 Thomas Taussi ti 09.06.2009 |
Viime viikonloppuna pidetyt eurovaalit olivat mielenkiintoiset, mutta tulos ei ollut minulle aivan positiivinen yllätys. Suomi menetti jo EU:n laajenemisen myötä kaksi paikkaa, jolloin oli aivan selvää, että vaaleissa tulee paikkatappioita kannatusosuuden säilymisestä huolimatta. Yksi niistä oli Kokoomus. Europarlamentin konservatiivipuolue EPP, johon Kokoomus kuuluu, säilytti vahvimman asemansa. Perinteinen vasemmisto sekä sosialistit heikentyivät harvoista protestiäänistä huolimatta. Sama näkyi Suomessa, kun SDP menetti yhden paikan, ja Vasemmistoliitto jäi kokonaan ilman paikkaa. Tässä laskussa ei kuitenkaan otettu huomioon vasemmistolaisten aseman muutosta muissa puolueissa. Yksi mainittava ilmiö, josta viestimet kertovat rivien välistä, on lievä protektionismin kaipuu ja ulkomaalaisvastaisuus. Talouskriisi ja ylenpalttinen poliittisen eliitin monikulttuuri-ihannointi ovat saaneet aikaan turhautumista. Seurauksena yhä suurempi osa kansalaisista asettuu protestiksi perinteisen oikeiston ja vasemmiston sijaan ”oikeistopopulistien” tai uudenlaisen vasemmiston taakse. Suomessa tätä ilmiötä kuvaa Perussuomalaisten ja Vihreiden kannatuksen räjähdysmäinen nousu. Yllättävää, että Suomessa vaalien äänikuningas oli puppulausegeneraattori, joka peittää taidokkaasti puolueensa potentiaalisen älykkyyden kalastellakseen vanhanaikaisten tavisten ääniä. Niinhän se menee, että Suomi on Euroopan viimeinen metsäläiskansa
Perinteisen vasemmiston kuihtumisen jälkeen uusi haaste tulee olemaan nousevissa populistipuolueissa ja uudistuneessa vihervasemmistossa. Itse suhtaudun kriittisesti politiikkaan, joka korostaa rationaalisuuden sijaan tunteita ja retoriikkaa. En väitä vastustavani Suomen ”oikeistopopulisteja” edustavan puolueen aatetta, vaan yksipuolista ja primitiivistä, vasemmalle kallellaan olevaa retoriikkaa, joka on puolueen ratkaisevin eteenpäin vetävä voima. Sittemmin se, mitä äänestäjät haluavat, voi viedä alkuperäisen aatteen omilta juuriltaan tai vähintään tukahduttaa perustavanlaatuiset arvot. Edellä mainittu vika on vienyt suurpuolueet mukanaan. Kun jäsenhankinnasta ja kannatuksen lisäämisestä tulee kaikkein tärkein tavoite, alkuperäiset arvot joutuvat joustamaan. Rajoilla olevat liikkuvat poliitikot tai tulokkaat voivat nähdä nousevissa puolueissa mahdollisuuksia ja loikata niihin tehden puolueista näin enemmän itsensä näköisiä. Sisäisestä väännöstä huolimatta Perussuomalaiset ovat pienempänä puolueena onnistuneet säilyttämään selkeän imagon äänestäjän silmissä. Kaikilla suuremmilla puolueilla, joiden menestys ei ole vain yhden henkilön varassa, on vaikempaa. SDP on yrittänyt uudistua nuorilla naiskasvoilla, mutta se on vain entisestään rikkonut perinteistä sisäistä konsensusta. Tämän takia demareita on vaikea nähdä enää yhtenäisenä. Suureksi paisunut Karnevaali-Kokoomuskin on saattanut jo nähdä kannatuksensa huipun, ja näyttää persuja äänestävän äänestäjän näkökulmasta vain Sekoomukselta. Suurin haaste on selkeän ja uskottavan imagon luomisessa. Ylenpalttinen karnevaalipelleily ei edusta tätä. Olisi siis syytä uudistua ihan oikeasti. Yksikään liberaaleista suosikkiehdokkaistani ei valitettavasti päässyt Kokoomuksen ryhmään Brysseliin. Eniten harmittaa Risto E.J. Penttilän puolesta, jonka pääsy Kokoomuksen meppiryhmään oli vähemmästä kuin muutamasta sadasta äänestä kiinni. Nyt meppeinä jatkaa siis samat vanhat naamat: Ville Itälä, Sirpa Pietikäinen ja Eija-Riitta Korhola. Ihmettelen, mitä yksi kolmesta edellä mainitusta edes tekee Kokoomuksessa, ja olisinkin toivonut hänen menevän vaihtoon. Much good work is lost for the lack of a little more
Kaikella saattaa kuitenkin olla tarkoituksensa. Jo ennen eurovaaleja minusta tuntui hieman siltä, että Suomessa ja Kokoomuksessa tarvittaisiin Penttilän kaltaista edistysmieltä enemmän kuin Euroopan parlamentissa. |
29 kommenttiaVastaa |
Lausuntoautomaatista ja karnevaalitouhuista olen samaa mieltä, mutta muuten on pakko vähän kritisoida. Älä suotta demonisoi punavihreitä, siihen ei ole sen enempää perusteita kuin kokoomuksen demonisointiin. Ja uudenlainen vasemmisto tarvitaan keskustaoikeiston vastapooliksi, jotta molemmat pysyisivät dynaamisina – en oikein usko, että puhdas populismi kannattelee ketään kovin pitkään. ;)
Mutta vakavasti puhuen puolueen on oltava kiinni ajassaan, jolloin essentialismi joutuu aina jonkin verran taipumaan. Kirkko voi pitäytyä täysin alkuperäisissä dogmeissaan, mutta puolue ei, mikäli se aikoo vakavasti hamuta hallitusvaltaa. Tässä tuleekin sitten ristiriita, jos politiikka alistetaan yksinomaan enemmän tai vähemmän muuttumattomille arvoille.
