 Thomas Taussi la 28.02.2009 |
Alunperin liberalismi oli vapausaate, jonka ydin oli yksilö. Sitä kannattivat hallinnollista harvainvaltaa ja eriarvoistamista vastustavat ihmiset. Alkuperäinen liberalismi oli ja on edelleenkin porvariaate. On kliseistä ja postmodernistista väittää vapautta kovin laajasti määriteltäväksi ja abstraktiksi käsitteeksi. Aivan kuin ajattelu rajoittuisi humanistisessa tiedekunnassa opittuihin mantraveisuihin. Kaikkihan tietävät, että vapaus tarkoittaa riippumattomuutta pakotteista ja henkilökohtaista vastuuta. Vapaudet voidaan lajitella positiivisiin ja negatiivisiin vapauksiin. Positiiviset vapaudet ovat muiden tekemää työtä yksilön tai yhteisön hyväksi, mitä käyttäjän ei tarvitse korvata. Se on siis periaatteessa myös valinnanvaraa, joka tapahtuu aina jonkun toisen kustannuksella. Henkilökohtainen vapaus ja vastuu on siis lähempänä negatiivista vapauskäsitystä, sillä yksilö on mahdollisimman vapaa kaikenlaisista velvoitteista, kuten pakkotyöstä toisten hyväksi. Kaikki perustuu tiedolle. Tässä tapauksessa tieto on kaikkea sitä, mitä ympäröivästä maailmasta tiedetään. Tiedon jakautuminen on erityisen tärkeää varsinkin talouden kannalta. Kun pyritään kohdistamaan tarjonta vastaamaan kysyntää, yksilöiden arvostukset määrittelevät hinnan, josta tuottaja ja ostaja hyötyvät molemmat mahdollisimman paljon. Liberalismin ydin on siinä, ettei kukaan poliitikko tai etäinen virkamies voi tietää yksilön elämästä ja hänen arvostuksistaan niin paljon kuin yksilö itse. Koska vapaassa yhteiskunnassa tieto jakautuu parhaiten, se tarjoaa koko yhteiskunnan rikastumiselle parhaat edellytykset. Koska yksilö ei voi pakottaa muita ottamaan riskejä hänen puolestaan, vapauden tuoman vastuun ansiosta yksilöt pyrkivät ottamaan vain sellaisia riskejä, joista he voivat itse kantaa vastuun. Kun yksilö käyttää omia varojaan ja päättää omista asioistaan, hän toimii vastuullisemmin kuin päättäessään toisten asioista ja rahoista vastuun ja riskien jakautuessa myös useammalle. Vastuun ansiosta tappioita syntyy vähemmän kuin liberalismin vastaisissa, kollektivistisissa järjestelmissä, joissa tappioiden syntymistä ei noteerata. Tappiot johtavat köyhyyteen. Se on esimerkiksi yksi sosialismin lukuisista ongelmista. Turhat pakotteet eivät tee ihmistä onnelliseksi. Vapaa yhteiskunta pyrkii asettamaan yksilölle mahdollisimman vähän rajoitteita. Vähimmäisten rajoitteiden tarkoituksena on suojella yksilöä fyysisesti, juridisesti ja taloudellisesti. Vähimmäisiin pakotteisiin voi kuulua myös ympäristöhaittojen torjumiseen ja jonkinlaiseen kannustavaan yhteiskunnan tukiverkkoon tähtäävät säädökset ja verot. Liberalismissa jokainen yksilö, siis yksittäinen ihminen, on itseisarvo. Yksilö omistaa itsensä, eikä ole mikään väline tai velvollinen uhrautumaan muiden puolesta, ellei vapaaehtoisesti halua. Ihmiset ovat luonnostaan eettisiä ja tuntevat vastuuta lähimmäisestään. Tämä ei toteudu kunnolla niin kauan kuin ihmiset totutetaan uskomaan, että yhteiskunta on äiti, jolle voi luovuttaa vastuuta itsestään ja muista. Yleisimmät perustelut vapaata yhteiskuntaa vastaan väittävät yksilökeskeisyyden syrjäyttävän yhteisöllisyyden. Yksilöllisyyttä pidetään yhteisöllisyyden vastakohtana vain puhtaasta tietämättömyydestä. Usein sanotaan, että ihmiset ovat luonnostaan yhteisöllisiä. Miksi ihmiset täytyisi sitten pakottaa johonkin, mihin he hakeutuisivat muutenkin? Vapaassa yhteiskunnassa yksilöt valitsevat yhteisönsä ja rakentavat ne näköisikseen. Jos ajatuksesi osoittavat paljon samaan suuntaan, olet aito ja alkuperäinen liberalisti. Oletko eri mieltä, mutta tunnet silti olevasi liberalisti tai toisinpäin? Kommentoi ihmeessä! |
34 kommenttiaVastaa |
Onpas taas hienosti tultu siihen tulokseen että markkinatalous on ainoa aate joka tarjoaa vapautta. Ja sosialismi on pakkovaltaa ja alistamista.
Sosialismi ja etenkin kommunismi kuitenkin syntyy ihmisten omasta tahdosta. Eikö oma tahto ole vapautta?
Ja markkinatalouskaan ei automaattisesti luo vapautta ja hyviä oloja kaikille. Esimerkiksi prosentti maailman väestöstä omistaa 70 % maailmassa liikkuvasta pääomasta.
Liberalismin mukainen vapaa yhteiskunta ei sulje pois sosialismin vapaaehtoista harjoittamista. Pääasia on se, ettei lähtökohtaisesti pakoteta yksilöitä luopumaan oikeuksistaan ja alisteta kollektiiviin.
Jos sosialismi ja varsinkin kommunismi syntyisivät vain ihmisten omasta tahdosta, miksi sellaisten yhteiskuntien ylläpito on vaatinut niin paljon verenvuodatusta? Muistutetaan, että ihmisvirrat ovat historiassa suuntautuneet vapaisiin yhteiskuntiin. Euroopasta lähti paljon oman onnensa seppiä Atlantin toiselle puolelle, ja autoritaarisesta Kuubasta pyrkii vieläkin hurjasti pakolaisia Yhdysvaltoihin. Harvemmin se on niin päin, että länsimaista virtaisi massoja kommunistisiin maihin.
Ei vapaus tarkoita automaattisesti hyvinvointia. Kaikki eivät osaa ottaa vastuuta itsestään, mutta vapaus ei kiellä kehittämästä heille tukiverkkoa, eikä sellainen oikeasti maksaisi veronmaksajillekaan niin paljon kuin luullaan. Vapaus ei estä pyrkimästä parempaan. Mitä väliä sillä on, kuka omistaa ja mitä? Sehän on vapauden vastaista, että kielletään omistamasta jotakin.
Hyvin perusteltu tuo viime kommenttisi. Kyllä se vain niin on, että kommunistisista maista on aina virrannut ihmisiä vapaisiin länsimaihin eikä toisinpäin.
Mitä nyt Suomesta lähti Neuvosto-Venäjälle ja Neuvostoliittoon, päätyivät usein Siperiaan ja pääsivät takaisin koti-Suomeen viimeistään Neuvostoliiton hajottua. Entä DDR? Sama juttu oli myös Natsi-Saksan ja muiden fasististen maiden kanssa. Yhteistä näille maille oli yksilönoikeuksien pakkoluovuttaminen kollektiiville.
Taas on markkinataloususkovainen vauhdissa! Tuo aika yksioikoinen, suorastaan naiivi näkemys vapauksista. Eikä vapaus ei ole mikään neutraali käsite, vaan aina kiinni aikansa poliittisissa kiistoissa. Lue joutessasi vaikkapa Skinnerin (2001) ”A Third Concept of Liberty”.
Kuule kuule Thomas. Se että eri ”kommunistiset” valtiot ovat olleet diktatuureja ei tarkoita sitä että se olisi ainoa vaihtoehto.Sitäpaitsi Lenin oli antamassa kommunistisilla periaatteilla paljon valtaa työläisille ja ammatti yhdistyksille. Stalin vasta aloitti diktatuurin. Nykyään kommunismia tehdään rauhanomaisesti. Ja Venezuelassa onnistumassa.
Ja ei ole vapauden vastaista omistaa. Mutta kun omistaa huomatttavasti enemmän kuin toinen pystyy päättämään ja vaikuttamaan köyhemmän asemaan.
Sitäpaitsi Marx hyväksyy pienyrittäjyyden kuten talonpojat yms. Hän on teorioissaan suuria pääoman hyväksi pelaavia tehtaanomistajia vastaan.
Taas on joku postmoderni foliohattuhumanisti vauhdissa. Sen sijaan, että loksutat leukojasi ja käsket lukemaan jotain kirjoja, voisit yrittää tarjota jotain toista näkemystä henkilökohtaisesta vapaudesta.
Olen aikaisemmin kuullut teikäläisiltä juttua, jossa sotkette vapauskäsityksen ja ihanneyhteiskunnan keskenään niin, että päädytään yksilönorjuuteen ja kollektivismiin, joka on täynnä rajoitteita ja pakotteita toisten hyväksi.
—
Kuulehan, Tuukka. Sanoin jo aikaisemmin, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, jos valtion sisällä harjoitetaan sosialismia tai muuta kollektivismia vapaaehtoisesti. Ongelmana on, että jos valtiomuoto on sosialistinen, eli pyrkii rajoittamaan yksilön taloudellisia vapauksia ja ylläpitämään laajaa julkista byrokratiakoneistoa, se on henkilökohtaisen vapauden vastaista.
Ihminen saa omistaa hyvällä omallatunnolla enemmän kuin naapuri, mutta ei naapuria voi omistaa. Orjuuttaminenhan on vapauden vastaista. Sen sijaan jos omistaa tehtaan, yrityksen päätökset voivat vaikuttaa aika suoraan työntekijöiden elämään, eikä siinä ole mitään väärää, jos työntekijät ovat sen kerta hyväksyneet työehdoissaan.
