttaisi äidin päätökseen.
Koskemattomuutta tässä epäsuorasti uhataan – mutta annetaan ”mahdollisuus” olla hyväksymättä tätä seksuaalisuuden loukkausta, tosin vain näennäisesti. Tämä on verrattavissa ”käskemiseen”.
Tarjouksen esittäminen heikommassa asemassa olevalle on käskemistä? Jos heikommassa asemassa oleva suostuu tarjoukseen, se voisi jopa toivoa sellaista tarjousta, mikäli sellaista ei olisi. On todella absurdia verrata tuollaista käskemiseen, pakottamiseen jne.
Eli ase ohimolla pakoautoa ajava sivullinen on yhtä syyllinen kun asetta pitävä pankkiryöstäjä?? Kyllä meistä jokainen jossai vaiheessa suostuu tarjoukseen ”josta ei voi kieltäytyä”. Tässä yksinhuoltajaäidillä voisi olla vaikkapa sairas lapsi, joka kuolee ilman palkkatuloja ja lisätuloilla saataisiin parempaa lääkettä.
Absurdia jos joku on liberaalidiskurssin vaikutus suomen kieleen. Jälkijättöisesti sopimukseen suostuminen merkitsee aina sitä, ettei käskemistä tai pakottamista ole tapahtunut – koska uskotte sopimusvapauteen. No näin ei valitettavasti ole, ihmisiin vaikuttavat muutkin tekijät kun ”nimi paperilla” sopimuksessa.
Miten jo 5 vuotias voi ymmärtää samaistumisen kautta tämän ilmiön esimerkiksi kiusaamistilanteessa, mutta jostain syystä yli 20-vuotiaat libertaarit näyttävät olevan tälle täysin sokeita. En ihmettele, miksi edustatte niin pientä vähemmistöä…
Missä olen väittänyt, että väkivallalla uhattu sivullinen olisi yhtä syyllinen kuin aloitteellinen väkivallalla uhkaaja?
Sairaus tai köyhyys ovat olosuhteita, jotka eivät usein suoraan ole seurausta tahallisesta väkivallasta. Miten et saata nyt ottaa huomioon ihmisen aloitteellisen väkivallan ja muun ulkoisen olosuhteen eroa?
Logiikkasi on niin harvinaista, että olet ensimmäinen ja ainut teikäläinen, josta olen kuullut. Se niistä vähemmistöistä :)
Väkivalta voi olla minun mielestä myös henkistä. Tarjous ”anna seksiä tai voit lopettaa työskentelysi täällä” on tällaista väkivaltaa. En näe määritelmällistä eroa tilanteessa, jossa pankkiryöstäjä uhkaa ampua sinun aivot pihalle tai työnantaja antaa potkut, jonka seuraksena lapsesi ei saa lääkettä ja kuolee.
Tahdoin vain sanoa, että tasavahvuus tai tasapuolisuus voivat rikkoutua vaikka aloitteellista fyysistä väkivaltaa ei käytetä edellämainitun kaltaisessa tilanteessa.
Taloustieteessä esimerkiksi sisäelinten tai seksin myyminen on usein seurausta rakenteellisestä ”väkivallasta” joka on seurausta korkeista tuloeroista ja köyhyydestä. Hintaneuvottelu VOI olla luonteeltaan pakottavaa tai käskevää, jos toisella osapuolella ei ole mitään menetettävää ja toisella on kaikki.
Henkinen väkivalta ei ole väkivaltaa, jos se ei loukkaa omistusoikeutta tai koskemattomuutta. Muuten voisin väittää oudon logiikkasi olevan henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Pointti on se, että tasavahvuudesta poikkeaminen on eri asia kuin pakottaminen ja väkivalta.
Henkinen väkivalta ei SINUN määritelmäsi mukaan ole väkivaltaa, mutta minun määritelmälläni on. Sen määritelmään kuuluu myös että se on henkistä (tadaa), eikä loukkaa koskemattomuutta suoraan.
Voit minun puolestani väittää että logiikkani on henkistä väkivaltaa sinua kohtaan :)
Subjektiivisten fiilisten pohjalta voit väittää yhtä sun toista siinä missä minä ja muutkin :)
Demokratiaa vastustetaan muuallakin:
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/04/demokratiaa-vastaan.html
http://tupla-j.blogspot.fi/2013/04/likainen-demokratia.html
Aikanaan demokratialla ei ole tarkoitettu nykyistä laajojen kansanjoukkojen demokratiaa vaan lähinnä pienen piirin demokratiaa. Ennen vanhaan suurimmalla osalla väestöstä ei ollut äänioikeutta. Monessa mielessä nykyinen laaja demokratiakäsite on todellisen demokratian irvikuva.