Ja sitten kysymyksiä: mitä pitäisi tehdä, että äänestysprosentti saataisiin nousuun? Äänestysprosentin perusteellahan EU ei ole kovinkaan legitiimi. Tarvitseeko sitä ylipäätään saada nousuun, koska äänestämättä jättäminenhän on myös poliittinen siirto? Ja ovathan valvonta, tarkkailu, torjunta ja ”tuomitseminen” erilaisia vastademokratian muotoja.
Toki aika muuttaa yhteiskunnassa olevia arvoja ja puolueita sitä myöten – aivan luonnollisesti. Siitä emme ole ainakaan eri mieltä. Puolueiden täytyy muuttaa jo olemassaolonsa takia kantoja tiettyihin käytännön kysymyksiin, mutta perustavanlaatuiset arvot säilyvät joten kuten pohjalla. Nykyajan konservatiivit eivät esimerkiksi kannata edeltäjiensä tapaan miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa.
Tarkoitin tuossa artikkelissa, että Kokoomus on alunperin ollut oikeistolaisten koti. Nykyisellä puoluekartalla voisin sanoa, että aidot markkinatalouden kannattajat loikkaisivat viimeisenä puolueesta pois, jos sen kannatus laskisi. Tällöin heitä voidaan pitää puolueen ytimenä (huom. kyse on kannattajista, ei johtoeliitistä)
Vaarana on, että tuollaisten ydinarvojen annetaan hautautua vallan tavoitteluun. Eräiden 90-luvun nuorsuomalaisten sanoin: ”Kokoomuksen strategiana on ollut olla demarimpi kuin demarit itse”
Kyllähän sillä ääniä saa, mutta onko kyse enää aidoista arvoista, jos erot puolueen sisällä voivat olla suuremmat kuin niiden välillä. Eikä päde pelkästään Kokoomukseen. Demareissakin on tiedettävästi ollut myös vastakkaisia vanhoillis- ja uudistusmielisiä voimia.
En pidä äänestysprosentin nostamista ehdottoman tärkeänä. Ihminen joko haluaa äänestää tai sitten ei. Jos ihminen haluaa äänestää, hän on valmis näkemään pientä vaivaa. Muuten äänestäminen olisi puolitosissaan päättämistä, eikä tärkeistä asioista saisi heittää leikkiä. Siis olisi väärin pakottaa tietämättömiä ihmisiä tekemään vastentahtoisesti valintoja, joista eivät edes omasta mielestään tietäisi tarpeeksi. Ihanteena äänestysprosentin nostaminen on vain hämäystä, jolla vallankäyttäjät pyrkivät maksimoimaan legitimiteettinsä. On hyvä, että on olemassa myös indikaattori, joka kertoo poliittisen järjestelmän uskottavuudesta.
Ja Lipposen SDP oli oikeistolaisempi kuin Kokoomus on ollut pitkiin aikoihin. Ja toisaalta mitähän lie se ”aito markkinatalous”, eiköhän kaikki puolueet (SKP:stä en tiedä) nykyään vanno markkinatalouden nimiin.
On myös aika vaikea vetää rajoja niihin ydinarvoihin, joita ei saisi hukata. Politiikka kuitenkin on kamppailua vallasta, ja näin ollen valta ja valtaosuudet ovat ne tärkeimmät elementit, joihin poliittista linjaa on suhteutettava. Itse en käyttäisi arvo-käsitettä lainkaan, koska sen myötä poliittinen puhe saa helposti moraalisaarnamaisia ulottuvuuksia, mikä on enemmän uskovaisten kuin homo politicuksen heiniä.
Aika moni äänestää ihan lonkalta tai naamarin perusteella. Paras kuulemani perustelu olla äänestämässä Mitro Repoa oli, että ”kun sillä on niin ärsyttävä nimi”. Mutta sitten kysymys loppuun kuuluukin, että onko äänestysprosentti riittävä indikaattori poliittisen järjestelmän uskottavuudelle? Mielestäni ei, vaan ilmiö on monimutkaisempi ja -ulotteisempi.
Puhuin aidoista markkinatalouden kannattajista, jotka pitävät markkinataloutta muunakin kuin valtiollisille suunnitelmille valjastettavana ilmiönä ja potkittavana koirana. Aika harvat suhtautuvat myönteisesti markkinatalouteen muutenkaan.
Se on suhteellista, kenen näkökulmasta täytyisi määritellä ne arvot, joiden mukaan puolueen täytyisi uudistua. Minulla on oma mielipiteeni, ja niin on myös varmasti enemmän muita puolueita lähempänä olevilla kokoomuslaisilla. Jotkut poliittiset ryhmät perustuvat vankasti arvoille, niinkuin esimerkiksi Kokoomus ilmoittaa tekevänsä, ja sitten on nimeltämainitsemattomia yhden asian puolueita sekä populisteja. Puolueet ovat arvoihin sitoutuneita, eikä siitä päästä mihinkään. Tässä arvoilla ei välttämättä tarkoiteta tarkan eettisen koodin tyrkyttämistä, vaan keskustelua siitä, pitäisikö sitä ylipäätään tyrkyttää, ja jos, niin kuinka pienissä määrin.
Ei äänestysprosentti varmasti kerro kuin kansan kollektiivisen kiinnostuksen siihtä, tunteeko se vaikuttamisen asioihin mahdolliseksi, tai kiinnostaako vaikuttaminen yksilöä ylipäätään. Edes hieman paremman kuvan saa protestiäänestystä huomioimalla. Kansalla on uskottavuudesta vain mielipide, joka kanavoituu monimutkaisesti. Siispä tyyliin yhden numeron ja parin muun tapauksen tarkasteleminen voi vain antaa suuntaa mielipiteestä. Uskottavuushan on mielipideasia.
Nyt sekoitat kaksi asiaa. Minä pidin pienen politiikan ja politikoinnin puolustuspuheen, en kirjoittanut siitä, mitä puolueet ovat. Eivätkä individualismi ja markkinataloususko ole ainoita mahdollisia ”arvoja”. Markkinataloutta ei sitä paitsi voi erottaa omalakiseksi sfäärikseen, ja sen perusteella sitten jaotella oikeaoppisia ja vääräoppisia…tai voi, mutta se ei ole validia nykytilanteessa. En ymmärrä, mistä olet keksinyt, että muut puolueet kammoasivat markkinataloutta.