Itse en kannata mitään etujärjestövaltiota, jossa valtio jakaa tavallista enemmän valtaa ja etuoikeuksia tietyille järjestöille / henkilöille. Itse näytät kannattavan, kun pidät ammattiyhdistyksiä niin tärkeinä. Tiedoksi, että ne juuri ylläpitävät työttömyyttä joustamattomuudellaan ja itsekkyydellään. Keskusjohtoisina niillä on yksin enemmän valtaa saattaa työntekijöitä työttömiksi kuin millään yksityisillä yrityksillä, jotka vain pyrkivät tulemaan toimeen ja kasvattamaan voittojaan. Työntekijöiden irtisanominen on merkki siitä, ettei kysyntää ole tuotantoon nähden tarpeeksi. On ympäristön ja yhteiskunnan kannalta tärkeää, että ylituotannosta karsitaan ja varat ohjataan sinne, missä on alituotantoa. Te kommunistit ette sitten ikinä opi.
No Hayekia ja kumppaneitahan sinäkin apinoit varsin estottomasti, joten miksi en tarjoaisi jotain muunlaista kirjaa luettavaksesi?
Tosin se lienee turhaa, koska näyttää siltä, ettet paljoa lueskele omaa ideologiaasi uskottavasti haastavia teoksia. Laajemmat perspektiivit (tai edes pieni ajattelun kehitys tyyliin Aufhebung) jää kyllä yleensä silloin ymmärtämättä.
Mielelläni luen argumentteja eri suunnista eri talousjärjestelmiin ja niiden yksityiskohtiin liittyen, mutta arvoja ei voi kaupata samalla funktiolla. Yksilö arvostaa eri asioita henkilökohtaisesti ja yhteiskunnallisesti. Ne täytyy myös erotella. Yksilö voi kannattaa monenlaisia arvoja ja toimia paljon muiden hyväksi, muttei haluaisi tyrkyttää samaa asetelmaa normien ja rajoitteiden muodossa muille yhteiskunnan jäsenille.
Pääpointtini oli, että sen sijaan että kuittaat asian vetoamalla johonkin kirjaan, voisit oikeasti herättää mielenkiintoni kertomalla asiasta aivan itse omin sanoin. Maailmassa on nimittäin paljon muitakin kirjoja luettavaksi, eikä ainakaan tänä keväänä minulla ole aikaa lueskella ihan mitä tahansa.
Yleensä on syytä mennä alkuperäislähteille, toisen käden lähdehän voi veisteillä vaikka miten kieroja tulkintoja tahansa.
FYI: Quentin Skinner ei ole ”ihan mitä tahansa”. Ota vaikka kesälukemisiksi, pitäisi olla ihan på suomikin.
Voi harmi. Luota nyt edes hieman referointikykyihisi. Olisit nyt vaivautunut kertomaan vaikka omista vapauskäsityksistäsi.
Voisin ehkä kesällä vilkaista tuota Quentin Skinnerin kirjaa Friedmanin jälkeen ;)
Thomas Thomas… Alkaa näyttää siltä että tietosi sosialistisista ja kommunistisista teorioista ovat yhteiskuntaopin ja historian opetuksen yksipuoleisissa antimissa. Esimerkiksi meidän taloustiedon kurssin kirjamme kertoi ja ylisti markkinataloutta taivaisiin kolmen aukeaman verran. Sosialismista taas kerrottiin yksi aukeama ja puoletkin siitä miksi sosialismi ei toimi.
Suosittelen sinua joskus lukemaan ainakin Marxin kommunistisen manifestin jos et vielä ole. Kuitenkin merkittävä vasemmistolaisuudesta kertova teos. Ja oppisit samalla ymmärtämään että valtio ei pakota ihmistä sosialismiin (niin kuin on kyllä tähän mennessä käynyt) vaan ihmiset itse ajavat tätä aatetta eteenpäin suuromistajia vastaan.
Ja kuten jo mainitsin niin sosialistisessa vaiheessa hyväksytään pienyritykset. Sosialismin ideahan on poistaa työläisten etuja polkevat suuryritykset. Tämä johtaa siihen että kaikki ovat suunnilleen samassa asemassa eikä ketään alisteta poliittisesti tai rahallisesti.
Ja toistan jo itseäni monennetta kertaa mutta kommunismissa ei tuoteta yli eikä alijäämiä vaan se mikä tarvitaan. Enempää ei ole tarvis tuottaa koska ei ole kilpailua. Tai ei ainakaan globaalia maailmanlaajuista.
Nooh, jos kirjoittaa työkseen, niin ei välttämättä jaksa jokaiseen harrastelijablogiin kovin pitkiä liturgioita aina veistellä.
Minusta vapaus tarkoittaa paljon muutakin nuo sinun negatiivisen vapauden määritelmäsi. Siinä mielessä kuulun ehkä enemmän positiivisen vapauden traditioon, vaikka koetan välttää liian simppeliä polarisaatiota. Vallan vaaka makaa tällä hetkellä sillä tavalla oikealla, että vapaus jostakin -vapaus omistamispuheen kautta on laajasti legitiimiä.
Tätä taustaa vasten en oikein ymmärrä, miksi kärjistät ja luet melkein kaiken ekonomisen diskurssin läpi. Siitä saa aika kliseisen kuvan kirjoittajan sielunmaisemasta. Tämähän ei ole tarkoitus, eihän?
Vapaudessa on kyse paljon muustakin, ja erilaiset pakot ”huorata” markkinoilla ja olla aina vaan tehokkkaampi eivät missään nimessä ole vapautta. Alistuminen markkinoiden logiikalle on eräs turha pakote. Voikin miettiä, miksi yhä useampi meistä on masentunut tai voi muuten pahoin, vaikka työtä, rahaa ja negatiivista vapautta olisi yllin kyllin.
Tässä mielessä (uus)liberalisteilla on paljon opittavaa humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta. ;)
Ps. ota huomioon, että kommunistista valtiota (mikä jo käsitteenä on oksymoroni) ei ole ollut olemassakaan. Esim. 1900-luvun reaalisosialismiin luottaneet valtiot olivat käytännössä valtiokapitalismia.
Sosialismi ja kommunismi yms. edustavat kollektivismia. Sinulle kollektivismi vaikuttaa olevan hieman epäselvä käsite. Kollektivismi tarkoittaa kattavista yksilönoikeuksista luopumista ja alistumista ryhmän välineeksi. Tässä vaiheessa täytyy erottaa nämä teoriat siitä, harjoitetaanko niitä vapaaehtoisesti vapaassa valtiossa, vai perustetaanko niiden pohjalta valtio, jossa yksilö pakotettaisiin toimimaan sosialistisen järjestelmän mukaan. Periaatteessa jos jätetään nämä
termit sosialismi, kommunismi ja liberalismi ja korvattaisiin ne kollektivismilla ja individualismilla, niin voisit hahmottaa, mitä ajan takaa yhteiskuntamallista. Samoin anonyymi nyt kuulolle: Vaikka sosialismin dogmeja olisikin rikottu kokeiluissa, ne silti olivat luonteeltaan kollektivistisia. Aivan sama idea kuin siinä, ettei ihmiskunta ole nähnyt puhdasta
markkinatalousyhteiskuntaa, vaikka monet yhteiskunnat ovatkin yksilövetoisia.
Mikä on tae siitä, että ihmiset haluaisivat taistella suuromistajia vastaan? Ei omaisuus jakaudu niin, että ihmiset olisivat valmiita tappamaan naapurinsa kateudesta jakaakseen omaisuuden aivan tasan, joitain kommunisteja lukuunottamatta.
Suuromistajillakin on tehtävänsä tässä yhteiskunnassa vastuullisina ja vastikkeellisen rahoituksen takaajina. Enimmäkseen heidän ansiostaan pankista voi lainata rahaa, ja hyvät ideat saavat rahoitusta niin, että keksijät rikastuvat ilman, että ne jäisivät keksijöiden varattomuuden takia toteuttamatta. Se vaan on luonnollista, ettei nallekarkit mene aina tasan. Voisiko johtua vaikka siitä, että joku ansaitsee enemmän kuin toinen, ja jotkut arvostavat jotain enemmän kuin toista?
Miten suuryritykset ovat jotenkin ei-toivotumpia kuin pienyritykset? Onko tullut mieleen, että suuryritykset ovat suuria juuri sen takia, että ne toimivat parhaiten suurina? Oletko kuullut,
että tietynlaisilla yrityksillä on optimikoko. Olisi muutenkin aika kohtuutonta vaatia pienikokoista yritystä hoitamaan jonkin suuren työn, jota ei voi jakaa. Kommunistit unohtavat
sen, että jos ihmisiä ei saa orjuuttaa, heillä on oikeus kieltäytyä tekemästä orjatöitä. Kun ihmiset eivät suostu tekemään matalalla palkalla epämiellyttävissä oloissa töitä, palkkaa täytyy nostaa ja työoloja parantaa, jotta hommat saataisiin toimimaan.
Ei asiat niin helposti onnistu, että yli- tai alijäämän olemassaolo kielletään vain niin
sanomalla. Kuka määrää suunnitelmataloudessa sen, mikä riittää? Sekö, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita ottamaan tuotteita vastaan ilmaiseksi? Se johtaa siihen, että voimavaroja käytetään raaka-aineiden jalostamiseen, ja ylijäämäjalosteiden käyttöön taas raaka-aineiden tuottamiseen. Niin tapahtui Neuvostoliitossa, kun valtio määräsi leivän hinnan alas, ja kun hinta ei vastannut
kysyntää ja tarjontaa, ilmeni ajoittain sellaista ylitarjontaa, että jalostettua elintarviketta, leipää käytettiin eläinten rehuksi. Toisaalta ilmeni myös suurta pulaa, kun hinta ei ollut esteenä tavaran hankkimiselle. Kysynnässä ja tarjonnassa ihmisten tarve, tarkemmin sanottuna rajahyöty ohjaa hintaa niin, että periaatteessa molemmat voittavat. Ylituotanto on siis sitä, kun joillekin tuotteille ei löydy kysyntää. Valmistuksen ollessa hinnakasta ei ole yksinkertaisesti kannattavaa haaskata aikaa ja luonnonvaroja, siis myös rahaa johonkin, mistä tuottaja ei saa mitään korvausta. Sehän on itsemurha.
