 Thomas Taussi to 14.06.2012 |
 Ayn Randin filosofian, objektivismin nimi on peräisin näkemyksestä, että todellisuus on objektiivinen, ihmisen tietoisuudesta riippumaton asia. Ihminen voi saada tietoa objektiivisesta todellisuudesta ajattelemalla erilaisten käsitteellisten ja loogisten konseptien kautta. Todellisuudella viitataan erilaisiin ihmisen valinnoista riippumattomiin realiteetteihin, joiden suhteen ihmisen täytyy valita asemansa. Esimerkiksi ympäröivä luonto ei pelkästään ole objektiivista todellisuutta, vaan myös ihmisen kyky muuttaa sitä. Rand itse kiteyttää objektivismin seuraavasti: ”My philosophy, in essence, is the concept of man as a heroic being, with his own happiness as the moral purpose of his life, with productive achievement as his noblest activity, and reason as his only absolute.” Objektivistinen etiikka perustuu ihmisten uhraamisesta irtisanoutumiseen. Randin visio on maailma, jossa ihmiset voivat sovittaa päämääränsä rauhanomaisesti ilman kenenkään uhraamista toisen hyväksi. Ihmisten vaatimukset eivät siis saa kärjistyä konflikteihin. Ainut rationaalisesti eettinen periaate ihmisten välisessä kanssakäymisessä on vaihdanta ja vapaaehtoinen osallistuminen. Vastuuta valinnoista ei voi sysätä vastentahtoisesti muille. Keskeistä objektivismille on Randin määritelmien mukaisten egoismin ja altruismin välinen vastakkainasettelu. Objektivistisessa kirjallisuudessa termejä käytetään hieman kansanomaisista käyttötavoista poiketen, mutta erittäin selväjärkisellä logiikalla. Egoismilla Rand ei tarkoita röyhkeää teräväkyynärpäistä pyrkyriä, vaan ihmistä, joka kunnioittaa itseään ja tavoittelee valitsemiaan päämääriä. Tällaiseen itsekkyyteen kuuluu omien arvojen asettaminen hierarkiaan ja toimiminen oman arvohierarkian johdattamana. Jos yksilö arvostaa sairaan ystävänsä henkeä enemmän kuin omaisuuttaan, kovan hinnan maksaminen omaisuutta arvkokaamman ystävän parantamisesta ei ole objektivistisesti altruistinen uhraus, vaan arvohierarkian mukainen valinta.
Altruismia Rand luonnehtii eettiseksi teoriaksi, jonka mukaan ihminen nähdään uhrautuvana eläimenä, jolla ei ole oikeutta olla olemassa itsensä vuoksi, vaan muille tuottamansa hyödyn takia. Altruismissa ihminen hylkää arvohierarkiansa asettaen itselleen vähempiarvoiset päämäärät arvokkaampien edelle. Altruistiset koulukunnat Rand erottelee kysymyksellä ”kuka tulisi uhrata ja kenelle”. Rand näkee kolme erilaista altruistista koulukuntaa:
Objektivistinen etiikka korostaa siis yksilön henkilökohtaisten arvojen ylempiarvoisuutta. Termien itsekkyys ja egoismi viljeleminen edustaa Randille erottautumista altruismista, siis ihmisten arvojen ja päämäärien vastentahtoisesta uhraamisesta. Jos siis ihminen vapaaehtoisesti puhekielellä ilmaistuna “uhraa” omaa aikaansa toisten ihmisten hyväksi, se lasketaan Randin termein egoismiksi. Vapaus ei vielä välttämättä johda hyveelliseen itsekkyyteen. Vaikka ihmistä ei pakotettaisi altruismiin, monet saattavat valita eettisen periaatteensa altruistisesti ja toimia näin epärationaalisesti ristiriidassa omien halujensa kanssa. Rand menee taloustiedettä pidemmälle eritellen psykologisia tarkoituksellisia motiiveja. Altruismi, eli yksilön mielestä korkeampiarvoisten päämäärien uhraamista vähempiarvoisten saavuttamiseksi on objektivistisesti myös epärationaalista. Objektivistisesti katsottuna yhteiskunnallisesta rationaalisesta toiminnasta ei voi viime kädessä olla vastuussa hirmuhallinto tai minimivaltio, vaan ajatteleva yksilö. Katso seuraava aartikkeli objektivismista valtioaatteena |
|
|