Puolue-sanan käsitteellisessä taustassa on yhteyksiä teologiseen eriseura-käsitteeseen (eli ”lahkolaisiin”), jolla esim. kerettiläisiä eroteltiin oikeaoppisista. Tämä tausta kaikuu edelleen mm. T. Taussin suhtautumisessa Puolueeseen ja puolueisiin. (Tämä ei siis ollut mikään kettuilu).
Ja poliittisen järjestelmän uskottavuuden tai toimivuuden tarkastelemiseen on myös kokonaan äänestämisestä irrallisia tapoja, kuten esimerkiksi Pierre Rosanvallonin em. valvonnan, torjunnan ja tuomitsemisen käsitteiden kautta.
En ole väittänyt individualismia ja vaihdantavapautta ainoiksi arvoiksi, vaan käytin niitä yksinkertaistuksena hahmotelmassa, joka on lähellä omia havaintojani. En ole myöskään väittänyt ketään täysin markkinatalouskammoiseksi. Jostain syystä markkinataloudesta halutaan vain tehdä mörkö ja peittää se anonyymiksi markkinamahdiksi, josta on ihmiselle vain haittaa. Muunmuassa maltillinen vasemmisto ja keskusta pitävät ihanteena markkinatalouden valjastamista rengiksi. Kaikki taloustieteeseen perehtyneet ja hajautuneen järjestyksen idean ymmärtäneet voivat todeta, että markkinataloudesta on muuhunkin kuin rengin työhön.
En pidä puoluetta tai mitään siihen verrattavaa kollektiivia ylipäätään pyhänä. Itse et vain ole käsittänyt esimerkkiäni esimerkkinä, vaan jonain muuna. Siis toki minulla on omat vahvat arvoni, ja ihmettelen suuresti, että samalla tavalla ajattelevien kerhon sisällä voi olla suurempia eroja kuin eri tavalla ajattelevien kerhojen välillä.
Enkä väittänytkään, että eri järjestelmiä täytyisi tutkia vain äänestysaktiivisuuden tai vaaltulosten perusteella. Googletin hieman Rosanvallonin vastademokratiasta jne. Olen kyllä samaa mieltä, että mm. järjestelmän poliittisten instituutioiden ulkopuolinen aktiivisuus heijastaa myös paljon kansalaisten asenteita.
Joo, se Rosanvallonin Vastademokratia on ihan hyvä teos. Suomennoskin on onnistunut.
Kommenttini lähes uskonnollisesta suhtautumisesta(si) Puolueeseen perustuu tämän blogin muihinkin teksteihin ja kommentteihin, ei pelkästään yhteen tai kahteen esimerkkiin. Arvoihin tukeutuminen on sinänsä ihan kunnioitettavaa, mutta siinä on aina vaarana päätyä arvo-objektivismiin, joka puolestaan avaa portin uskonnonkaltaiseen suhtautumiseen politiikkaan, vaikka avoin teologinen viitekehys puuttuisikin.
En ole löytänyt vakavasti otettavia tekstejä, joissa markkinataloudesta oltaisiin tehty yksioikoisesti ”mörkö” – ja kommunistejahan ei oikein voi ottaa kovin tosissaan. ;) Enkä toisaalta voi ottaa vakavasti vaatimuksia markkinataloudesta jonain muuna kuin renkinä. Markkinatalouden sisäinen logiikka kun tuppaa fetisoimaan järjestelmän itsensä tavalla, jolla se pyrkii irtautumaan inhimillisestä elämästä ja demokraattisesta kontrollista. Ja silloinhan ollaan jo askeleen lähempänä sitä, että siitä tulee jotain Pyhää.
Vanhimpiin kirjoituksiini kannattaa suhtautua aina tietyllä varauksella :D
En tarkoita arvoilla mitään dogmaattista aatetta, vaan _suhteellisen_ reilua annosta jostain ismistä. Siinä mielessä pysytään aika loitolla arvo-objektivismin uhasta. On länsimaissa äkkiseltään vaikea sanoa mitään homogeenisesti arvoihin sitoutunutta ryhmää, joka olisi sortunut arvo-objektivismiin.
Mikäli ajattelet kirjaimellisesti taloustieteellisen määritelmän mukaan, markkinatalouskielteisyys tarkoittaa sinulle sitä, että kysynnän ja tarjonnan rooli halutaan kieltää. Minulle riittää jo pohjoismainen suunnitelmatalouden, markkinatalouden vastakohdan tyrkyttäminen, jossa enemmistö päättää nostaa veroja, jotta voitaisiin luoda työpaikkoja valvojille ja niiden tarkastajille. Suunnitelmataloutta on tavallaan myös rajoitukset kilpailua vastaan (esim. työllistämisen kynnyksen nostaminen ja kankea aukiolosäännöstely) sen sijaan, että ne vaikka voisivat tukea kilpailua. Markkinatalous ei irtaudu inhimillisestä elämästä. Periaatteessa tuo väitteesi tarkoittaa toisin sanoin, että ainoastaan _valtiollinen suunnittelu_ pitää ihmisen jalat maassa ja huolehtii henkilökohtaisesta elämänlaadusta. Markkinatalous mielletään negaatioksi usein terminsä takia, ja koska termiä tarkastellaan liian suppeasti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan markkinatalous tarkoittaa jokaisen yksittäisen ihmisen vapautta tehdä vaihtokauppoja keskenään. Tekstistäsi taas hieman pilkottaa löysästi perustuslaillisen demokratian pyhyys. Otollisessa markkinatalousyhteiskunnassa lähinnä yksilönvapausmielinen perustuslaki on lähellä pyhää. Onhan laaja vapaus länsimaiselle kädelliselle loppujenlopuksi melko pyhä asia.
Perustuslaillinen en kyllä oikein ole, sikäli tulkintasi ei oikein ole pätevä. Tiedän kyllä hyvin, mitä markkinatalous tarkoittaa, ei siinä mitään.
Olemme yksinkertaisesti eri mieltä siitä, miten vapaasti markkinatalouden ja sen logiikan pitäisi saada laajentua, eikö?