———————————-
Anonyymille:
Yksinkertaisesti vapaus on riippumattomuutta ja kahleettomuutta. Vapaudessa ei ole ulkoisia pakotteita. Monet vasemmalle kallellaan olevat ihmiset pyrkivät johonkin tilaan, jossa kahleettomuuden lisäksi vastuun määrä olisi minimoitu. Se on kuitenkin aika mahdotonta, sillä
vastuun määrä on aina sama – sitä voi ainoastaan siirtää muille, siis hyötyä muiden kustannuksella. Se edustaa jo orjuutta.
Vapauskäsityksen määrittelyssä tärkeää on se, että pidetään määritelmät sanasta ”vapaus” poissa omasta ihanneyhteiskuntaskenaariostaan. Joskin minusta se olisi pidemmän päälle aika ”outoa” ajatella ihanneyhteiskunnan perustuvan sellaiselle valinnanvapaudelle, joka tapahtuu toisten kustannuksella. Sehän on tavallaan ryöstämistä. Ei kannata vetää kuitenkaan mitään kirjaimellisia johtopäätöksiä. Täysi positiivisten vapauksien puuttuminen tarkoittaisi
käytännössä anarkiaa, joka taas on nykyiseen maailman menoon verrattuna aikamoinen utopia.
Mikä pakottaa ”huoraamaan” markkinoilla ja olemaan tehokas? Kuka pakottaa alistumaan
”markkinoiden logiikalle”? Eikös sitä kutsuta mielen heikkoudeksi alistua vallitseville
ihanteille? Alkuperäinen liberalismi painotti myös arvovapautta. Ei yritykset tule kotoa raahaamaan työttömiä töihin kahleiden jatkeeksi. Liberalismissa on nimittäin pääsääntöisesti kyse henkilökohtaisesta vapaudesta ja vastuusta, eli kukaan ei pakota, mutta kukaan ei myöskään
tule holhoamaan, ellei itse halua auttaa. Jos ei töitä tee, ei sen (hirveästi) syömäänkään pidä.
Uusliberalismi on jännä sana, kun vasemmistolaiset liittävät siihen sanaan kaikenlaista ylimääräistä, eri aikakausiin liittyvää roskaa, mitä ei esimerkiksi sisälly klassiseen liberalismiin tai laissez faireen. Monet taloustieteelliset koulukunnat soveltavat käytännön humanismia, kuten esimerkiksi psykologiaa. Talousliberalismin yksi merkittävä valtti onkin tiedon inhimillisyydessä. Jos edes kaikki saatavilla oleva tieto saataisiin ilmaiseksi tai kohtuuhintaisesti tietokoneen näytölle, suunnitteluyhteiskunta voitaisiin nähdä varteenotettavaksi. Silloinhan periaatteessa oltaisiin saavutettu jonkinlainen utopia. Talousliberalistit hyväksyvät sen, ettei kaikkea voi mitata tai inhimillisyyttä muuttaa numeroiksi.
Ihmisten vakoiluakaan ei pidetä järkevänä oleellisen tiedon saavuttamiseksi.
Kiitos ajatuksistasi.
Ei se vapaus taaskaan vaan ole niin yksinkertainen asia kuin sinä yrität todistella. Lisäksi sinulla on erittäin kapea tietopohja vasemmistosta ja sen tavoitteista. Ei ehkä hirveästi kannata elämöidä asioilla, joista ei vielä tiedä kovinkaan paljoa.
Ei tässä kukaan uusliberalismiin ole mitään ”ylimääräistä” liittämässä, eikä paljon kukaan sellaiseksi taida vapaaehtoisesti tunnustautua. Näissä muutaman kymmenen viime vuoden aikana Suomessakin ajetuissa tuota liberalismin muotoa on ajettu sisään näennäisen sporadisesti. Laajassa kuvassa kyseessä on kuitenkin juuri UUSliberalismi, joka tavallaan on liberalismin irvikuva. Suurin osa esim. kokoomuslaisista tuskin tunnustautuu uusliberaaleiksi, mutta ongelma on, että omien kokemusteni mukaan moni puolueen ajamien uudistusten takana seisova ei tiedä tarpeeksi, mitä niistä voi seurata ja mihin laajempiin poliittisiin virtauksiin ne liittyvät.
Uusliberalismin suurin ongelma on, että sen diskurssi (tässä käsitteen laajassa merkityksessä) muokkaa yksilön kilpailusubjektiksi, jonka kokemus itsestä määrittyy nimenomaan taloudellisen tuottavuuden so. markkinoiden logiikan kautta.
Kuten tästä voidaan päätellä, myös perinteiset valtajärjestelmät (kuten valtio) on silloin valjastettava luomaan kilpailutilanteita, koska muuten ne eivät ole legitiimejä. Ehkä merkittävintä on, että samalla siirrytään ulkoisten pakkojen puuttumisesta kohti elämän kudoksella operoimista eli biopolitiikkaa. Tämä tarkoittaa (alun perin ulkoa tuotettujen) pakkojen muokkaamista sisäisiksi pakoiksi: persoonallisuus
on yritys, joka pyrkii luomaan arvoa investoimalla pääomaansa tuottaville markkinoille. Eli tästä syystä uusliberalismi pyrkii tuottamaan ihmisyyttä, jonka tärkein – ja usein ainoa – aloitteellisuus rakentuu taloudellisen kilpailun kautta.
Minusta on hyvä, että pidät liberalismin lippua korkealla, mutta ehkä olisi syytä olla tietoinen sen äärimuotojen vaarallisuudesta.
Uusliberalismihan on haukkumasana oikeiston 1900-luvun liberalismista. Käsite tosin poikkeaa klassisen liberalismin pohjasta. Valtiollisen auktoriteetin valjastaminen irvikuvallisesti markkinaeliitin palvelukseen on täysin kaikenlaisen liberalismin periaatteiden vastaista. Tai tiedä sitten, jos vasemmistolaisilla on oma käsityksensä liberalismista, joka hyväksyisikin valtion jakaa erityisoikeuksia ja hyväksikäyttää auktoriteetteja.
Itse vastustan todella paljon auktoriteettien hyväksikäyttöä, siis hallinnollisten instituutioiden jäsenten lahjontaa ja lobbaamista. Site ilmenee vahvasti demokraattisissa järjestelmissä. Erityisoikeudet ovat tie monopoleihin ja kartelleihin sekä reilun kilpailun edistymiseen.
Yksilöstä tulee virallisesti kilpailusubjekti vasta, jos häneen kohdistuu juuri jonkin auktoriteetin tasolta painostusta ja häneltä viedään pois oikeus olla alistumatta johonkin. Harvoin muistetaan, että työmarkkinoilla työntekijät ja työnantajat ovat kaksi yhtä merkittävää osapuolta siinä missä kysyntä ja tarjontakin, ellei yhteisiä sääntöjä haluta rukata hyödyttämään jotain tiettyä eturyhmää.
Kilpailu on luonnollista kuten evoluutiokin, eikä sen hidastamisesta ole hyötyä (kilpailun rajoittamisesta). Siitä syntyy lähinnä sairaita kiertoteitä. Jos lähtökohtaisten auktoriteettien merkitys olisi minimaalinen, eikä niitä voisi valjastaa, ihmisten arvostukset määräisivät myös kilpailun ja monien muiden asioiden merkityksen yhteiskunnassa.
Sosialismi ja kommunistit ajattelevat kuitenkin että yhteisöjen hyvinvointi vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Ja toisinpäin. Näin on pakko ajatella muitakin ihmisiä. Toisin kuin markkinataloudessa jossa jokainen on oman onnensa seppä.
Ja suuromistajilla on tehtäviä. Kuten järjestää töitä. Miten se onnistuu jos tuotantoa supistetaan kilpailukykyä lisäämiseksi? Valitettavasti helpoin on vähentää työntekijöistä. Sitten vasta mietitään muuta.
Ja ihan btw eikö enemmän pienyrityksiä markkinoilla samalla tuotteella luo sitä kilpailua? Sehän on mielestäsi kuluttajan etu.
Esimerkiksi Nokia on Suomen kännykkä markkinoilla niin iso toimija että se on lähes monopoli asemassa. Ja sehän on kilpailun alasajoa?
Ja tuosta että miksi ihmiset tarttuisivat aseisiin porvareita vastaan niin hyvinä (tai huonoina) esimerkkeinä ovat Suomen sisällissota, Kuuban,Kiinan ja Venäjän valllankumoukset. Niissähän tilanteissa kansalla keitti yli ja kunnolla.Toteutus ei kyllä onnistunut. Ja laman uhatessaha vasemmisto puolueiden kannatus kasvaa. Ainakin edellisen laman. Ja nykyään kommunistit ympäri maailmaa ajavat asiaansa rauhanomaisesti ja demokraattisesti.
Ja tuota miten suunnitelma talous saadaan toimimaan niin se pitää jonkun keksiä. Itselläni on jonkinlainen luonnos jo asiasta. Ja tietenkin tärkein asia on ihmisen halu luoda sosialismi tai kommunismi. Valitettavasti se tähän mennessä on suistunut diktatuuriin
Et nyt pääse aivan kiinni ajatuksestani. Kerrot kollektiivisesta yhteisöstä, joka toimii vapaaehtoisesti. Kutsut sitä sosialismiksi ja kommunismiksi. Minullahan ei ole mitään sitä vastaan, jos yksilö valitsee vapaaehtoisesti omat yhteisönsä. Se ei ole vapaassa yhteiskunnassa poissuljettua, vaikka markkinatalouskin toimisi siinä rinnalla.
Ei suuromistajat supista tuotantoaan, vaan ohjaavat varojaan ylituotannosta sinne, missä on alituotantoa. Sekö on sinusta väärin? Ylituotannosta karsiminen on vain mediassa näkyvämpää kuin esimerkiksi uusien työpaikkojen syntymisestä ilmoittaminen. Et kai väitä, että markkinatalous johtaa työpaikkojen jatkuvaan vähenemiseen? Työntekijät eivät ole vain nappuloita, joita voisi mielin määrin vähentää kasvattaakseen tulosta. Kyse on vain siitä, että jos yrityksen tuotteet eivät mene kaupaksi, niitä on idioottimaista tuottaa. Tuotanto vaatii työvoimaa.
