|
Thomas Taussi ke 20.06.2012 |
Viime aikojen tapahtumat ovat pitkästä aikaa herätelleet uskoa, että jonain päivänä Suomi voisi sittenkin olla huomattavasti nykyistä liberaalimpi. En viittaa täysin liberalismille omistettuun edistyspuoluehankkeeseen tai kokoomuksen puoluekokouksen tapahtumiin, vaikka sielläkin klassiseen liberalismiin kallellaan oleva puolueen nuorisosiipi edusti varsin näkyvästi ja sai edistettyä aloitteitaan. Ennen kaikkea kulunut vuosi on tuonut mukanaan useita liberaaleja julkaisuja ja julkista keskustelua. Monet huomattavasti minuakin vanhemmat ihmiset ovat sanoneet, ettei tällaista ole vielä koskaan ennen nähty.
(Klassinen) liberalismi on tunnetusti valistusajalla levinnyt porvariaate, jonka ajajat eivät olleet asemansa perineitä aatelisia, vaan työtä ja voitontekoa häpeilemätöntä ahkeraa kauppiaskansaa. Liberaali markkinatalouden ja yksilönvapauksien puolustaminen on ollut eniten löydettävissä poliittisesta oikeistosta, jossa se on taistellut olemassaolonsa puolesta valtiojohtoisuuden muotoja vastaan. Myös vasemmistossa on ollut ryhmiä, jotka ovat jakaneet silloin tällöin tiettyjä liberaaleja arvoja.
Poliittiset päätökset ovat katoavaisia ja pikemminkin seuraus kuin syy. En ole marxilainen, joten en usko materiaalisen ympäristön tuottavan politiikkaa. Päin vastoin olen vakuuttuneempi Ayn Randin ja Ludwig von Misesin ajatuksista. Heidän kanssaan väitän elintason olevan ihmisen ajattelun tuotetta. Ihminen toimii ajatustensa pohjalta, olivatpa ne rationaalisia tai epärationaalisia. Yhtä lailla koko yhteiskuntakin on tulosta tietynlaisesta ajattelutavasta. Se ajattelutapa ja ne eettiset taustaoletukset, jotka mahdollisimman moni on omaksunut, määrittävät yhteiskunnan.
Jos haluamme elää vauraassa, vapaassa ja turvallisessa maailmassa, täytyy porvarillisen ajattelutavan lyödä ensin läpi. Tämän jälkeen poliittiset päätökset seuraavat perässä. Eri tahot ovatkin tehneet jo vuosia arvokasta työtä perustellakseen porvarillisen ajattelutavan tärkeyttä. Tästä tehtävästä ovat vastanneet Suomessa erilaiset vapaaehtoisvoimin ylläpidetyt liberaalisivustot, kuten vapaasana.net, liberalismi.net ja myöhemmin monet markkinataloutta käsittelevät taloustiedesivustot kuten taloudenperusteet.com ja mises.fi. Liberaalit teoreetikot, vaikuttajat ja harrastajat ympäri Suomea ovat alkaneet myös järjestyä Facebookissa jatkuvasti kasvavaksi ryhmäksi, Liberaalimafiaksi. Sen jäsenet kokoontuvat viikoittain suosittuihin tapaamisiin suurissa kaupungeissa ympäri Suomea.
Kaiken tämän lisäksi myös vaikutusvaltaisemmat organisaatiot ovat äskettäin osoittaneet puolustuksensa vapaammalle markkinataloudelle ja porvarillisemmalle etiikalle:
Esimerkki Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen keskustelunavauksista on esimerkiksi tämä selkokielinen artikkeli individualismista ja kapitalismista. Yhteistä näille julkaisuille ei ole enää poliittinen kompromissien tekeminen ja pelkästään vastustajan pelisäännöillä keskusteleminen esimerkiksi altruistisia taustaoletuksia hyväksymällä. On monia taitavia liberaaleja, jotka voittavat vastustajansa jo vastustajien omilla pelisäännöillä. Tällaista keinoista keskustelemista tarvitaan osoittamaan esimerkiksi sääntelyn kyvyttömyys vastata varmuudella haluttuihin päämääriin.
Vasta vahva porvarillinen itsetunto ja omien individualististen päämäärien omaksuminen saavat henkilön ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja kysymään, tuleeko ylipäätään yksilön omat päämäärät alistaa ja uhrata kollektiiville? Vasta siinä vaiheessa on mahdollista kyseenalaistaa poliittinen linja ja saada se muuttumaan. Muuten palataan taas pohtimaan ”parempia” tapoja säädellä ihmisten elämää.
Liberaali kapitalismi ei valistuajan jälkeen lyönyt itseään läpi aivan loppuun saakka, vaan se alistettiin valtiojohtoisuudelle tuoden elementtejä sosialismista. Suurena syynä nähdään usein se, että kapitalismi tapahtui spontaanisti eikä johdetusti. Ihmiset eivät ymmärtäneet, mistä oli kyse, ja markkinoita ymmärtäviä neroja oli todella vähän ymmärtämättömiin vastustajiin verrattuna. Ennen kaikkea liberaalilta kapitalismilta puuttui laajalti tiedostettu moraalifilosofia. Esimerkiksi uskonnollinen ja kansallisromanttinen Eurooppa ei olisi välttämättä muutenkaan ollut paras alusta kapitalistiselle vapaaehtoisuuteen perustuvalle moraalille.
Ajat ovat muuttuneet, joten ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa olisi aika antaa liberalismille ja kapitalismille, eli sinulle ja muille aito mahdollisuus.
|
5 kommenttiaVastaa |














Hyvä kirjoitus, kiitos oikein paljon! Ja kiitoksia myös tuosta Enbusken linkistä. Pitää lukaista se joku kaunis juhannusaamu.
Hienoa :)
Mielenkiintoinen ja avartava puheenvuoro. Analyysisi on aivan oikea. Liberalismiin myötämielisesti ja ennen kaikkea analyyttisesti suhtautuva tiedottaminen on selkeästi lisääntynyt. Vivahteet vaihtelevat, mutta niin niiden pitääkin.
Esittelemäsi kirjat ovat kaikki ehdottomasti lukemisen arvoisia. Itse olen ehtinyt vasta lukemaan tuon Wahlroosin kirjan. Tulen lähipäivinä kirjoittamaan arvioni siitä blogiini.
Äskettäin oli keskustelua siitä, miksi libertaarit eivät julkisessa keskustelussa pura vaikeita taloustieteellisiä myyttejä vakuuttaakseen täysin sääntelystä vapaan yhteiskunnan toimivuuden esim. maltillisempiin yövartijavaltiomalleihin nähden. Syynä tähän on se, ettei edes maltillisempaa liberaalidemokratiaa ole vielä saavutettu, ja ihmiset rytevät varsin yksinkertaisissa harha-ajatuksissa ja myyteissä, joiden murtaminen vakuuttaa sen passiivisen enemmistön, joka on taipuvainen sosiaalidemokratiaan. Tämän enemmistön herätteleminen on ratkaisevin haaste kaikille liberaaleiksi lukeutuville. Varsinkin Enbusken pamfletti sekä Kapitalismin moraali onnistuvat tässä hyvin. Maailman parantaja on jo hieman poliittisempi ja aatehistoriaa ruotiva pamfletti, mutta oikein hyödyllinen myös liberaalienkin luettavaksi. Wahlroosia en ole ehtinyt lukemaan. Odottelenkin analyysiäsi innolla :) kiitos kommentista
Kokoomus ei kyllä mikään liberaali puolue ole vaan peruskommunistinen.