Demokraattisesti (ei kuitenkaan välttämättä valtion kautta, eli tässä tehdään eroa perustuslakipuheisiin) kontrolloitu markkinatalous on hyvä asia. Demokraattinen kontrolli ei myöskään automaattisesti tarkoita suunnitelmataloutta, vaan lähinnä sen tiedostamista, että markkinatalous ei ole omalakinen systeemi, joka voisi tarkkailla itse itseään riittävästi. Kysyntä ja tarjonta, kilpailu ja hintamekanismit sun muut eivät automaattisesti tuota vaurautta, onnea ja vapautta…jos vähän kärjistetään. Eli politiikkaa on muuallakin kuin valtiotasolla, eikä talous saa remuta ilman demokraattista valvontaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksioikoisesti markkinatalouskielteisyyttä; on olemassa muitakin kuin joko-tai-positioita.
Itse sanoisin niin, että markkinataloutta ei pidä, mutta sitä saa rajoittaa. Eli rajoittaminen olisi poikkeuksellinen kontrollin jatke, joka täytyy määritellä. Useimmiten se, että hyväksyy vapauden rajoittamisen, johtaa useisiin rajoitusten lisäämisiin, ja sitä tulisi välttää. Edelleen markkinatalous tarkoittaa tässä kaupankäyntiä, eikä kantaa oteta tätä kautta mihinkään verotuskysymyksiin jne, ellei verotuksen ole tarkoitus vaikeuttaa kaupankäyntiä ja kilpailua.
Itse väitän lähinnä, että mahdollisimman vähän rajoitettu markkinatalous on kestävin taloudellinen järjestelmä verrattuna suunnitelmaversioiden vääristymiin. Kestävän talouden on kevyempi tarjota jotain, mitä varten itse näkymätön käsi ei ole edes olemassa. Kunhan siitä ei tehdä itseisarvoa, joka syö ratkaisevasti valinnanvapautta ja sitä myöten myös tuottoisuutta ja kestävyyttä, johon olisi muuten potentiaalia.
Valtion menot täytyy myös suunnitella tulojen mukaan ja varata joustavuusvaraa. Ei toisinpäin.
En oikein usko, että mahdollisimman vähän rajoitettu markkinatalous olisi kestävin vaihtoehto. Autuus ei tule kilpailusta tai tuottavuudesta an Sich. Eikä toisaalta suunnitelmatalous nykyään taida olla minkään sortin tolkullinen vaihtoehto – sitä ei siis kannata pitää esillä ”mörkönä”, ainakaan kovin vakavasti. Rajoja ja rakkautta – myös markkinataloudelle. ;)
Ilmeisesti olemme eri mieltä myös vapauskäsitteen sisällöstä. Minusta negatiivinen vapaus tai vapaus toimia markkinoilla ovat vain pieni osa vapautta, eivätkä missään nimessä yksistään riittäviä.
Autuus lähtee ihmisestä itsestään, kun hän voi toimia omien erikoistuneiden arvojensa mukaisesti ilman, että häntä pidetään vain välineenä. Valtion tehtävänä ei ole todellakaan tehdä ihmistä onnelliseksi, vaan antaa suoja yksilöllisille suunnitelmille onnellisuuden saavuttamiseksi.
Se, että nykyisenlainen valtio tekee elämästä kalliimpaa, ei lisää keskiverto yksilön onnellisuutta varsinkaan, jos se rajoittaa valinnanvapauksia, jotka sitten rajoittavat myös suunnittelua.
Enemmistön mielipide ei myöskään ole minusta mikään ehdoton indikaattori, vaan ilmiötä täytyisi tarkastella laajemmin. Pohjoismaissa asuvat ovat uskotelleet elävänsä rikkaammin kuin muissa maissa, vaikka eihän itsensä verottaminen tee kuin elämästä kalliimpaa ja nosta hintatasoa, jolloin kokonaistuotannon vertailu yksinään on vain tarkoitushakuista huijausta. Monesti sanotaan myös, että pohjoismaissa elävät ihmiset olisivat _keskimääräisesti_ onnellisempia. Kyllä pahoinvointia on nähtävissä, ja korkean verotuksen sekä ylisuuren julkisen sektorin aiheuttama joustamattomuus velkaannuttaa maan. Se ei ainakaan ole kestävää. Siitä tulen kirjoittamaan myöhemmin enemmän.
Minusta vapaus on henkilökohtaista, lähtökohtaisesti riippumattomuutta jostakin. Se on siis pääosin negatiivinen käsitys. Vapaus ei tapahdu kenenkään kustannuksella, sillä se on luonnon oikeus. Kaikki suuremmat toisten kustannuksella tapahtuvat etuoikeudet, joita vasemmistolaiset hämäävästi kutsuvat vapauksiksi ovat ristiriitaisia. Yleensä vapaus on länsimaisille ihmisille yhteinen arvo noin terminä, kuten on tasa-arvokin. Tästä seuraa, että sen kustannuksella on ollut helppo lähtä kalastelemaan suosiota ja muuttamaan salakavalasti sanan merkitystä kauas alkuperäisestä. Negatiivisiin vapauksiin kuuluu myös muutkin luonnonoikeudet. Ideaalia luonnonoikeusihannetta on mahdotonta vaalia, mutta se ei saa olla tekosyynä kyseisten arvojen hylkäämiselle.
Nyt menit taas saarnaosastolle. Kommentoin sitten seuraava kirjoitusta enemmän, nyt kierrämme kehää. Cheers!
Tehdäänpä näin.
Monta kirjoitusprojektia on meneillään. Taidan palata talousjärjestelmien pariin, kuten lupasin täksi viikoksi.
Joo, oletkos lainannut tuon ”potkittava koira” -retoriikan minulta? :D Olen varsin otettu. :)
Sinultako se oli? :D Ole hyvä vaan. Mietinkin, kuka siitä potkittavasta koirasta kertoikaan markkinatalouden yhtedessä.