Ei pienyritykset tarkoita automaattisesti kovempaa kilpailua. Useat yritykset ovat tehokkaampia ja kilpailukykyisempiä suurina ja keskikokoisina. Varmasti ne itse tietävät poliitikkoja paremmin, mikä on juuri heille paras kokoonpano. Mitenniin Nokia on monopoliasemassa? Ymmärrät kuitenkin, että monopoli on suhteellinen käsite. Kännykkämarkkinat ovat täynnä myös muita vaihtoehtoja ja kilpailijoita, joita ainakaan ei suoraan valtion taholta haluta kieltää tai asettaa erityisasemaan. Se on sitten eri asia, jos valtio tukee ainoastaan Nokiaa yrityksenä kaikista matkapuhelintehtailijoista. Se olisi jo jonkinlainen tie kilpailun alasajoon. On kuitenkin todennäköisempää, että Nokia on Suomessa merkittävin lähinnä kotimaisuuden ja kehuttavan tason ansiosta. Kilpailua kuitenkin on, mihin Nokia vastaa pitämällä laatua ja kehittelyä yllä.
Suunnitelmataloutta ei saada toimimaan pelkästään tahdonvoimalla. Kaikki suunnitteluyhteiskunnan monimutkaisuuteen käytetty energia on hukkaa ja tappiota, ja johtaa juuri diktatuurin kaltaiseen perversioon. Miksi täytyisi ylipäätään luoda jonkinlainen vahva valtio ja saada ihmiset vapaaehtoisesti luopumaan yksilönvapauksistaan? Eikö se riitä, että yksilöllä on vapaus valita yhteisönsä ja toimia vaikka sosialististen ihanteiden mukaan yhdessä muiden samanhenkisten kanssa rajoittamatta muiden valinnanvapautta? Se olisi ihan reilu tie kilpailuttaa valtavirta ja todistaa omien ihanteiden paremmuus muille, jotka saisivat tehdä itse valintansa.
Hyvä teksti Taussi!
”ja ihan btw eikö enemmän pienyrityksiä markkinoilla samalla tuotteella luo sitä kilpailua? Sehän on mielestäsi kuluttajan etu.
Esimerkiksi Nokia on Suomen kännykkä markkinoilla niin iso toimija että se on lähes monopoli asemassa. Ja sehän on kilpailun alasajoa?”
Vastaan vaikka, vaikka en ole Taussi. Vapaat markkinat pyrivät mahdollisimman tehokkaaseen tilaan. Se ketä tuottaa tuotteen tehokkaimmin voittaa markkinaosuuksia. Se että vapailla markkinoilla joku toimia saa monopoly aseman kertoo vain siitä että kyseinen toimia on niin tehokas että muille ei ole tilaa. Tässä tilanteessa on kaikkien tämä monopoly on kaikkien etu. On kannattamatonta että on kaksi toimaa jotka molemmat tekevät samaa tuotetta, mutta toisen kustannukset ovat suuremmat ja tuotteet laaduttomampia. Toisalta onhan kilpailukin tärkeää, mutta vapailla markkinoilla saadulla monopolilla ei viellä tapeta kilpailua. Aina joku voi perustaa uuden yrityksen joka tekee samaa tuotetta, jos luulee että pystyy voittamaan kyseisen monopoly aseman saaneen yrityksen.
Ei markkinatalouskaan toimisi jos siihen ei uskottaisi. Usko asiaan on lähtökohta. Sitten aletaan suunnittelemaan miten se toimii. Itselläni on jo jonkinlainen visio mutta en sitä viitsi sinulle kertoa koska siinä on sinulle kirosanoja kuten ”yhteisomisteinen tehdas ja yhteisö”.
Mutta mitä suurtehtaisiin tulee niin mitä tarviketta ei pystyisi pienessä yrityksessä tuottamaan? Ja pienyritys pitää parempaa huolta työntekijöistään. Kuten sanoin suuryrityksissä ensin supistetaan työntekijöistä. Mutta näköjään sinun mukaasi kun ihmiset pistetään pihalle tehtaasta se ei vaikuta mitenkään yhteiskuntaan. Se on täysi harhaluulo. Se luo työttömyyttä joka taas on valtiolle lisätaakkaa. Taas jos pienestä kunnasta lähtee suuri yritys (kuten esimerkiksi Kemijärvi) vaikuttaa se suuresti myös kunnan verotuloihin ja sitä kautta kunnan tarjoamiin palveluihin. Se taas johtaa siihen ettei kuntaan muuta ketään ja kunta köyhtyy entisestään.
Ja mitä Nokiaan tulee niin se on Suomessa niin iso yritys että sitä vastaan on vaikeaa kilpailla pienellä tehtaalla. Ja Nokia tuottaa niin paljon verotuloja että se saa säätää lähes mitä haluaa koska valtio ei voi näitä tuloja menettää. Eli tehtaat voi viedä rauhassa Kiinaan. Itse sanoisin kyllä nyky Nokiaa ennemminkin monikansalliseksi yritykseksi kuin Suomalaiseksi.
Näköjään sinulle täytyy selittää hieman tarkemmin ja toistaen. Jos ajattelisit nyt kiltisti markkinataloudesta yksityisomistukseen perustuvana vaihdantana, niin voisit olla aika toista mieltä tuosta uskonasiasta. Liberalismi nimittäin pyrkii ajattelemaan, että kaikki perustuu tiedolle. On esimerkiksi eri asia myydä jotain, minkä tietää olevan haluttua kuin myydä jotain, minkä uskoo olevan haluttua. Yksityisomistus on yksilön vapautta omistaa ja päättää omaisuudestaan, sen vaihtamisesta yms. Ei vapauteen tarvitse uskoa, jos se jo on. Itse en laittaisi mitään arvokasta pelkän uskon varaan.
Yksityisomistustalous, siis markkinatalous on lähinnä uskoa itseensä. Ei ole mitenkään uskonasia, että ihmiset tarvitsevat ja arvostavat eri asioita, vaan sen voi siis perustaa ihan tietoon. Se on sitten eri asia, mitä tarkalleen ihmiset tarvitsevat ja arvostavat. Se tulee parhaiten ilmi vapaassa vaihdannassa, jota kuitenkin vastustat. Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii uskoa itseensä ja ideaansa, mutta useimmiten takana on myös tietoa siitä, mitä yleensä ostetaan, ja mitä arvostetaan. Koska kaikkea tietoa on mahdotonta kerätä ja hyödyntää, yritysmaailmassakin joudutaan ottamaan riskejä. Silti asioiden laittaminen uskon varaan ei ole järkevää.
Käytännössä suunnittelu on sitä, että asetetaan rajoitteita ja pyritään ohjaamaan käsittämättömän suuria yksiköitä vain pelkän uskon ja yksipuolisen tiedon pohjalta. Suunnittelu ei luo lisäarvoa, vaan lähinnä vähentää sitä. Sen sijaan suunnittelua käytetään joidenkin ylhäältä tulevien tarkoitushakuisten tavoitteiden täyttämiseen ja varattomamman, mutta tasaisen etujärjestöyhteiskunnan ylläpitämiseen. Yhteisomistuksessa ei ole mitään vikaa niin kauan kuin yksilöllä on oikeus omistaa ilman että joku vetää edes reilusti välistä. Yhteisö ei ole kirosana, sillä se ei ole yksilöllisyyden vastakohta. Kollektivismi taas on.
Suurtehtaissa on yksinkertaisesti tehokkaampaa tuottaa vaikka massatuotannolla paljon tuotteita, joihin kuluisi aivan mielettömästi aikaa jossain nyrkkipajoissa tehottomilla instrumenteilla. Pienyritykset eivät automaattisesti pidä parempaa huolta työntekijöistään, vaikka työnantaja olisikin työntekijää lähempänä. Koita nyt ymmärtää syy sille, miksi työntekijöitä laitetaan pihalle. Ei niitä huvikseen laiteta ahneutta ja kiusanhenkeä, josta ajatuksissasi ilmeisesti lihavat sikareita savuttelevat ja mustaetikettistä Jim Beamia siemailevat osakkeenomistajat nauttivat ja palkitsevat johtajia.
Jotkut kunnat köyhtyvät ja kutistuvat, jotkut kasvavat ja rikastuvat, se on luonnollista, vaikkei se mielekkäältä kuulustaisikaan.
Nokia on suuri yritys Suomessa, mutta ei kilpailu tarkoita, että matkapuhelimet täytyisi tuottaa täällä. Ulkomailta tuodaan matkapuhelimia tänne, ja Nokia vie niitä ulkomaille. Se on ihan hyvä, että valtio ottaa huomioon yritysten reaktiot päätöstenteossa. Eivät poliitikot sentään voi pompotella kansalaisia miten haluavat. Mitä vikaa monikansallisuudessa on? Suomi elää viennistä, ja globalisaation ansiosta Suomella on mennyt edes niin hyvin kuin on mennyt. Menestyksen takaa löytyy muitakin talousliberalistisia uudistuksia.
Hienoa, Taussi, että jaksat käydä keskustelua perusasioista. Haluaisin heittää näkökulman pohdittavaksesi.
Puhut paljon tiedosta ja siitä, miten liberalismi rakentuu sille. Tieto on markkinataloudessa valtaa, mutta missä määrin tietoa ja tiedonvälitystä on mahdollista käyttää väärin?
Yksittäinen taloudellinen toimija tai tarkkailija ei voi olla koskaan täydellisesti selvillä markkinatilanteesta. Tieto on pirstoutunutta ja värittynyttä ja aikaa sen käsittelemiseen on rajoitetusti. Tämän vuoksi markkina- ja suunnitelmatalouksia verrattaessa on markkinataloudelle eduksi, että tiedonkäsittelyä on hajautettu matalammalle tasolle ja ihmiset keskittyvät sellaisen tiedon analysointiin, jota itse pitävät tärkeänä.
Mutta mitä tämä tarkoittaa tasa-arvon kannalta (tasa-arvolla tarkoitan tässä yhtäläisiä lähtökohtia sijoittaa ja ylipäänsä toimia markkinoilla)? Joillakuilla on paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi tietoon kuin toisilla, ja tällainen ”access” ei välttämättä korreloi opiskeluun ja sosiaalisen verkoston luomiseen käytetyn ajan kanssa. Onneksi meillä on lainsäädäntö sisäpiiritiedon väärinkäytöstä, mutta perusprobleema silti on ja pysyy.
Edellistä vakavampana näkisin tiedotusvälineiden aseman peruspulliaisten miettiessä, lykätäkö auton ostoa vuodella tai myydäkö paikallisen puhelinyhtiön osakkeita. Mediatoiminta ei ole missään määrin ilmaista, ja viestinten takana on aina vaikuttamassa markkinatoimijoita. Kannatan kyllä yksityisvetoista mediaa valtionyhtiöiden sijasta, mutta ihmiset eivät yleensä tiedosta, että sitäkin pyörittävät toiset ihmiset.
Internetin levitessä sen luultiin tasa-arvoistavan tiedonsaannin ja markkinatalouden, mutta toistaiseksi tilanne näyttäisi kehittyneen vastakkaiseen suuntaan. Informaatio on hajautunut ja sen määrä kasvanut eksponentiaalisesti niin, että peruspulliainen on yhä tiedotusvälineiden varassa muodostaessaan käsitystään markkinoista.
Massapsykologiset ilmiöt nousukausien ja pörssiromahdusten aikana ovat tosiasia. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä paskaakaan talouden mekanismien toiminnasta, ja tuijottaa talousuutisissa näytettävää, sinänsä heille merkityksetöntä indeksikäyrää. Ne puolestaan, jotka ymmärtävät, pyrkivät armotta vääristämään tietoa ja käyttämään sitä hyväkseen.
Kuulin vuosi takaperin eräässä keskustelussa, että Kiinan hallinto olisi taannoin suitsinut maan inflaatiota levittämällä valheellisia, alakanttiin hilattuja inflaatiolukuja. Tällöin ihmiset vetosivat kauppoja tehdessään virallisiin lukuihin, ja inflaatio hidastui. Tässä yksi esimerkki tiedon ja informaation merkityksestä.
Jottei viesti venyisi enää lisää, pyrin kiteyttämään pointtini: kusetus on voimavara. Valehtelemalla tienaa, ja hevosella pääsee. Jos ei olisi olemassa minkäänlaista sääntelyä ja tarkkailua, vallitsisivat kusettajan markkinat. Periaatteessahan valehtelu kaupanteossa on laissa kielletty, mutta tämä ei ole estänyt pörssihaita kusettamasta järjestelmää (esimerkkinä vaikka subprime-kriisi ja sen aiheuttaneet, monimutkaiset arvopaperit). Väärää informaatiota levitetään koko ajan, ja kansalainen joutuu sen todenperäisyyttä pohtiessaan tukeutumaan toisen käden tietoon. Tiedotuskanavia hallitsevat ohjaavat myös markkinoita.
Kannatan henkilökohtaisesti markkinataloutta, kuten lähes jokainen ajatteleva yksilö jotain skp-nuoria lukuun ottamatta. Mielestäni ihmisluonne itsessään tekee mahdottomaksi kommunismin, mutta myös ajatuksen markkinoiden tasapainosta ja libertaarien ja muiden markkinauskovaisten utopian siitä, että lisääntynyt taloudellinen vapaus generoi automaattisesti muita vapauksia ja hyvinvointia.
Siihenhän liberalismi ja markkinatalous pyrkivät mutta nekään eivät toimi jos niihin ei uskota. Tarkoitan uskomisella niiden toimintaan uskomista. Suunnitelmatalouskin toimii kun se tehdään oikealla tavalla. Vielä ei ole onnistunut.Ja edelleenkään kommunismissa tai sosialismissa ei pyritä voittoon vaan tuottamaan vain tarvittava. Täytyykö tätä vielä kuinka pitkään takoa?
Ja kyllä ymmärrän jos ihmiset pistetään pihalle jos ollaan jo konkurssin partaalla. Mutta esim. Nokia on esimerkki siitä että kun voitto ennusteet pikkuisen tippuvat niin heti tehtaita alas. Nokia on sen verran suuri yhtiö että varaa pieniin voittojen menetykseen hyvin on. Ja samalla esimerkki omasta kotikunnastani eli Mäntsälässä. Täällä Philips pisti suurimman yksityisen työllistäjän matalaksi ja siirsi sen Itä-Eurooppaan. Tehdas on työntekijöiden ja johdon mukaan ollut hyvin tuottava koko olemassa olonsa ajan. Ja Philipsiäkään ei paljoa pieni voittoennusteen huononeminen luulisi haittaavan.
Ja kunnat köyhtyy ja toiset rikastuu valitettavasti. Mutta ajattele niitä ihmisiä jotka asuvat köyhtyvässä kunnassa. Nuorelle ihmiselle ei ole mitenkään tiukka paikka muuttaa muualle. Mutta esimerkiksi vanhukset jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa paikassa. Palvelut kuihtuvat ympärillä. Pitäisi muuttaa toiseen aivan uuteen ja outoon kuntaan.
Ja globalisaatioon sanon sen että esim. Nokia tuottaa kyllä rahaa Suomeen mutta samalla ajaa kaikki tehtaat täältä alas. Ja globalisaation ansiosta tällä hetkellä Usalaisten pankkiirien sekoilun ansiosta Suomenkin talous on taantumassa koska globaalissa maailmassa vaikutus ulottuu joka paikkaan.
Kiitos mielenkiintoisista pointeistasi, Sturmlauf.
Epäsymmetrisen tiedon hyväksikäyttäminen välittömissä kaupoissa kostautuu valehtelijalle
luoton puutteessa. Luottaminen tietoon on kaupankäynnin ja yhteiskunnan tärkeimpiä tukipilareita. Vapaus ja vastuu kohtaavat.
Maltillisten libertaristien valtiossa on oikeuslaitos ja tiettyjä elimiä, jotka valvovat rikkeitä, kuten petoksia. En itse ole varsinaisesti ihan libertaristi, enkä ole perehtynyt minarkiaan pintaa syvemmältä, mutta ajattelisin, että petosten kanssa meneteltäisiin näin:
Tuomittavia ovat ne sopimukset tai käytännöt, joissa välitetään väärää tietoa tai salataan sitä kysyttäessä. Tällöin autokauppias voi myydä käytettyjä autoja korostaen niiden parhaita puolia ilmoittamatta vapaaehtoisesti niiden huonoja ominaisuuksia. Vasta, jos autokauppias kiistää yksittäisten huonojen ominaisuuksien olemassaolon tai vaikenee kysyttäessä niistä, hän on valehdellut ja välittänyt virheellistä tietoa. Tosin ei sekään ole parhaiden tapojen mukaista jättää kertomatta kolikon kääntöpuolesta. Silti kauppias joutuu kantamaan vastuun teoistaan. Jos asiakkaat tuntevat tulevansa huijatuiksi, he eivät halua tehdä enää kauppaa huijarin kanssa, ja sana leviää eteenpäin. Näinä päivinä internetin keskustelupalstojen avulla se tapahtuu paljon tehokkaammin kuin aikaisemmin.
Voidaanko valtion tai muun auktoriteetin puolueettomuudesta olla täysin varmoja? Itse määrittelen tasa-arvon aika liberalistisesti. Tasa-arvo vallitsee, kun auktoriteetit eivät tee työtä toisten aseman parantamiseen tai huonontamiseen. Yksilöllä ja yhteisöillä täytyy olla vapaus valita itse. Paras olisi tietysti keskittyä olennaisuuksiin, mutta ei voi pakottaa, jos kantaa vastuun valinnoistaan. Epäolennaisuuksiin keskittyminen voi tulla nimittäin kalliiksi, eikä ihmiset saata pitää sellaisesta. Ajan siis takaa, että erot ovat luonnollisia. Joku voi vähemmällä työllä saada hankittua paremman verkoston kuin toinen, tai vaikka periä sellaisen.
Minusta hajautunut tieto ja valinnanvara ovat siitä hyvä, että ne luottamuskilpailullaan pitävät huolen siitä, että kepulipelistä joutuu vastuuseen. Vastakohtana olisi jonkin tiedon yksinvalta tai todella pienen joukon pyörittämä pyramidi. Vaarana tuossa olisi se, ettei sen levittämälle tiedolle ole vaihtoehtoja ja vertailukohtia. En väitä, että kaikki toimisi täydessä vapaudessa aivan täydellisesti, mutta minimoitu suunnittelu ja rajatut auktoriteetit johtavat minusta vähiten huonoihin seurauksiin tässä asiassa.
Sen verran olen libertarismistakin perillä, ettei siinä tavoitella mitään utopiaa tai mystistä tasapainoa. Mitään mystistä kun vapaudessa ei ole. Taidat tarkoittaa äärilibertarismia, siis anarkismia? Äärivasemmistolaiset ovat pilanneet senkin termin, ja liittäneet siihen marxis-hegeliläistä mystiikka. Aivan kuin lähtökohtainen negatiivinen vapaus johtaisi aina kollektivismiin. Minimiauktoriteettiyhteiskunta kuulostaa kyllä aika utopialta nykyiseen maailmaan verrattuna, mutta se ei saisi olla este ajattelulle.
——————————————————–
Sitten Tuukka:
Olen tuossa aikaisemmin perustellut kommunismin virheitä, ja niin ovat tehneet monet taloustieteilijätkin. Minusta niitä argumentteja ei voi kuitata vain sillä, että vedotaan johonkin yliluonnolliseen kaiken ylittävään uskoon. Jos ei pyritä voittoon, talous todennäköisesti kutistuu. Se, että pyritään tuottamaan vain tarvittava, on ikuinen ja vajaa mantra, jonka olen useita kertoja kyseenalaistanut, varmaan jo tässäkin keskustelussa.