Jos esimerkiksi tutkimukset olisivat yksityisiä, markkinoiden rahan avulla tehtyjä, ne eivät olisi todellakaan riippumattomia. Otetaanpa esimerkiksemme tutkimukset aspartaamin terveysvaikutuksia koskien:
”Tutkimuksessaan Survey of Aspartame studies: correlation of outcome and funding sources lääketieteen tohtori Ralph G. Waltonin selvitti 1980–1985 suoritettujen aspartaamin terveysvaikutuksia koskevien tutkimusten rahoitusta. 166 tutkimuksesta 74 oli kokonaan tai osittain makeutusaineyhtiöiden rahoittamia, 92 oli itsenäisesti rahoitettuja. Kaikki yritysten rahoittamat tutkimukset päätyivät siihen tulokseen, että aspartaami on turvallista. Itsenäisesti rahoitettujen tutkimusten tulos oli toinen. Niistä 92 prosentin mukaan, aspartaamilla on haitallisia terveysvaikutuksia.” (lähde: http://www.nytimes.com/2006/02/12/business/yourmoney/12sweet.html?_r=1&pagewanted=3)
Tästä huomaamme, että yritysten rahoilla teetetyt tutkimukset ovat tuskin riippumattomia, joten kuluttajille päättynee väärää tietoa, joka hyödyttää ainoastaan yhtiötä ja sen omistajia. Valtio tuskin tekee valheellisia tutkimuksia aspartaamia koskien, sillä aspartaami tuottanee sille menoja terveydenhuoltokulujen muodossa (Suomessa siis).
Voi syntyä ketju, jossa:
- makeutusyhtiöt tuottavat aspartaamia -> saavat tuottoa…
-virvoitusjuomavalmistajilta, jotka tuottavat aspartaamipitoisia juomia, jotka saavat tuottoa…
-kuluttajilta, jotka juovat kyseisiä juomia ja joutuvat kärsimään juomien sivuvaikutuksista, joten he kuluttavat…
-terveydenhuoltoon eli sairaalakuluihin, joista sairaalat saavat rahaa.
Hyötyjiin kuuluvat yritykset ja häviäjiin pitkällä tähtäimellä kuluttajat.
On sanomalehtiä, jotka ovat lähes täysin muutaman ihmisen hallinnassa, joten toimittajat kirjoittavat omistajiensa etujen mukaisesti – ja erittäin usein valheellista tietoa. Esimerkiksi Berlusconin omistamat tiedotusvälineet.
Tästä huomaamme, että markkinoiden hallitsemat tiedotusvälineet eivät ole todellakaan riippumattomia. Tutkimusten tuloksen määrää usein se, keneltä tutkimuksiin käytetty raha on tullut.
Markkinafundamentalistinen ajattelu on mielestäni melko naurettavaa, kuten edel. kommenteista tulee ilmi. Markkinataloutta saa ja on pakko valvoa ja kontroloida ihmisten eduksia – taloudenhan pitäisi olla ihmisten eduksi. Siksi markkinafundamentalismi ja markkinoiden täydelliseen toimimiseen on melko naurettavaa uskoa. Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin luulisi – siis markkinat eivät voi toimia ainoastaan kysyntä-tarjonta-systeemillä – vaan yrityskeskeiset markkinat voivat olla haitaksi kuluttajille. Kuluttajan pitää olla kuningas!
Vapailla markkinoilla on useita medioita, eikä vapaan toimijan ole väärin olla subjektiivinen, jos ihmiset hyväksyvät subjektiivisuuden ja heillä on kerran valita useiden eri toimijoiden väliltä. Jos jonkun subjektiivisuus häiritsee, ehkä huijaaminenkin paistaa läpi, ihmisten ei tarvitse tukea sellaista. (Kannattaa katsoa aikaisemman YLE-artikkelini viimeisimmät kommentit)
Vapailla markkinoilla eriävän näkemyksen esittämistä ei nimittäin kielletä, ja se on tärkeää. Ihminen saa siis tehdä itse oman valintansa, uskooko joihinkin tutkimuksiin vai ei. Vaarana holhousyhteiskunnan maksimoinnissa on se, että yritykset sotkeutuvat hakemaan byrokratiasta ja rajoitteista turvaa omalle toiminnalleen muita kilpailijoita vastaan, mikä on verrattavissa pieneen monopoliin ja kilpailun tappamiseen. Nykyiselläänhän se tahtoo vähän mennä niin, että perinteisen kilpailun mm. tuotekehittelyn ja asiakkaiden tavoittamisen sijaan energiaa käytetään siihen, kuinka voitaisiin hakeutua poliitikkojen suosioon ja vahvistaa kilpailuetu mm. tällä tavalla.
Kukaan ei täällä ole puhunut anarkokapitalismista, jossa yksilön vastuu on niin suuri, että kaikki eivät pysty ottamaan vastuuta itsestään. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen: aina on omanlaisia ongelmia, ja niiden olemassaolo vain täytyy hyväksyä.
Toisaalta markkinatalous perustuu juuri kahden osapuolen vapaalle kaupankäynnille: työvoiman ja tavaroiden sekä korvausten vaihdolle. Kumpaakaan osapuolista ei saa -lain avulla- alistaa palvelemaan yksipuolisesti toista. Muuten alistaminen olisikin vaikeaa.
Kukaan ei pakota kuluttajaa ostamaan myrkkyjuomaa, mutta kuluttajalla on toki oikeus tietää, mitä juoma sisältää. Tällöin juoman täytyy läpäistä terveysstandardit, mutta mikä takaa julkisellakaan puolella sen, että touhu on lahjomatonta. Yhdysvalloissahan etujärjestöt ja yritykset ovat sotkeutuneet poliittisen päättämisen ytimeen niin, että lahjonnan estäminen on vain ihannepuhetta.
Kun kaikki media on markkinoiden hallussa, isot syövät pienet ja isoille piikittelevät tiedoitusvälineet. Kuluttajilla ei kertakaikkiaan ole valinnanvaraa, sillä kaikki on riippuvainen rahasta, omistajista ja siitä, mitä poliittisia intressejä omistajilla on. Siksi valtiollinen media onkin melko riippumaton muihin tiedotusvälineisiin verrattuna.
Sanoit että mikään järjestelmä ei ole täydellinen. Kukaan tuskin on väittänytkään sellaista. Siksi markkinat tarvitsevatkin alkuperäisestä vapaan markkinatalouden utopian teoriasta poiketen kontrollia ja valvontaa. Mikään kirjaopillinen teoria tuskin toimii, sillä tilanteet muuttuvat jatkuvasti siihen aikaan verrattuna, jolloin teoria on luotu. Siksi pitääkin etsiä hyviä asioita myös muistakin suunnista.