Edelleen sinun täytyy selittää, miten määritellään se, mitä tarvitaan. Itse määrittelin sen jo. Luehan näitä viestejä taaksepäin ennen kuin mietit väitteiden nopeaa kuittaamista samoilla vanhoilla mantralla.
Se, ettei pyritä tuottamaan voittoa on ongelma varsinkin, jos pyritään pakottamaan koko järjestelmä moiseen idioottimaisuuten. Rahataloudessa voitontavoittelusta luopuminen johtaisi siihen, että talous kutistuisi. Voitontavoittelun kieltäminen johtaisi vain tappioihin, jotka normaalitilassa pyritään kattamaan niitäkin suuremmilla voitoilla. Se taas, että luovuttaisiin rahasta, johtaisi varsin yksinkertaiseen ja tehottomaan järjestelmään. Ihmiset luonnollisesti luovat rahan nopeuttaakseen ja helpottaakseen elämää.
Kannattaa lukea nämä pointit ajatuksella läpi ja miettiä, mitä tarkoitan. On varmasti ihmisiä, joita luontaistalous kiinnostaisi, ja jotka valitsisivat sen, mutta kaikkia ei voi alistaa moiseen, jos halutaan säilyttää tehokas ja kehittynyt yhteiskuntamme.
Yritykset eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä. Hyväntekeväisyys ei ole yritysten pääsääntöinen tehtävä, vaan voiton tuottaminen järjestelmään, millä myöhemmin kustannetaan mm. hyväntekeväisyys. Yritykset pyrkivät tekemään säästöä ja minimoimaan kulujaan aivan kuten yksittäiset ihmisetkin. Et nyt oikein ymmärrä tätä pointtia, joten selitän sen näin:
Jos olet töissä ja saat hyvää palkkaa, kulutat paljon rahaa myös ylimääräisiin asioihin ja keräät samalla myös säästöjä. Sitten kun käykin niin, että joudut työttömäksi, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: kulutatko samalla tavalla yhtä paljon, kunnes sinulla ei yksinkertaisesti ole enää rahaa ja joudut pakostikin leikkaamaan kulujasi, vai alatko heti työttömäksi jouduttuasi leikkaamaan ylimääräisiä kulujasi? Mietihän asiaa. Toivottavasti ajattelet vähän itsekin näitä asioita, ettet taas tyydy kuittaamaan väitettä jollakin mantralla.
Köyhtyvien kuntien kanssa tekohengitys ei yksinkertaisesti auta tai ratkaise ongelmia. Turha pistää vastaan luonnolliselle kulttuurivalinnalle. Jos kyse on vanhuksista, he tuskin elävät enää ikuisuutta kutistuvalla kunnalla. Ei heidän tarvitse muuttaa uuteen ja outoon kuntaan, vaikkei se mikään mahdottomuus olisikaan. Nuoret sen sijaan muuttavatkin jo kasvukeskuksiin, mikä nopeuttaa valinnan toteutumista.
Nokia tuottaa kyllä rahaa suomeen, aivan! Mitä väliä, jos se ajaa tehtaita pois? Onko tehtaat jonkin itseisarvo? Uusia töitä löytyy kyllä. Ei Suomesta lähtenyt työpaikka tarkoita sitä, ettei uusia työpaikkoja syntyisi. Globalisaation ansiosta Suomessa ollaan n. puolet rikkaampia kuin mitä oltaisiin ilman ulkomaankauppaa. Nyt kun ulkomaankauppa yskii, se ei periaatteessa voi viedä enempää kuin mitä se on antanut, eikä se kyllä vie läheskään kaikkea sitä, uskallan arvioida.
Pitää nähtävästi korvata sana usko sanalla halu niin alat sinäkin ymmärtää. Ei markkinatalouskaan toimi ihan tuosta vain jos kukaan ei tee sen eteen mitään. Sama homma kommunismissa.
Ja se mitä tarvitaan on se mitä ihminen nyt tarvitsee. Miten muuten sitä pystyy määrittelemään? Kuitenkin ihmisiä on erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän ruokaa kuin toiset. Mutta luultavasti 4 henkiselle perheelle riittää yksi auto.
Ja miten ihmeessä talous kutistuu jos ei ole oikeastaan taloutta olemassa. Tai ainakaan sellaista jossa mietitään voittoja ja tappioita. Ja kyllä siitä ehkä vähän tehottomampi tulee kuin markkinataloudessa. Mutta luultavasti esimerkiksi ruuassa pitää siinä vaiheessa ruveta suosimaan lähiruokaa.
Ja ymmärrän tuon työ esimerkkisi. Mutta itse heittäisin että suuryrityksillä eivät työt mene vaan palkka tippuu pikkuisen. Ei kuitenkaan niin ratkaisevasti että pitäisi perheenjäseniä pistää kadulle. Kuitenkin vaikka eivät suuryritykset sitä ymmärrä muustakin voi vähentää kuin työntekijöistä. Se vain jotenkin on helpoin säästökohde.
Yhteiskunta opin opettajamme kertoi joskus jostain tutkimuksesta jossa kerrottiin tutkimuksesta jonka mukaan yritykset pyrkivät vähintään 14 prosentin vuosittaisiin voittoihin. Jos voitto tavoite laskettaisiin edes 10 prosenttiin säästettäisiin nopeasti satoja tuhansia työpaikkoja.
Ja köyhät kunnat nyt ovat asia että mitä pitää arvokkaana ja mitä ei. Kuitenkin jos kaikki asutus valuu kasvukeskuksiin alkaa kohta tila loppumaan. Vaikka esimerkiksi Kainuussa olisi paljon tilaa asua. Työpaikkoja vain ei ole ja se pakottaa lähtemään muualle. Ja Maantiedon tunnillakin mietittiin sitä että kyllä nuorellekkin ihmiselle muuttaminen suureen kaupunkiin voi olla kulttuuri shokki. Se vain on tehtävä saadakseen töitä.
Ja kyllähän uusia töitä saattaa löytyä. Mutta nykyisillä työmarkkinoilla pitää olla erikoistunut alalle jos haluaa ö töihin. Tämä johtaa nopeasti siihen etteivät puu tai metalli työläiset saa tuosta vain uusia töitä.
Tuukalle:
Aivan, miten voimme tietää mitä ihmiset haluavat tai tarvitsevat? Kapitalismissa tämä on hoidettu kysynnän ja tarjonnan lailla, mutta mikä kommunismissa hoitaa tuota tehtävää? Ja onko monella halukkuutta vaihtamaan kommunismiin, jos joutuu luopumaan kapitalismin tuomista eduista, kuten toisesta autosta?
Talous taas on viety äärimmäisen tehokkaaseen tilaan kapitalismissa, sillä tehottomat yritykset kuolevat pois. Kommunismissa taas ei ole tätä ”tehottomuuden tappoa”. Tästä syystä kommunistinen maa köyhtyy. Ei jouduta miettimään miten saisi tehoistettua tomintaa, ei mietitä pitäisikö laittaa porukkaa kilometritehtaalle, kun tuotteen kysyntä laskee.
Tuo kertomus yhteiskuntaopin tunnista kertoo kyllä karua kieltä. Sinut on jo peruskoulussa aivopesty vasemmistolaiseksi. Tuossa kertomuksessa on jätetty ”näkymätön” vaikutus pois. Se että pistetään porukkaa pihalle, tarkoittaa sitä että nämä henkilöt siirtyvät toisiin tehtäviin. Näin saadaan halutun tavaran tuotantoon siirrettyä resursseja.
Jos antaisimme vapauden toimia, niin todennäköisesti Etelä-Suomeen kasvaisi suuria kaupunki keskittymiä. Toisalta lappia autioituisi, ehkä jonkun laskettelukeskuksen ympäristö voisi pysyä elinkelpoisena. Tämä ei välttämättä olisi ollenkaan huono vaihtoehto. Tällä tavalla meidän ei tarvitsi kuluttaa valtavia määriä yhteisiä rahoja syrjäkylien asuttavina pitämiseen. Tila ei kuitenkaan loppuisi, kaupungit vain laajentuisivat.
Erikoistumisesta sen verran, että sekin vain rikastuttaa yhteiskuntaa. Vapailla markkinoilla ollaan todettu että koulutettu ihminen tuottaa enemmän, kuin kouluttamaton. Tosin en usko että missään vaiheessa tulisi ns. duunareista turhia.
Jos sikseen mennään, niin eihän tuloksia synny ilman tekemistä. Tekeminen on kuitenkin eri asia kuin halu. Leipä ei ilmesty pöytään vain pelkästään leipurin hyväntahtoisuutta, vaan pakosta tulla toimeen, minkä eteen hän joutuu miellyttämään muita. Ihminen ei tee töitä pelkästä tahdostaan, vaan puhtaasta sisäisestä pakostaan tulla toimeen. Vaikka ihminen olisi vapaa ulkoisista pakotteista, hänen täytyy ottaa myös vastuu itsestään. Vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä, eikä vastuun määrää voi järjestelmässä mitenkään pienentää – ainoastaan sysätä muille, mikä on orjuutta ja äärimmäisen vaarallista ylipäätään.
Siispä ihmisten välinen vapaa vaihdanta toimii ilman mitään ylhäältä tulevaa suunnittelua tai uskonsanomaa, vaikka luottamus kaupankäynnissä onkin yksi merkittävä tekijä. Rajoittamaton vaihdanta on aivan luonnollista, ja ihmiset tuskin luopuisivat yksityisomistukseen perustuvasta mallista, kun taloustieteet ovat kerta näin pitkälle kehittyneet. Aivan eri asia voisi olla, jos eläisimme aikana, jolloin taloustieteitä ei olisi tutkittu, ja tieto jouduttaisiin korvaamaan uskolla ja siihen liittyvällä halulla.
Uskon ja halun puute asettaisivat kuitenkin vain pieniä rajoitteita järjestelmän kehittymiselle nykyistä muistuttavaan suuntaan. Ihminen pyrkii jo luonnostaan parantamaan omaa ja läheistensä asemaa vaihtamalla tuotoksiaan ja osaamistaan vastaaviin, joita ei pysty itse tuottamaan. Samoin ihminen pyrkii aina yksinkertaistamaan asioita. Vaikka uskomukset ja halut ohjaavatkin ihmistä aika paljon, toimiva tieto ja tulokset päihittävät tyhjäntoimittamisen ja epäonnistumisen. Olen tuossa aikaisemmin jo perustellut suunnitelmatalouden suurimpia ongelmia.