Valtiollinen media saattaa olla riippumaton mainostajien rahasta, mutta poliittisesti se ei todellakaan ole riippumaton. Vai väitätkö, että mm. YLE olisi onnistunut olemaan poliittisesti riippumaton, vaikka se on viime kädessä poliitikoille vastuussa oleva organisaatio? Poliittinen riippumattomuus ei tarkoita tässä vain pelkkää puoluepolitiikkaa, vaan arvoja mm. valtiokeskeisyyttä.
Kaikki on riippuvaista rahasta, jonka kulku on kuluttajista kiinni. Kuluttajat päättävät, mitä mediaa he haluavat seurata. Kommunistit ajattelevat juuri noin, että suuret toimijat syövät loputtomasti pieniä. Jos olet tutustunut asioihin, niin tiedät mitä markkinarako tarkoittaa. Niiden lisäksi on markkinoiden ulkopuolista liikehdintää, mm. kansalaisliikkeet, jotka yksinkertaisesti eivät ole kauppatavaraa. Hyväksyn valtiollisen tiedottamismahdollisuuden tarvittaessa, mutta en kannata laajaa YLEn kaltaista mediaa.
Aiheesta:
http://fi-lib.blogspot.com/2009/06/suomen-hallitus-kontrolloi-median.html
http://fi-lib.blogspot.com/2009/05/kulttuuripalvelujen-kustantaminen.html
Vapaa markkinatalous ei ole utopiaa. Kauppa voisi käydä ilman valtiollista suunnittelua, sillä ihmiset pyrkivät tehostamaan toimintaansa järjestäytymällä vapaaehtoisestikin valtiollisia instituutioita muistuttavista rakenteista koostuviin yhteisöihin. Taloustieteellisesti tämä ei olisi ongelma, mutta puutteet ilmenevät erilaisella moraalitasolla, johon talouden ei ole alunperinkään ollut tarkoitus vastata. Toisaalta moraalikäsityksiä voi olla erilaisia, ja vapaus voi olla itsessään moraalista, ja ihminen pyrkiä moraaliseksi myös oma-aloitteisuudestaan. Kuten aikaisemmin sanoin, täysin vapaassa tilassa turvattomuus pyritään luonnollisestikin korvaamaan vapaaehtoisilla sääntelyinstituutioilla. Ei siis erilaisia malleja tarkastellessa kannata lukittua vain lähtökohdan tarkasteluun kiveen hakattuna tilana.
Kaikkea mahdollista edellä mainittu ei ehkä saata kattaa mahdollisimman nopeasti, ja siksi sitäkin täytyy toki katsoa kriittisesti.
Remeksen pointit ovat erittäin hyviä, eikä Taussi niihin oikein pysty mitään vastakritiikkiä esittämään. Ainakaan ylläolevissa.
En oikein ymmärrä, miksi kammoat valtiota ja ihannoit markkinoita. Kyllä niillä veroilla sitä paitsi saadaan aika paljon hyvääkin aikaan…kokeilepa kuvitella itsesi tilanteeseen, jossa pappa betalar inte ja olet täysin toimeentulotuen sekä julkisen terveydenhuollon varassa syvän masennuksesi takia.
Ja mistä ihmeestä olet keksinyt, että YLE olisi joskus ollut poliittisesti riippumaton? Se on yhtä paljon riippumaton kuin markkinoilla toimivat mediatalot ovat riippumatomia nykyisestä kapitalistisesta järjestelmästä – eli älä please sotke markkinataloutta ja poliittista riippumattomuutta keskenään. Tämä kilpailutoitotus yms. on itsekin poliittinen ideologia, ei mitään muuta. Eikä vapaus voi eikä saa olla pelkästään ko. ideologian sisällä määriteltyä, kuten esim. tämän blogin pitäjä tekee.
Kyllä asia Thomas täällä karussa todellisuudessa valitettavasti on niin, että suuret syövät pienet ennen pitkää. Lukion penkiltä tai politiikan approbaturin toogabileistä katseltuna asia voi toki näyttää huomattavasti erilaiselta.
Mielenkiintoista seurata, miten joku lukiolainen päihittää ilmeisesti aikuiset kommentoijat. Hyvin olet perustellut ja voi panna merkille miten nämä kommentoijat menevät väärille urille.
Tiedoksi sinulle Thomas, vastustajasi kokevat sinut uhkana jo nuoren ikäsi puolesta. Tuskinpa he itse ovat kyenneet sinun ikäisenä tuottamaan tasoistasi tekstiä sekä perustelemaan kantansa.
Taas anonyymi suunsoittaja yrittää syöttää sanoja suuhuni ja tehdä minusta anarkokapitalistia – vielä ilman viittauksia mihinkään sanomaan. Jos keskiverto anonyymi on keskustelusta yhtä pihalla, täytyy selventää:
Remeksen pointit kritisoivat sitä, ettei markkinatalous pysty ajamaan tehokkaimmillaan tiettyä yksittäistä hyvinvointivaltiomoraalia, mikä on totta. Hajautuneen järjestyksen tarkoituksena ei ylipäätään ole toimia minkään suunnitelman tai yksittäisen rajatun ihanteen mukaisesti. Se ei tarkoita, että vapaa kaupankäynti olisi utopiaa tai toimimaton talousjärjestelmän perustana.
En sano, etteikö veroilla saisi hyvääkin aikaan, mutta on pitkälti ihmisen oma asia päättää, mikä on hyvää ja huonoa, ja haluaako itse olla hyvä tai huono. Pakottaminen hyviin tekoihin ei tee ihmisestä sen parempaa. Käytännössä olisin samoilla linjoilla entisten nuorsuomalaisten kanssa: valtion menot täytyy mitoittaa tulojen mukaan, ja tuloja ei saa kerätä vain keräämisen takia saati työpaikkojen luomiseksi, vaan takaamaan aivan vähimmäinen elintaso ja kimmoisuus tukiverkolle, ettei se houkuttele jäämään pohjalle makaamaan. Valtion menot tulisi mitoittaa tulojen mukaan, eikä suurta määrää tuloista saisi hakata kiveen.
Aikaisemmin kerroin, että erilaiset markkinat ovat verkostoituneet politiikkaan. Esimerkiksi aikoinaan idänkauppaa käyvien yritysten täytyi olla väleissä vallassa olevien puolueiden kanssa. jotka pitivät idän suhteita. Raja on siis hämärä.
Elämme länsimaissa, ja meillä on oma käsityksemme vapaudesta, ja on aivan turha tulla väittämään, että ihminen olisi vapaa mm. järjestelmässä, jossa hän on vain itsemääräämisoikeutta vailla oleva ratas suurelle yhteisölle. Tuosta edellä mainitusta on nimittäin uskomattoman vaikea löytää mitään vapautta muuten kuin kutsumalla sitä joidenkin aavikkoihmisten vapauskäsitykseksi.
Voisit taas anonyymi perustella kiven kovia väittämiäsi (tapaan: ”kyllä se vaan on niin, että suuret syö pienet”) sen sijaan, että yrität kuulostaa vakuuttavalta nimimerkin takaa vihjaamalla olevasi vanhempi. En vaivaudu tuhlaamaan aikaani tällaiseen keskusteluun alkuperäisen aiheen vierestä.
Taas tulee anonyymiltä sen luokan henkilökohtaisuuksiin menevää kommentointia, että on tarve muistuttaa ad-hominemin tarpeettomuudesta. Täytyy siis itse suodattaa herjaviesti ja vastata sen keskustelukykyisiin pointteihin anonyymille:
Arvot ovat arvoja ja teoriat teorioita. Teorioista voi väitellä. Arvoja ei tarvitse muuttaa toisen pyynnöstä tai pyrkiä konsensukseen tarpeettomasti.
En ole väittänyt, etteivätkö suuret toimijat voisi joissain tilanteissa yhdistyä pienempien toimijoiden kanssa. Sanoin vain, ettei se ole mikään kaiken kattava sääntö, jonka mukaan kilpailu pyrkisi maailmassa vain kuolemaan tai pääoma keskittymään. Mistä olet keksinyt kapitalismin logiikkasi? Minusta kapitalismin logiikkaan kuuluu ajatus suhteellisen optimikokoisesta yrityksestä. Tietyillä markkinoilla (markkina on suhteellinen käsite -> markkina-alueen koko voi vaihdella) yrityksen ei vain ole tehokkainta olla ylisuuri tai liian pieni. Siksi on olemassa paljon eri kokoisia yrityksiä, joiden olemassaolo ei ole jatkuvasta laajenemisesta riippuvainen. Yliteoreettinen ajattelu ei aina myöskään huomioi sellaisia kilpailuetuja, joita ei voi yksinkertaisesti taulukoida. Tilanteet, joissa kilpailee vain kaksi lähtökohdiltaan lähes saman kokoista yritystä pelaten nollasummapeliä, ovat enemmänkin niitä teoreettisia malleja, joista yrität syyttää minua.
Heitit myös aika mielenkiintoisen käsitteen, ”yli-individualismin”. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Jos individualismi tarkoittaa sitä, että yksilö on pääosin vastuussa omasta elämästään ja myös vapaa tekemään omat päätöksensä, missä tämä voisi mennä yli? Ottaen huomioon, että keskimäärin aikuisella ihmisellä ei voi olla liikaa vastuuta itsestään. Jos keskimäärin ihminen ei pysty ottamaan vastuuta edes itsestään, yhteiskunta olisi kaaoksessa.
Joopa joo, eipä siinä sen kummempaa henkilökohtaisuutta ollut kuin muillakaan, no mielivaltainen sensuuri on sekin tapa ”keskustella”. Vastaat taas sellaista jaarittelua, jonka voisi myös sensuroida saman tien pois. Sinähän et itse asiassa vastaa mihinkään kritiikkiin, vaan pyörität samaa itsestäänselvyyksien höttöä, jota teet joka ainoa kerta näissä kommenteissasi.
- Jos et tuon vertaa ole perillä kapitalismista, niin minusta sinun ei kovin paljoa kannattaisi talousjuttuja kirjoitella. Sinähän sitä paitsi kumoat itsesi, sillä olethan jatkuvasti täällä blogissa julistanut kilpailun & talouskasvun hienoutta. Pääoma keskittyy, se nyt vain on kapitalismin perustavanlaatuinen fakta. On toki olemassa pieniä ja suurempia yrityksiä, mutta niistä joka ainoa tähtää kasvuun…pienemmällä tai suuremmalla aikavälillä.
- Myös arvoista voi ja pitää väitellä, et sinä omaa mitään absoluuttista totuutta arvoista.
- Yli-individualismiin voit perehtyä lukemalla omat kirjoituksesi ajatuksella. Yliyksilöllistämisestä ja sen ongelmista en oikeastaan edes viitsi yrittää kommenttiosassa sinua sivistää. Yksilöä ja hänen oikeuksiaan ei edes ole olemassa ilman yhteisöä, joka ne mahdollistaa. Tässä joka tapauksessa käy ilmi, ettet ymmärrä inhimillisen elämän yhteisöllisistä puolista oikeastaan yhtään mitään. Tämä henkilökohtaisen vastuuttamisen logiikkahan on sitä paitsi yksi uusliberalismin kulmakivistä – divide et impera, kaikki kilpailevat kaikkialla kaikkia vastaan.
Sensuurin ja tyylitajun välillä on ero. En viitsi alkaa luettelemaan yksityiskohtaista kritiikkiä keskustelutavoistasi, eillä ei se kumoa keskusteltavia asioita tai kartuta omia perusteluja saati tee niistä yhtään uskottavampia.
En ole kieltänyt ilmiönä sitä pääomalla olisi helpompi saada lisää voittoja, mutta mikään laki se ei ole. Kommunistit yleensä mantraavat, että ”raha hakeutuu rahan luo”, mutta jos järjestelmä perustuisi tälle, absoluuttinen köyhyys lisääntyisi, kilpailu kuolisi jne.
Siinä, että toimijat voivat yhdistää pääomansa ei ole vielä mitään pahaa, jos on olemassa muita ilmiöitä, joita et kenties ole huomannut tai halunnut tarkoitushakuisesti mainita. Mainittakoon, että markkinataloudessa kapitalistitkin kilpailevat toisiaan vastaan.