Jossain vaiheessa ilmoitit vastustavasi itse suunnitteluun pakottamista ja kerroit kannattavasi vapaaehtoisesti muotoutuvaa järjestelmää, joka kuitenkin johtaisi suunnitteluun pakottamiseen. Muutenhan yksilön paikkaa ja vapauksia ei rajoitettaisi suunnittelun nimissä jo ihan lähtökohtaisesti. Ihminen on myös luonnostaan sellainen, ettei häntä aina kiinnosta raataa niska limassa jonkun tuntemattoman hyväksi, ja sitä on mahdotonta muuttaa ilman törkeää ja sairasta aivopesua. Siis jo ihmisluonto tekee laajasta valtiollisesta tai kansainvälisestä kommunismista hölynpölyä.
”Ja se mitä tarvitaan on se mitä ihminen nyt tarvitsee. Miten muuten sitä pystyy määrittelemään?” Et siis osaa määritellä suunnitteluyhteiskunnassasi, mitä ihminen tarvitsee, mutta silti aikoisit perustaa tuotannon sille. Älytöntä. Joko tapahtuu niin, että aletaan kuuntelemaan ihmisiä ja toteuttamaan toiveita tai tehdään samaa perussettiä ja jaetaan kaikille. Maailman riittämättömyyden takia toiveita ei voida toteuttaa, eikä niiden tasapuolisuudestakaan voida olla varmoja. Mitä jos valtio toteuttaa suuremmasta arvosta jonkun toisen toivomuksia kuin jonkun toisen? Ai niin, mitään arvon mittaa et haluaisi käyttää. Siispä valtio voisi antaa toiselle auton ja toiselle hevosen – toteuttaa osan toivomuksista. Kuulostaisiko reilulta?
Toinen tie kokonaan olisi joku DDR:n tai Neuvostoliiton tapainen tylsien ja huonolaatuisten tehtaiden yksipuolisista tekeleistä koostuva valikoima. Onhan meillä esimerkkejä niin valikoimasta kuin laadustakin. Vapaan markkinatalouden ja suunnitelmatalouden erot olivat aikoinaan nähtävillä Itä- ja Länsi-Saksan välillä. Vertaa esim. Mercedes ja Trabant.
Koska valtion suunnittelu olisi tuhlausta jo itsessään, kysyntä ja tarjonta hoitaa resurssien ohjaamisen jo sen takia tehokkaammin. Hajautuneen tiedon käsittely hajautuneiden yksiköiden kesken on siis tehokkain tapa ohjata rajalliset resurssit järkevimpiin kohteisiin. Et kai oikeasti luule, että talouden ongelmat katoaisivat rahasta ja yksityisomistuksesta luopumisella, ja että voisimme säilyttää tehokkaan teknologian yms. siitä huolimatta? Miksiköhän noin hienolta kuulostavat asiat on jätetty kuitenkin kokeilematta, jos ne takaisivat ja moninkertaistaisivat hyvinvointimme? Niin.. miksi? Pysähdy joskus miettimään. Ihan kokemuksesta, se avartaa. Ennen kuin alat kertomaan jostain utopiasta, sinun täytyy perustella se uskottavasti mekanismein. Ei asiat tapahdu vain toivomalla, uskomalla ja haluamalla.
Ammattiliittojen ansiosta yhteiskunnassamme on vallalla perversio, joka estää yrityksiä parantamasta asemaansa talousvaikeuksien edessä hyödyntämällä työvoimaa ja madaltamalla tapauskohtaisesti palkkoja. Ensisijaisesti potkitaan porukkaa pihalle, ja se on ratkaisu, johon ammattiliitot painostavat yrityksiä sen sijaan, että yritettäisiin yrityksessä toimia rakentavasti ja sopia yksityisesti. Joustavuudella on pelastettu työpaikkoja. Tiedän todella monia tapauksia, joissa laman uhatessa ollaan yhteisesti madallettu palkkaa, jotta voitaisiin pitää työntekijät töissä ja yritys tuottamassa voittoa. Siitähän hyötyy kaikki.
Yhteiskuntaopin opettajasi kertoi vain yksittäistapauksen, joka ei tosin päde kaikkiin yrityksiin. Vai miten selittäisit sen, että tasan kaikki yritykset pyrkisivät saamaan juuri 14 prosentin vuosittaiset voitot? Miksei sitten tuo ”säästettävä” työvoima perusta omia alansa yrityksiä, joille riittäisi pienemmät voitot, jos niitä markkinarakoja mumakas riittää?
Onpa varsinainen kulttuurishokki muuttaa maalta kaupunkiin. Hyvä tekosyy syytää paljon rahaa tehottomien kylien ylläpitoon vain, ettei asukkaiden tarvitsisi vaivautua mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin niinkuin valtaosa väestöstä. Itse oikein odotan innolla sitä aikaa, kun voin muuttaa täältä ”syrjäkylästä” suurempaan asutuskeskukseen tai läntisemmälle puolelle Suomea. Jos asutuskeskuksissa tila käy ahtaaksi, siihen haasteeseen vastataan ja otetaan sitten sitä mukaa myös syrjäisempiäkin alueita käyttöön. Tuo on juuri ongelmana yksilönvapautta vastustavilla ihmisillä: Niin älykkäitä ihmisiä, jotka tajuavat lähtä rakentamaan tulevaisuutta, aliarvioidaan kuitenkin niin törkeästi ja verratan ahtautuviin sopuleihin.
Tässä vaiheessa huomasinkin jo Johannes Pietilän lähettäneen jo melko kattavan vastausviestin. Julkaisen sen ja tämän kommenttini. Johannes vastasikin jo aika hyvin tuosta erikoistumisesta. Täytyy vielä sanoa, ettei puu- tai metallityöläiselle, varsinkaan kokeneelle ole mikään ongelma hankkia lisätietoa oman alansa erikoistumismahdollisuuksista. Ei ainakaan metsäteollisuus ole vielä kokonaan kuihtumassa pois.
Tuukka kuules, suosittelen lukemaan kommunistisen manifestin itse, kun aina jauhat, että sinun kommunistiseen ideologiaan aina ei ole perehdytty. Kyseisessä opuksessa Marx toteaa seuraavaa:
”On olemassa tiettyjä kansoja tai osia kansoista, joista ei ole proletariaatin diktatuurille minkäänlaista hyötyä. Nämä osat ihmisistä pitäisi tuhota eräänlaisessa holokaustissa.”
Odotan TT:ltä vastausta siihen miten estät valtion minimoimisen negatiiviset vaikutukset tieteeseen. Yritystenhän ei kannata rahoittaa perustutkimusta juuri lainkaan, vaan yritysten rahoitus suuntautuu pääasiassa sellaisille aloille joista on saatavissa lyhyellä tähtäimellä tuottoa sijoitetulle pääomalle.
Tiedehistoriaa tutkimalla kuitenkin paljastuu, että tieteellisen kehityksen kannalta juuri perustutkimus on ollut äärimmäisen tähdellistä. Esimerkiksi lukuteoriaa pidettiin tuhansien vuosien ajan pelkkänä matemaatikkojen turhana huvina, jolle kukaan ei osannut kuvitella mielessäkään mitään käytännön sovellusta. Pari tuhatta vuotta myöhemmin, sillä on keskeinen osa TT:n kaltaisten lukiopojujenkin tietoteknisessä harrastuksessa ja se on myös miljardiluokan bisnes. Tuskinpa on kovinkaan vahva argumentti yksityisrahoituksen piirissä kysellä rahoitusta tutkimukselle/koulutukselle alalle, josta mahdollisesti saadaan parin tuhannen vuoden kuluttua jotain taloudellisesti kannattavaa, jos saadaan…
Tiede kuitenkin kehittyy juuri tuohon tapaan, perustutkimus tutkii sokeasti kaikkea kiinostavaa ajattelematta taloudellista hyötyä ja sovellukset löytyvät usein sellaisilta alueilta joilta niitä ei ole kukaan odottanut löytyvän.
Olisi myös hauska kuulla miten TT:n ihannemallissa estetään kehityskulkuja joita on näkyvissä jo nykyisin esim. Yhdysvalloissa isot tupakkayhtiöt ovat esimerkiksi rahoittaneet tutkimuksia, joiden tarkoitus on mitättöidä tupakan haittoja. Myös viime vuosilta surullisen kuuluisaa on öljy-yhtiöiden rahoitus tutkimukselle, jonka tarkoituksena on mitätöidä ilmastomuutos, kyseisten yhtöiden lyhytaikaista etua ajatellen.
En ole väittänyt kannattavani äärimmäistä minimivaltiota. Tuossa ylempänä oleva yliopistolakiin liittyvä kirjoitus vastaa jo joihinkin kysymyksiin. Pidän luonnontieteitä tukemisen arvoisena, mutta kaikkeen verovaroin tuotettuun kulttuuritutkimuksen määrään suhtaudun kriittisesti. Humanistiset yliopistot ja julkinen sektori tarjoavat jonkin verran helpohkoja tai utiliteetiltaan olemattomia suojatyöpaikkoja. Ainahan voi saada vapaaehtoistukea, ja yhdysvalloissa on paljon yksityisesti tuettuja tutkimuksia.
Olenko sanonut, että tarkoitushakuiset tutkimukset olisi kiellettävä? Ne vain tuovat näkökulmaa asiaan ja tuomitaan asiantuntijapiireissä uskottavuutensa perusteella. Huomaatko, että veronmaksaja ei ehkä halua, että hänen rahoillaan tehdään hänen vakaumuksensa vastaista tutkimusta. Siinä on osaksi minun pointtiani. Rajattomasti kaikenlaisia tutkimuksia ei verovaroilla tarvitsisi tehdä. Onhan taloustieteessäkin koulukuntia ja niillä tutkimuksia ylläpitäviä think tankkeja (Yhdysvalloissa mm. Mises Institute ja varmasti vastapainoksi löytyy myös sosialistisia perinteitä painottavia laitoksia), jotka ovat jyrkästi globalisaatiota ja markkinataloutta vastaan, ja minun mielestäni kokonaisuudeltaan epäuskottavia ja kehitystä hidastavia. En kuitenkaan vaatisi moisen toiminnan estämistä, enkä tukemista pelkän monipuolisuuden tai subjektiivisesti määrätyn ”oikean suunnan” nimissä.
Odotan toki TT:ltä laskelmia, miten ajamasi uudistukset ja tutkimuksen rahoittaminen yksityisesti tulee vaikuttamaan esim. perustutkimuksen laatuun ja määrään laaja-alaisesti. Toki jo etukäteen tiedän, että en mitään laskelmia saa, korkeintaan äskeisen kaltaista mutuilua ”ainahan voi saada vapaaehtoistukea”. Tulee mieleen vähän libetaristien argumentit, ”kyllä ne köyhät neekerit hoidetaan yksityisten hyväntekeväisyysjärjestöjen lahjoituksilla” jne.
”olenko sanonut, että tarkoitushakuiset tutkimukset olisi kiellettävä…Onhan taloustieteessäkin koulukuntia ja niillä tutkimuksia ylläpitäviä think tankkeja (Yhdysvalloissa mm. Mises Institute ja varmasti vastapainoksi löytyy myös sosialistisia perinteitä painottavia laitoksia)”
Tieteen tehtävänä on tutkia erilaisia asioita/ilmiöitä puolueettomasti ja löytää näiden ilmiöiden välisiä suhteita. Jos tutkimuksen lopputulos on jo määritetty etukäteen, niin ollaan jo kaukana tieteen piiristä. Kuten aiemmin mainitsin esimerkissäni, öljy-yhtiöiden edun mukaista ei ole tietää ilmastonmuutoksesta tosiasioita, vaan heitä kiinostaa tutkimuksissa saada ”tutkimustuloksia”, jotka mitätöivät heidän osansa kyseiseen ongelmaan ja sellaisten tuottamisesta he maksavat tutkimusten tekijöille. Näin puolueettomuus hämärtyy, jos asiaa tutkiva löytää öljy-yhtiöiden etujen vastaisia todisteita hänellä on syy mitätöidä ne jne..
Tiede ei ole mitään idealistista politiikkaa, sen tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen miten asioiden pitäisi olla, vaan ainoastaan tutkia sitä miten asiat ovat ja niiden välisiä suhteita. Näin tulisi kai taloustieteessäkin asioiden olla, aika varovasti suhtautuisin sellaisiin ”taloustieteellisiin” laitoksiin, jotka ajavat vain tiettyä ideologiaa, tuollainen yksisilmäisyys tuhoaa objektiivisuutta samoin kuin useassa tapauksessa tiukka suhde rahoittaviin tahoihin.
”Huomaatko, että veronmaksaja ei ehkä halua, että hänen rahoillaan tehdään hänen vakaumuksensa vastaista tutkimusta”
Tieteen tehtävä on kuten äsken jo kerroin tuottaa tietoa objektiiviselta kannalta. Esimerkkinä tähän useiden vakaumus aikanaan oli se, että maa oli litteä. Tiedemiehen ajattelu tässä kysymyksessä ei mene liioin se, että maa on litteä pallo yms. vaan hän kehittää menetelmät asian tutkimiseen ja antaa faktojen puhua puolestaan.
Retoriikkasi vääristelevä tarkoitushakuisuus paistaa taas läpi. En ole mitään eksakteja uudistuksia nimennyt, joten niistä on aika mahdotonta tehdä mitään laskelmia. Jos tarkoituksena kuitenkin olisi leikata tietyltä alalta muutenkin kuin hetkellisistä säästösyistä, ei olisi mitään velvoitetta maksimoida sen alan tutkimuksia valtiojohtoisesti.
Jos tieteissä lähdetään siihen, että kaiken täytyy olla todistettavissa yhtä varmasti kuin 1+1=2, niin tuskin jäisi paljoa tieteitä matematiikan lisäksi, jotka eivät jakautuisi koulukuntiin. Siksi mm. luonnontieteissä kuin taloustieteissäkin on olemassa teorioita ja käsitys valtavirrasta sekä eri koulukunnista. Ihmisen kun on vaikeaa saada itselleen kaikkea maailmankaikkeuden tietoa, saati analysoida sitä oikein. Matematiikan pääpiirteinen ehdottomuus johtuu siitä, että se on joukko ihmisen itse määrittelemiä sääntöjä. Kun niillä mm. mallinnetaan soveltavissa luonnontieteissä ilmiöitä, kaikki ratkaisevat tekijät täytyisi tietää edes varteenotettavan ”totuuden” selvittämiseksi. Eiköhän tästä viimeistään ymmärrä, etteivät soveltavat tieteet ole niin yksiselitteisiä.
Tiivistetysti siis: Taussille vapaus on vapautta kuluttaa ja siten signaloida varallisuudella yhteiskunnan infrastruktuuria.
Jos sinulla ei synnynnäisistä olosuhteista johtuen ole varallisuutta tai et pysty hankkiutumaan asemaan jossa varallisuutta saisit, ei sinulla ole vapautta.
Yhteiskunta pitää järjestää Taussin mielestä niin, että juridis-väkivaltainen pakkovalta pitää huoltoa omistusoikeudesta, siten kuten varallisuus on nyt tasan jakaantunut. Se joka omistaa saa eniten valtaa ja on eniten vapaa, tästä pidetään huolta viime kädessä pampuin.
-
Oikeastihan omistusoikeudestakin pitäminen kiinni on aina toiminnan vapauden rajoittamista. Ainoa ”täysin vapaa” tila, jos Taussi olisi johdonmukainen, olisi täysi anarkia. En eri asia, ettei se olisi kovin miellyttävä tila.
Sitten voidaan näitä vapauksia rajoittaa, tietyt tavat rajoittaa hyödyttävät tiettyjä ihmisiä. Pelkän puhtaan kaupankäynnin suojaaminen hyödyttää eniten niitä jotka pärjäävät markkinoilla tai joilla on jo siihen pääomallisia etuja. Vallankäytön sitominen demokraattiseen päätöksentekoon taas hyödyttää toisia jne.
Ei ole neutraalia vapauskäsitystä.
Itse määrittelisin terminä vapauden samalla tavalla kuin eräät valistusfilosofit jo 1700-luvulla: Jokaisella ihmisellä on vapaus tehdä mitä vaan, mikä ei loukkaa muiden vapautta. Vapauteen sisältyy luonnonoikeudet fyysiseen koskemattomuuteen sekä oikeuteen omistaa. Se on sitten eri asia, missä määrin tätä puhdasta ihannetta on mahdollista soveltaa tietyssä määrin rajallisessa maailmassa, jossa vapautta ja vastuuta on vaikeaa nitoa turvallisesti kiinni ilman jonkinlaista auktoriteettia.
Sitten on näitä hörhöjä kuten Rousseau, jotka vääristelivät vapauskäsitystä epämääräiseen kollektivismiin ja mystiseen kansantahtoon, jonka palvelijoita (orjuus) yksilöt ovat. Tämä epämääräisyys piti sisällään myös ajatuksen ihmisyksilön alistamisesta kollektiiville. Tämä johti autoritaarivasemmistolaisuuteen, jonka suosiota selittää se, että alistamista kutsuttiin vapaudeksi. Ei se kuitenkaan tee siitä vapautta yhteiskuntafilosofisessa mielessä tai oikeuta sanomaan vapautta moniselitteiseksi. Ehkä se on moniselitteinen, jos puhutaan muusta kuin yhteiskuntafilosofiasta.
Raha ei tarkoita täyttä valtaa käytännössä. Ihmisoikeuksia ei voi ostaa rahalla. Rahalla voi saada vain palveluja ja tavaraa, ja puolisosialistisissa suunnitteluvaltioissa ehkä myös poliitikkoja ajamaan kannattamiaan asioita. Köyhä voi olla vapaa, jos häneen ei ole oikeutta kohdistaa väkivaltaa. Raha tuo valinnanvaraa ja antaa mahdollisuuksia, mutta ei yhteiskuntafilosofisessa mielessä lisää vapautta, jota edellä kuvasin.
Periaatteessa täysi vapaus olisi anarkiassa, mutta anarkia ei toisaalta takaa positiivisena vapautena turvaa negatiivisiin vapauksiin (luonnonoikeudet). Anarkiassa asiat järjestäytyisivät valtiota muistuttavasti myös niin, että se, joka omistaa eniten saa myös valtaa eniten, ja ehkä enemmänkin kuin demokratiassa, sillä omaisuus tarvitsee yksityisiä puolustajia. Se johtaisi yksityisarmeijoihin jne.
Miten omistusoikeuden noudattaminen on toiminnan vapauden rajoittamista? Vapaus tarkoittaa samalla myös vastuuta. Jos omistusoikeus hylätään, annettaisiin oikeus ryöstää, mikä taas loukkaa negatiivista vapautta, luonnonoikeutta. Anarkiassa asia korjattaisiin juuri yksityisillä armeijoilla ja pienimuotoisemmilla puolustuspalveluilla. Jokaisella olisi toiminnan vapaus, mutta myös vastuu. Mikäli anarkia ei kaikkialla johtaisi kaupunkivaltioiden kaltaisiin piireihin, olisi olemassa lainsuojattomia, jotka rikoksesta kiinni jäätyään voisivat saada melkoisia rangaistuksia.
Puhtaan kaupankäynnin suojaaminen ei ole erityisoikeus kuten ei tasa-arvokaan. Markkinoilla yksinkertaisesti pärjää, jos saa kuluttajat puolelleen. Pääoma ei ole yksinään ratkaisu siihen, mutta se on valtava kilpailuetu. Sen sijaan markkinoiden rajoittaminen päättävien eturyhmien hyväksi on verrattavissa syrjintään, jossa paremmuus tai kuluttajien kollektiivinen tahto ei ratkaise, vaan asiasta sivullisten poliitikkojen kilvoittelu vallasta.