Se, että yritykset tähtäävät kasvuun, on kilpailua ja optimikoon tavoittelua. Optimikoko on suhteellinen markkina-alueen kanssa.
Mm. paikallistasolla ei ole loputtomasti ostovoimaa, mikä asettaa rajoitteen yrityksen kasvulle.
Arvot ovat jokaisen henkilökohtaisia arvostuksia. Kannatan itse mahdollisimman pienen viitearvon tyrkyttämistä, ja sitten on niitä, jotka haluavat tehdä yhteiskunnasta enemmän itsensä näköisen. Henkilökohtaiset mielipiteet eivät ole mitään totuuksia, niin kuin yrität taas tyrkyttää minun sanomakseni.
Minusta laillinen yksilönsuoja on juuri yhteisön mahdollistama, mutta yksilön vapaus on luonnonoikeus. Vaikka luonnossa vapaana villinä eläessään ihminen on vastuussa itsestään. Henkilökohtainen vastuu ei siis ole mikään lain asettama taakka, toisin kuin holhousvaltiouskovaiset yrittävät selittää. Siinä taitaa olla sama ilmiö kuin alkuperäisen termistön varastamisessa ja sisällön muuttamisessa: ihmisten on helpompi kannattaa mm. kiintiösyrjintää ja tasapäistämistä, kun sitä kutsutaan tasa-arvoksi.
Jostain syystä minulla ei ole tarvetta takertua joka välissä arvioimaan ymmärryskykyäsi ja viemään huomiota perusteluilta niihin, mutta lukemalla omia kommenttejasi saattaisit huomata sortuvasi niihin ongelmiin, mistä syytät minua: julistat jonkun lauseen faktana sen enempää perustelematta. Et oikein anna sellaista kuvaa, että minun kannattaisi nähdä enempää vaivaa asioiden perustelemiseksi, kun et pyri tekemään sitä itsekään. Pahoittelen kaikkien muiden anonyymien puolesta, mutta jos keskustelun taso alkaa menemään nimimerkin taakse piiloutuvien kirjoittajien kanssa ad-hominem-pitoiseksi, vaadin käyttäjätunnusta. Eipä ole keskustelutason kannalta mikään menetys.
Huomioitavaa vaaleissa oli odotettun surkeaksi jäänyt äänestysprosentti, joka oli jossain vähän yli 40 prosentin tietämissä, todellinen demokratian irvikuva. Kuten kaikki varmasti tietävät, matala äänestysprosentti suosii oikeistoa, koska aktiivisimpia äänestäjiä ovat hyvintoimeentulevat ja korkeasti koulutetut ihmiset. Kun itse tutkailin ennakkoäänestysprosentteja ja huomasin äänestysaktiivisuuden olevan selkeästi suurempaa rikkailla oikeistoalueilla päädyin Matti Vanhasen ja monen muun vaaleja veikkaileen tapaan, että kokoomuksen kannatus nousee 26-28 prosenttiin äänestäjistä. Suhteutettuna äänestysjakaumaan ja aktiivisuuteen kokoomuksen kannatus oli minusta varsin surkea. Mikäli kyseessä olisivat olleet eduskuntavaalit ja äänestysaktiivusuus olisi ollut 67 prosentin luokkaa, tulos olisi ollut erittäin toisenlainen.
Myös kun katsotaan valittuja ehdokkaita, voidaan huomata että suuntaus on selkeästi vasempaan päin. Kokoomus menetti yhden paikan ja vielä merkityksellisempää oli se, että kokoomuksen oikeistosiipi sai turpaansa ja pahin ”rikkaiden asialla” ehdokas EJ Penttilä jäi rannalle, vaikka lähes kaikki Suomen johtavat tiedotusvälineet ennakoivat hänelle läpipääsyä. Sen sijaan Kokoomuksen suosituimmaksi ehdokkaaksi nousi selkeästi puolueen keskustalaiseen siipeen kuuluva Itälä, jonka esittelyssäkin Kokoomuksen vaalisivuilla oleva vaaliteema on jopa varsin vasemmistolainen. ”Tiedän, että oppikirjamainen markkinaliberalismi on tiensä päässä”. Pitää myös muistaa, että vaikka perinteinen vasemmisto otti turpaansa, niin vaalin suurimmat voittajat Vihreät ja PS:än Soini olivat sosiaalipolitiikaltaan hyvin vasemmistolaisia. Esimerkiksi Perussuomalaisten sivuilla yksi EU:n vastustamista puolustavaksi teemaksi on annettu osittain aiheellisestikin uusliberalististen uudistusten tuhoisuus kansalaisille. Kansalaisia selkeästi huolettaa erittäin oikeistolaisen tuhopolitiikan vaikutus hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuteen. Se, että tämä huoli ei kanavoidu esim. SPD:n ääniin ei minusta ole mitenkään yllättävää, kun ajatellaan että SPD ajoi Lipposen kaudella hallituksessa itse hyvin suurelta osin tätä oikeistopolitiikkaa. Kansalaiset ovat menettäneet luottamustaan SDP:n politiikkaan hyvin perustein.
Kokoomuksen oikeistosiivessä vastustetaan juuri sitä keskusjohtoista eurofederalismia ja jargoniaa, jota toisen puolen Kokoomus ajaa hieman enemmän. Rahvas kansa ymmärtää saman sanoman ehkä selkeämmin pienpuolueelta, jonka sisällä ei ole näkemyseroja sen suhteen.
Kun katselee tuloksia tarkemmin, muut ns. ajattelevat perussuomalaiset eivät saaneet paljoakaan ääniä. Näyttäisi siis todennäköisemmältä, että kansa oli turhautunut EU:hun, ja vähäinen eurooppatietoisuus sai äänestämään protestoijaa, jonka rahvaanomaiset eurooppavastaiset möläytykset ehkä uppoavat enemmän tavalliseen tallaajaan.
Sinällänsähän se on ihme, ettei äänestämättä jättämistä lasketa omanlaiseksi äänekseen. Näissä kertaa se olisi kerrankin toiminut. Sitä varmasti moni miettii, että onko tämä pakkodemokratiaa.